Jenni ja katkenneiden loimilankojen kirous

Tarinamme alkaa siitä, kun kudoin noin yhdeksänmetriseen pellavaloimeen seitsemän kaitaliinaa. Huomasin itseni kirotuksi, koska tämän työn aikana loimilankoja katkesi muistaakseni kymmenen. Tänään sain aloitettua näyttötyö-pellavaliinaa, ja 20 senttiä paukuteltuani huomasin jo yhden karanneen langan riippuvan irrallaan! Jos sama meno jatkuu pidemmällä, lankojen lisäksi napsuu poikki pinnanikin. Pitänee löysätä lointa ja otetta, niin kyllä siitä nätti tulee. Suunnittelemani värit vaikuttavat passaavan hyvin yksiin ja sidoskin toimii kutakuinkin kuten oli tarkoitus.

Pitää kutoa liina reippaasti valmiiksi, niin pääsen ikat-värjätyn loimen kimppuun! Värjäsin sen tänään, enkä malta odottaa huomista ja sitä kun avaan sidonnat. Värjäilin lankalettiä yksikseni, mutta seuranani oli uusin mielenkiintoinen Taito-lehti ja suomalaiset muusikot, kuten Ultramariini, Vuokko Hovatta sekä Värttinä. Ultramariini on yksi ehdottomista kevätlevyistäni, ja auringon paistaessa värjäämöön se loi taas ihanaa tunnelmaa. Ja vasta kesken homman huomasin, kuinka osuvan musiikkivalinnan olin vahingossa tehnyt, kun juuri väriliemessäni oli mariinia ja mustaa.

Kirjoittelin tuossa taannoin ohjelmasta nimeltä Verta, hikeä ja T-paitoja. Noh, eilen huomasin sen tilalla tulevan vastaava Verta, hikeä ja noutoruokaa. Ensin lopetin uusien vaatteiden ostamisen ja tyydyin Eevan asuun, vaan nytkö pitäisi lopettaa syöminenkin! Edellisessä brittinuoret raatoivat puuvillapelloillaa, nyt toiset mokomat hikoilevat riisipelloilla ja teurastavat kanoja. Tuli mielestäni hyvä pointti eräältä heistä, kun mietti, miten kyllä tulee ajateltua ruokamme takia kärsineitä eläimiä, mutta harvoin sen eteen raataneita ihmisiä.

Ruoasta puheen ollen, tekaisinpas maukkaan juustokakun lauantaina, kun kävi perhettä kylässä. Reseptin nappasin ensimmäisestä blogista, mikä tuli haulla vastaan, ja oli kyllä helppo pyöräytys, vaikka ensimmäiseni laatuaan olikin. Ravinnon saamisen takia meidän ei ainakaan tarvitse kovinkaan raataa, mutta sitäkin tehokkaammin saa raataa saadakseen sen kulumaan pois. Reeneihin siis mars, että joskus saavuttaa sen kisakunnon!

Made in Bangladesh

Afrobic, sieltä kotiin hölkkäily sekä venyttelyt veivät melkein hengen, mutta eipä auta valittaa. Vielä on pakko kirjoittaa paatosmainen vuodatus.

Alustanpa tässä tarinaani hieman päivän tapahtumalla. Olen nääs jo hetken aikaa tarkastellut mustaa lemppari peruspaitaani jonka hankin vuosia sitten H&M:ltä, jotta kohta olisi eläköitymisen aika. Se on palvellut hyvin ja laatu on ollut yllättävän hyvä, mutta nyt kuitenkin urheasti palvellut rääsy alkaa menettää voimiaan, reikää ilmestyy ja kankaasta alkaa näkyä läpi. Siispä olen suunnitellut ostavani uuden moisen. Tänään em. liikkeessä jaeltiin "Tällä viikolla -20% kaikista tuotteista!!!" -lappusia ja päätin hyödyntää tarjouksen. Montaa paitaa pyörittelin, ja kun vihdoin löysin sopivan, pyörittelin vuorostaan sitä moneen kertaan arpoen, tarvitsenko/raskinko/tahdonko sitä. Kyllähän minulla noita paitoja on ja vanha vielä menettelee ja ja ja. Noh, kallis ystävättäreni vähän naljaili rääsyläiseksi reikäpaidaksi, niin rohkenin. Lopulliseksi hinnaksi jäi reilut 7 euroa.

Venyttelytuskan harhauttamiseksi katson aina samalla telekkaria, ja keskiviikkoisin vuorossa on ohjelma nimeltä Verta, hikeä ja T-paitoja. Juonena on, että muutama muotialalainen ja shoppaholiikki britti-nuori matkustaa Intiaan ottamaan selvää, mistä heijän vaatteensa oikein tulevat. Siellä he vierailevat haisevissa slummitehtaissa, kauhistelevat lapsityöläisiä ja raatavat puuvillapelloilla. Jos aikaisemmin päivällä ei ollut huono omatunto paidan ostamisesta, niin nyt on. Tekisi mieli repiä se ja tuikata tuleen -ei siksi etten arvostaisi pikku kätösten työtä, vaan itselleni kostaen.

Sitten, kun miettii, että mitä sitä nyt enää voi pitää päällänsä, kun pitää miettiä kaikkia tekijöitä ja osapuolia tasavertaisesti, niin taitaisi näillä pakkasilla vähän palella. Itse tehtyhän se on ehdotonta, mutta kun ne kangaskaupan kankaatkin on tehty just siellä, missä pippuri ja halpapuuvilla kasvaa. Pitänee siispä alkaa kutoa itse kankaat kotimaisista langoista ja ommella vaatteet sitten niistä. Tai jos ei jaksele aina nähdä moista vaivaa, nii kirpparille MARS!