maanantai 25. kesäkuuta 2012

Maalaismaisemaa ja muuta mukavaa

Elohan alkaapi pikkuhilijaa tuntua jopa kesäiseltä! Sääskien syömät nilkat kutiavat ihanasti lenkkareissa ja juhannuksena ei ollut kuin vuorillinen hupputakki päällä, tänään vain puuvillaneule. Suvea juhlistimme maaseudun rauhaisassa anoppilassa perinteisiin puuhiin luottaen. Kunnon tansseihin ei raaskittu maksaa, joten nuorekkaampi sisätilatanssaamo kylillä sai kelvata. Näin me krillattiin:


Ja näin me laulettiin: (Ei ole muuten nuottivihkoja ollut ikävä tällaisten puhelinten saavuttua.)




Ja näin Oulussa parisen viikkoa sitten muuten vaan kesää vietettiin:


torstai 21. kesäkuuta 2012

Piipahdus


Kesäni pisimmän vapaan -nuo hurjat kolme päivää- vietin veljeni ja kälyni seurassa Tampereella. Maanantain auringossa meinasin jopa punertua  kesämekkoineni paisteessa, mutta seuraavien päivien sää muistuttikin kutakuinkin viime visiittiäni, joka tapahtui marraskuun lopulla, epätoivoisesti ensilumia odotellessa. Lannistumatta taivalsimme läpi tihkun ja pilvien Thaimaan kautta kirpputoreille, Malesian kuumuudesta vintageputiikkeihin ja kahvien voimalla suklaapuoteihin. 




Hirveän huonoja shoppailijoita kyllä oltiin kaikesta huolimatta. Ravinnon (sentään normaalia laadukkaamman ja erikoisemman sellaisen) lisäksi ostin kaksi kaunista asiaa. 


Tähän uusien korvakorujeni valmistajaan, Onnia fabriciin, täytynee tutustua itsekin syvemmin. 



Vaikka Radio-kirppikseltä löytyikin näin ihastuttavasti värejä pursuava soppi, ei sieltä mukaan lähtenyt mitään. Muuten kyllä, mutta omistajan jalka vaikutti valitettavasti olleen puoli numeroa suurempi kuin omani. 

Ehdottomasti ilahduttavin löydös oli Yesterday-vintagepuoti. Hyvä, ettei ikkunat helisseet upeiden löytöjen notkuttaessa seiniä. Ihanat 70-luvun sandaalit saivat jäädä, kun löysin täydellisen keltaisen sadetakkini. 





Tallipihan suklaapuodissa oli toki pakko taasen piipahtaa, ja samalla nautimme veljeni kanssa viereisessä kahvilassa romanttisen pitsiunelmaiset leivoskahvit. 



Kaupunki tuli taas tutummaksi ja mukavammaksi, enkä eksynyt edes labyrinttiin, vaikka vähän yritinkin. 


Täten toivottelenkin rennon letkeää ja huoletonta juhannusta sekä suvea, kirkkaita päiviä ja autuaan kauniita hetkiä. Tilaisuuden tullen ota nokoset kalliolla taikka vaikka laiturilla heinä suussa. 


Loput kuvat löytyy täältä. 

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Valamis ihimine

Totta puhuen valmistumiseni jälkeen tuntuu olo edelleen hyvin keskeneräiseltä. Ehkä jopa enemmän kuin ennen, sillä nyt olettaisi olevan jo edes jokseensakin valmiimpi olotila. Kuinkahan kauan sitä pystyy änkeämään itsensä "olenhan vasta nuori eikä mihinkään ole kiire!" -hokeman taakse? Onneksi lähipiirini vaikuttaa onnellisesti siltä, että aika kauan. 


Loitsin jo valmiiksi kirouksia, jotta olisin valmistautunut, ellei nimeni olisi stipendöityjen joukossa. Onneksi jäi vainot langettamatta, sillä en olisi ehkä sittenkään osannutkaan. Tunnustuksia vastaanotin jopa kaksi, pienteollisuusliitolta yhden sekä lisäksi tuotteen suunnittelun kirjastipendin, mieluisan kirjan nimeltä Tekstiilin taidetta Suomessa. Todistuskin tekstiilialan artesaaniudesta oli toki kiva saada. 


Yllä olevan kuvan otin vasta nyt, kun tajusin, että jotain muutakin pitää kehdata näyttää kuin tarjoiluja ja itseäni. Kukat yrittävät taas parhaansa mukaan päästä minusta eroon, mutta yritän sinnitellä niitä elossa. Enhän todellakaan voi olla niin toivoton kasvien kanssa, että kaikki kupsahtavat ennen aikojaan! 


Hurjan kätevän nopea ja makoisa tarjoiluidea: kokonainen leipäjuusto siivuiksi, päälle sitruunapestoa sekä lohta.




Ulkoistettiin kakku-urakka taas ystävättärelleni, joka taikoi taas upeat ja herkulliset kakut. Opettelin tuulihattujen (kuvassa etualalla) teon, joka olikin paljon hauskempaa ja helpompaa, mitä olin ymmärtänyt. Sisus koostui seuraavista aineksista: tuorejuusto, Aura-juusto, kaprikset. Toimi!


Sentään en omia valmistujaiskuviani räpsinyt, vaan veljeni. Mekkoakaan en tehnyt, paitsi että sen kankaan painoin jo pari vuotta sitten itse. 



Kuvat minusta: Joni Kesti
Minun mekkoni: Janina Laukkanen

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Puita sioille


Kävimmä kokoamassa kaiman anoppilan entiseen sikalaan koulultamme löytyneet vanhat kangaspuut. Kun näitä älyttömän leveitä ja jykeviä puita testin vuoksi koottiin koululla, huomattiin pikkuhilijaa niiden olevankin pariskunnan kudottavat kaksipaikkaiset puut. Kuitenkin todettiin, että ne näppärästi tuunaamalla saataisiin keskipaikkaiseksi, ja sehän onnistui näppärästi puuseppä-insinööri-maalaisjärki -päämme yhteen. Muutama reikä hääty porata sekä leikellä metallikaroja, ja hyvät puut tuli. Nyöri loppui kesken, mutta ei olisi vielä ollut lointakaan odottamassa, mutta periaatteessa käyttökuntoon saimma hökötyksen. Siinä kelepaa parin metrin levystä mattoa paukutella, jos vaan yltää! 





Polkusten paikat oli siis kummallakin laidalla, mutta asensimme uuden pitkän polkuskaran niiden väliin, jotta kudonta onnistuu keskellä puita. 



 Paluumatkalla poikkesimme vielä hurjalla riippusillalla Utajärvellä. Kaiman kans vaihdettiin kameroita lennosta, onneksi ei lentänyt jokeen. 





Kotona aloittelin tilausmattojen koekappaletta, mutta niistä kertoilen lisää jahka projekti edistyy -toivottavasti ripeästi!







keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Eläköityvä kamera ja uudellensyntyvä kuvaaja

Lalaa! Tänään kuusi vuotias Canon eos 350D jäi ansaitulle eläkkeelle, kun lahjapaketista kääriytyi hänen isoveljensä 550D. Ystävystymisemme on lähtenyt hyvin käyntiin, ja kuvausintoni puhkesi uudelleen, kun juhlapäivän kunniaksi jopa ulkona tarkeni kuvailla tovin ilta-auringossa. 

























Jalassa kuvausreissulla oli uusimpani, valkoiset vintage-nahkanilkkurit. Pienestä pitäen haaveilin, että jos kaunoluistimet olisivat yhtään mukavammat jalassa, irrottaisin niistä terät ja ne olisivat täydellisen kauniit kengät. Nyt minä ne sain, ja mukavat vieläpä! Kyllä ne on taas parhaat sellaiset kengät, jotka joku on jo sisäänajanut, joskus jopa kymmenien vuosien ajan -ja saman verran luulisi kestävän tulevaisuudessakin. Ohuen villavuorin ja villasukkavaran ansiosta ensi talvena on jopa jotkut hauskatkin kengät käytössä. (Merkistä ei ole muuta tietoa, kuin pohjan pienen pieni merkki "Marwe".)



Sunnuntaina suoritimme kamera-vanhukseni kanssa viimeisen yhteisen keikkamme, nimittäin kävimme kuvaamassa kaverini sekä äitinsä yhteiset ylioppijuusjuhlat. Siellä oli niin mukavaa, että koiratkin hyppivät riemusta!








Huomasin muuten, etten missään vaiheessa ole luonut tunnistetta "kengät". Miten tämä voi olla mahdollista? Selasimpas sitten koko blogin sisällön ja lisäsin tunnisteen muutamaan juttuun, joita olikin lopulta yllättävän vähän kenkämäärääni nähden.

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Siirtolapuutarhuritar






Jos vielä oli jollekin epäselvää, mikä olikaan lempparikuosini, se selvinnee viimeistään nyt. En ole vuoden aikana lainkaan kyllästynyt tuijottelemaan sekä nukkumattia odotellessa että aamuaurinkoon herätessä samaa kangasta, ja joka kerta sitä muille myydessäni huokailen kateudesta. Vihdoin tein siitä mekonkin itselleni, ja samalla kertaa vihdoin toteutin suunnitelmani valmistaa Surrur-kirjan minuuttimekko. Ohje on hurjan helppo, ja varmasti valmistukseen olisikin kulunut vain tuo luvattu minuutti, jos ei olisi joutunut odottamaan seuraavan päivän nappikikkareissua. 


Tykkään hirveästi siitä, miten etukappale sattuikin osumaan kuvion ja signatuurin kannalta  täydellisestä kohdasta. Helmaa ei siis tarvitse kääntää kun sen tähtää hulpioreunaan, ja hihansuut sekä pääntie kantataan nauhalla, joka jää niskaan rusetille solmittavaksi.


 Parille sankarittarelle on tullut askarreltua taas onnittelukortit Marimekon mainoksista. Myös omien juhlieni kutsukortit toteutin samoin, mutta ne lähtivät sukuloimaan ennen kuin ehtivät kameran eteen. 


Kangasvarastot alkavat uhkaavasti kasvaa, joten muutto vaatehuoneen ylähyllyn pahvilaatikosta olohuoneen arkkuun tuli ajankohtaiseksi. Kehrä auttoi, tottakai, tarkistamalla että maja oli sopiva arvokkaille tilkuillemme.