Olemme muuttaneet!

Kuvasta kiitos Katalle!

Olemme muuttaneet. Ristiin ja päikseen. Rakas ystäväni muutti seinän toiselta puolen Euroopan toiselle puolen, eikä ihanaisesta kämpästämme tehny mieli luopua, niin houkuttelin itselleni kaveriksi toisen rakkaan ystäväni! Itse hyppäsin vapautuneeseen suuuuuuren suureen huoneeseen (asunnon "olohuone") ja uusi kämppis peri pienen huoneeni pohjoissiivestämme. Saanen piettää pienen esittelykierroksen suloiseen huusholliimme!

Täällä minä nyt asustelen. Akkuna suuntaa etelään, joten minä ja kasvistoni opetellaan siristelemään ja nautimme ihanasta kevätauringosta.  

Huoneeni on tosiaan asunnon olohuone, mikä meinaa kahta lasiovea keittiöön ja eteiseen, joiden tukkimiseen hääty kehitellä valo-näkö-ääni-eristetekstiilikyhäelmät. Paksu, vanhanajan lakanakangas on ainakin toistaiseksi oikein toimiva ratkaisu. Lisäksi huone ei luonnollisestikaan sisällä vaatekaappia, vaan hankin hyllyköt huoneen kummalliseen ovettomaan syvennykseen jonka ovea näyttelee verhotanko-verhoviritelmä. Keltainen puuvillamatto on väliaikainen ratkaisu siihen asti, kunnes ehdin kutoa itselleni uuden, joka tulee todennäköisesti sekin olemaan hieman värikkäämpi yksilö. 

"Vaatehuoneen" verho:  Kontti, n. 3e, "vaatehuoneen" hyllyköt:  kierrätyskeskus, 30e, lakanakankaat ovissa: mummulta, lampunvarjostin: itse kyhätty vanhasta kehikosta ja Marimekon mekkokankaan ylijäämäpalasesta, vihreä lipasto: kirppari, matto: äitiltä lainattu, peili: Kärkkäinen, n. 20e,  kirjoituspöytä: Muurame, kälyni peruskouluaikainen joten korotettu tiilillä, sängyn runko: käytettynä edeltäjältäni, Ikea, 80e, vaahtomuovipatjat: mitälie ilmasia, ruskea lipasto: kirppari, nojatuoli: äidin löytö, ilmainen, kello: mummun vanha. Ja no, Marimekon verhokankaat ovessa ja ikkunassa ovatkin sitten ainoat arvokkaammat sisustuselementit koko huoneessa. 

Jos vähänkään on lähiaikoina vilkuillut sisustus- ja muotiblogeja ja -lehtiä, on saattanut pistää merkille vaaterekkivillityksen. Ehkä vaatekaapin pursuilusta tai asuinneliöiden vähyydestä aiheutuen pakon sanelemana, ehkä sisustuselementin muodossa, on tapana nykyisin asettaa huoneen puolelle, näkyvälle paikalle rekki, johon asetetaan ne hienoimmat, kallisarvoisimmat ja tyylikkäimmät design-vaatekappaleet. Mustat ja harmaat jakut, nahka- ja turkisliivit, valkoiset silkkipuserot, beiget kashmirneuleet, ja ehkä ne klassiset mustat korkokengät. No, itselleni syynä oli se em. pakon sanelu, ja visioni design-rekkiviritelmästä hieman lopputulosta fiinimpi. Häipynyt kämppis jätti vinttikomeroon harmaan rekin ja minäpä sen nappasin käyttöön. Siihen ripustin rakkaimpani, joista muodostuikin kokoelma, joka muistuttaa lähinnä sirkuksen takahuoneen asuvarastoa. Mutta mitäs tuosta, sehän näyttää aivan minulta itseltäni! Hankinnassa on vielä samanmallisia hengareita, vaikka nuokin toki ovat jokainen sieviä yksilöitä, mutta eivät samassa tasossa, joten vaikutelma on entistäkin sekavampi. (Vaatemuuri eristää muuten myös samalla keittiön oven valoa ja ääntä!) 

Uusi kämppikseni taas pitää aivan päinvastaisesta elinympäristöstä, kuten seuraavista kuvista huomata voitte. Valkoista sen olla pitää, sanoo hän! Ex-huoneeni näyttää jännästi paljon suuremmalta pelkistetyllä sisustuksella, kun minun sekasoppa-versionani. Kaunis se on noinkin! Seinältä kuulemma vielä puuttuu jokin seinätarrateksti. 

Keittiömme ei juurikaan muuttunut kämppisvaihdossa, ainoastaan kaappien sisältö ja ruokapöydän tuolit.  

Tuppaan tulijaisissa emännät tarjoili salaattia, kinder-piirakkaa sekä marja-juustokakkua. 

Kiitos käynnistä! 

Joulujuhla

 

Me päätimmä pittää pikkujoulut. Vaan kerta pikkujouluista on ihan hölmönlainen mielikuva -firman piikkiin örveltämis-draamaurpoilut- päätimme sittenkin järjestää Joulujuhlan. Joulujuhlaan kutsuttiin ystäviä viettämään talvista joulukuun iltaa ja nauttimaan lämpimästä tunnelmasta. Siellä oli tietysti kystä kyllä sekä askartelupiste. 



Kystä kyllä sisälsi emäntien puolesta taatelikakun, punaviini-suklaakakun, glögi-juustokakun, jäätelöitä, bataattilaatikkoa, punajuuri-vuohenjuustonaposteltavia, saaristolaisleipää maistevoin kera ja juustoja, sekä kasvisterriini. Ja tietenkin punkkuglögiä. Ystävät lisäsivät kattaukseen ihania lisäherkkujaan, joista kaikki evät ehtineet kuvaan saatika mahtuneet pöydälle.
Masut tulivat niin pian ja vähästä kylläisiksi, että me emännät tuhottiin jämiä viikko. 

Askartelupisteessä syntyi muutamia joulukortteja ja liisterin ja kuvien avulla koristeltuja säilytyslaatikoita. 

Lienen vinksahtanut, kun rakastan juhlien jälkeistä tiskipöytää. 

Kovettelin koristeiksi sokeri-vedellä pitsiliinoja, joita näkyy ensimmäisessä kuvassa lumihiutaleina ikkunassa
Hieman isomman ripustin hehkulampun eteen. Oli hurjan sievä mutta epäkäytännöllinen viritelmä. 

Keksittiin marraskuun puolella kehitellä kämppis-joulukalenteri. Ripustettiin kummallekin oma pieni paperikassi keittiön ovenpieleen ja päätettiin huolettomasti heittää toiselle pieni yllärilahja silloin tällöin, ei vältsisti jokapäivä, eikä mihinkään tiettyyn aikaan. Ei missään nimessä turhaa krääsää eikä joka kerta mitään kovin ihmeellistä. Sitten on saanut käydä kuikkimassa, milloin sankaan ilmestyy punainen rusetti merkiksi tonttujen hiippailuista. (Toisen yllätykselliset ilmeet kun haluttiin heti nähdä, saatettiin kyllä vähän vihjaista että tonttu taisi vilahtaa äsken keittiöstä...) Pussukoista on löytynyt muun muassa erikoisia Punnitse&Säästän kuivahedelmiä ja puurohiutaleita, hyasintti, inkivääri, ja viestilappusia muuten vain piristykseksi tyyliin: "Kuuntele netistä tämä ihana biisi!" tai "Maista pala kakkuani jääkaapista ja nauti hetki!" 

Kehrä

Tämä kehräävä karvakaveri se jaksaa meitä ilahduttaa jo kolmatta vuotta.

 Kehrä on ihana, kaunis, pöliä, hellä, vaativa, hoksaava, seurallinen ja kummallinen. Eihän sen parempaa seuralaista ja viihdeohjelmaa voi toivoa! 

Kehrä rupiaa leikkimään, ja leikkii ihan ihmisten leikkejä. Piilosilla ja hippaa ollaan joka päivä. Tunneleita rakennetaan ja sieltä vaanitaan.

  Kehrä on niin kaunis, että sitä jää tuijottelemaan ja unohtaa, mitä oli tekemässä. 

Kehrä rakastaa sitä, kun kaupasta tuodaan viinirypäleitä. Viis niistä hedelmistä, se oksa on maailman paras leikkikalu. Siitä ihan hullaantuu! 

Kehrä on nii pöliä, että on pakko naurahtaa vaikka kuin potuttais. Se kipittää myös mielellään vessaan mukaan, että voi rapsuttaa istuskellessa ja toimii virallisena valvojana, ettei huku kasvoja pestessä. 

Kehrä huutaa huomiota ja sille huuetaan takasi ja käydään kärkkäitä keskusteluja. 
Mutta kun Kehrä hyppää sohvalle viereen, pistää tassun käden päälle ja sanoo "mau", tiedetään että nyt on unohdettu jotain. Joko kello on tasan 15.00 tai 21.00. 

Kehrä menee iltapalan jälkeen vaatehyllylle nukkumaan, mutta jos ei kohta tulla perässä makkariin, tulee se hakemaan. Kehrä herättelee aamulla, kehräämällä tottakai. Vähän ehkä tamppaa selkähierontaa ja tökkää nokkaan. Jos ei auta, käpertyy takas jalkoihin nukkumaan ja koittaa kohta uudestaan. 

Kehrä tykkää linnuista ulkona ja useimmista TV-ohjelmista. Niitä se juoksee kyttäämään ja säksättää niille. Me säksätetään tukijoukkoina. Joskus ei osaa päättää, seuraisko ulkomaailmaa vai telkkaria. 

Kun valikoin tähän näitä viimeisimpiä kuvia, tuli Kehrä kiertämään kehräten hullun lailla. Vähän paineli nappuloita ja koitti auttaa valikoinnissa. Tiesi että siitä puhutaan. 

Virkkausinto

 Eräänä virkeänä lauantai-iltana päähäni pälkähti yrittää uudelleen värkätä virkattu matto. Edellistä yritin vuosi sitten muovisäkeistä leikatusta suikalekuteesta, mutta järkihän siinä lähti ja lisäksi en kyennyt etenemään ohjeen neljännettä kierrosta pidemmälle. Tuossa ystäväiseni kertoikin ihmetelleensä, miksen minä ole vielä näihin hurahtanut, vaikka joka paikassa virkattuja mattoja nykyään tyrkytetään -design-sisustusliikkeistä käsityöputiikkeihin. 

Tällä kertaa ohjeen kanssa ei ollut mitään ongelmia, materiaalin riittämättömyyden kanssa sen sijaan oli. Huoneittemme nurkissa pölyä keräävät matonkuteet joko pieninä kerinä tai vastaavasti purkaantuneina lieroina, pääteltyjen mattojen jämät kun tulee heiteltyä kissalle (kuten myöskin karkkipaperit ja muut hauskat roskat). Nämä pienet nykeröt eivät riittäneet alkuunkaan, tai ehkä juuri siihen, ja kun surullisen kehrääjän lelut olivat uhrautuneet emännän käsityöpuuskahdukseen, vaatehuoneen ylähyllyn laatikosta löytyi pari vuotta sitten samalla tekniikalla aloitettu, samoihin syihin topannut korin pohja. Niiden avulla pääsin 21-kierroksisen ohjeen kymmenennelle riville. Ehkä tämä oli taas kerran harjoituskappale, ja seuraavaan jopa riittää kuteet pidemmälle. Kolmas kerta toden sanokoon. 

PS. Kotona on kivaa!

Sisustustutustus

Muuttotoimenpiteet suoritimme kolme ja puoli viikkoa sitten, ja kun eilen istahdin uutukaiselle sohvallemme, päätin sisustuksen nyt olevan tällä erää valmis. Verhot ja taulut ne tekevät kodin. Lisäisin normaalisti listaan ehdottomasti myös matot, mutta meillä sattuu olemaan niin ihanaiset lattiat, ettei niitä sovi millään ylimääräisellä peittää. Ainut kunnon lattianlämmitin huushollissamme on tuo ennenkin hehkuteltu ryijy, niin, ja pieni kissarallisurffimatto.
























Oleskeluhuoneen puolelle löytyi täydellinen kukkaköynnöksinen viskoosinen verhokangas Eurokankaasta. Makoilupuolelle törsättiin Marimekkoa. Ihastuin sini-vihreään Siirtolapuutarha -kuosiin, ja meinasin kankaan leveään ikkunaan kapaksi, kunnes tulin järkiini ja ompelin onnekseni tarpeeksi isosta palasesta kaksi sivuverhoa, jolloin kangasta ei tarvinnut haaskata tippaakaan.




Kirpparilta -eikun anteeksi kierrätystavaratalo Kontista löytyi sitten taasen vaikka ja mitä, kuten puuhengareita puolella eurolla kipale, 4 verhoa pari euroa kipale sekä juuri oikean kokoinen palanen verhoilukangasta tuoleihin alle vitosella. Serkku tosiaan kunnosti veliseni vanhat keittiön tuolit ja me äipän kanssa niittailtiin kankaat päälle. Yksi tuoli tuli meille maksamaan täten vaivaiset 1.13e.

Kaikeksi onneksemme taidemuseo ei ole ääretön, joten jäi meillekin valinnanvaraa ja seinätkin saivat täydellisen viimeisen silauksen taiteesta. Keittiön pöydälle vielä mummun kutoma ripsituuki ja eiku oleskelemaan kuin kotonamma!




Paljon on tavaraa ja huonekaluja heitetty menemään, mutta uusina ei olla hankittu kuin sohva ja kolme verhoa. Kaikki muu on saatu, kierrätetty ja vaihdettu. Ainiin, vielä ennen hämärää pitäisi makuuhuoneen lamppu hankkia, mutta ainahan sitä pitää jotain puuttua.



Lissää kuveja

Olemme muuttaneet

Ennen muuttoa oli hauskaa keksiä keinoja tuhota kaappien sisälmyksiä, joten ruuat ja leipomukset saattoivat joinakin päivinä olla suhteellisen metkojakin. Viime kesän marjat päätin kuluttaa pellilliseen piirakkaa, jota sitten yritettiin tuhota monta päivää. Auringonkukansiemenpussin kyljestä löytyneestä taikinaohjeesta syntyi yllättävän ihania sänpylöitä, jotka olisi maistuneet kissallekin.
























Keväinen auringonloiste tulvehti verhojen läpi keittiöön saaden muistelemaan, miten ihastuin ensimmäisessä omassa kodissani välittömästi juuri noihin vihreisiin keittiönkaappien oviin.
























Tuleehan se aina olemaan ensimmäinen kämppäni, mutta harmistuneisuus ja haikailu eivät ole päässeet mieltäni valtaamaan uuden kodin hurmiossa.Vanhat rappukäytävät kiehtovat mieltäni aina, ja nyt saan asua sellaisen ylimmässä kerroksessa. Sisätiloista puhumattakaan, mutta niistä tuonnempana, jahka sisustus on ainakin lähes täydellinen.