lauantai 31. joulukuuta 2011

Sen pitunen se

Tästä uudenvuoden höpöttelystä saattaa tulla aika jouluinen, koska siitäkään en ole ehtinyt kertoilemaan. Kuukauteen en ole omaa konettani aukaissut, enkä siis siten blogiakaan kirjannut. Yksi vuoden merkittävimmistä sattumuksista olikin loppujen lopuksi se, kun työssäoppimispaikasta sainkin pienen ja väliaikaisen työpaikan. Siellä on mennyt joulukuu tonttuillessa, välillä pitkääkin päivää suoraan koulusta iltaseen. Hahmottaakseni kiireellisyyttäni tarkemmin, voin kertoa, että en ehtinyt käydä edes taiji-treeneissä suurin piirtein kuukauteen, mikä nyt on ihan älytöntä. Innoissani tuossa merkkailin treenejä kalenteriin, jopa jo ens viikolle!




Joulupukki oli tapansa mukaan antelias, mutta taas keskittynyt entistä paremmin tarpeellisuuteen ja hyvään oloon -näistä täydellisinä esimerkkeinä muun ihanan muassa kasvohoitolahjakortti sekä kauan haaveiltu teepannu. 







Itse pyrin nykyään lahjomaan vain siinä tapauksessa, kun keksin jotain tarpeeksi mainiota hankittavaksi ilahduttamaan saajaansa. Vähäiset lahjat paketoin viime joulun tapaan Marimekon sanomalehden kuosisivuihin, jolloin paketeista tulee saajansa näköisiä ja ehdottoman ekologisia verrattuna kierrätykseen kelpaamattomiin metritavaralahjapapereihin. Vahingossa harrastin käsitöitä, ja puikoista ja jämälangoista syntyi otus, joka tahtoi hypätä lahjapussukassa toiselle veljelleni. Vanhimmillemme paukutin kangaspuilla vinhaa vauhtia kattaustabletit joulupöytään, ja kyllähän ne antimet maistuivat ja näyttivätkin hyvältä.


Viime päivinä seuraamiini blogeihin on ilmestynyt muutamia summauksia itse kunkin kuluneesta  vuodesta, ja samalla olen koitellut mustella omaani. Koetin vaihtaa suuntaa ehkä pariinkin otteeseen, mutta onneksi minulla on taitava jarruttaja, ja tähän olen jäänyt, ja hyvä niin. Tämän aamun kaltaiset, triplalusikasta kahden karvaisemman kämppikseni välistä heräilyt, ovat sitä jotain.

Vuoden aikana olen tutustunut kolmeenkin uuteen, toisistaan täysin poikkeavaan ammattiin. Keväällä sain kokeilla vanhusten käsityöohjaamista, mikä oli ihan hirmuisen mukavaa, varsinkin kun neuvominen on väistämättä yksi mielipuuhistani. Työttömän kesäni pelasti baaritarjoilijahomma, jossa viihdyin sielläkin yllättävän hyvin. Ja nyt syksyllä tämä myynnin ala, jossa saan nauttia sekä kauniiden asioiden että mukavien ihmisten läsnäolosta, ja myös siitä asiakaspalvelusta ja auttamisesta. Tältä kantilta mietittynä mieli saa hitusen rauhaa tietäessään työtodistusten ja kokemusten auttavan eteenpäin, mutta silti kevään lähestyminen ahdistaa aikalailla, kun pitäisi siihen oikeaankin ammattiin valmistua. Vaikka ajatuksensa saa helpostikin upotettua ihanaan häärimiseen opinnäytetyötä luodessa, takaraivossa kolkuttaa kokoajan kysymys: Mitäs sitä sitten keksittäis? Koulu on ihanaa aina, kunnes sen loppu häämöttää, ja muistaa, että taas pitäis alkaa aikuiseksi. Onneksi elämä heittelee kuitenkin aina eteenpäin, suunnitteli sitä tai ei. 

Vuoden aikana läheiset menettivät läheisiään aivan liian monta. Voimme vain toivoa tulevan vuoden tuovan paljon voimaa ja uusia tuulia heille, ja säästelevän rakkaitamme jos suinkin mahdollista.