2/3

Kolmasosa koulusta enää jäljellä, ja sitä odotellessa pitäisi viettää kesä. Pari hommaa jäi hitusen kesken, mutta onpahan syksyllä heti jotain pientä, mistä aloitella. Ryijyn viimeistelyn lisäksi odottelee paperiinista viime tipassa kutomieni korienkin loppusilaukset. Säilytyskoreja paukuttelin kolme, joista yhden lunastan sitten itselleni. Nyt harjoiteltiin letkun kutomista, eli koreissa ei ole mitään sivusaumoja, vaan kangas kudottiin kangaspuissa yhteen pötköön suljettuna letkuna. Tekniikka oli aika veikeä, ja paperinauha materiaalina kivaa vaihtelua.
Valmiin, neliskanttisen korin sivu on noin 28x28cm.



Korukurssilla tuli melkein kaikilla aikamoinen hoppu, joten niitäkin voisi käydä jatkamassa vielä syksyllä. Kurssin aikataulu oli hirmu tiukka, eikä meidän alkeellisilla taidoilla kovin nopsaa päässyt etenemään. Kokemus sekin, ja saipahan kaksi kivaa korua itselle. Koululle myyntiin yritettiin tehdä tekstiilikorut, joiden kangas kudottiin koululla jo alkuvuodesta. Järkihän siellä meinasi lähtiä hermoilleni ihan liian pienen näperryksen ja taidottomuuden vuoksi. Tämmöinen tuli, tai ainakin piti tulla. Jälki oli hirveää, ja lopulta purin korun ja aloin tehdä uudelleen metalliosan "niittauksia" mutta sepä jäikin siltä osin kesken.


























Sovitusnuken ehdin hyvinkin saada valmiiksi. Enää puuttuu jalka, jotka saadaan vasta syksyllä, mutta hyvin se toimii pöydälläkin yläosien ompelussa apuna. Vaneriosat teetätettiin puupuolella ja kiinnitettiin lopulta nuken alaosaan ja kaulaan, johon myös tekaisin pienen "neulatyynyn". Ehdin vielä harjoitella paidan muotoilua lakanakankaasta nuken päälle ja aloitin tekemään liiviä, jonka toivottavasti ompelen lomalla valmiiksi. Kaikenlaista muutakin pitäisi ähertää loman aikana, niin tulisi kunnon käyttöä ompelukoneellekin. Listalla jonottaa mm. shortsit ja kesämekko omasta painokankaasta.

Sovitusnukke

Tämän kevään valinnaiskurssiksi valitsin mielenkiintoisen sovitusnukkekurssin, jossa siis tehdään omasta kropasta täysin käyttökelpoinen ja asiallinen sovitusnukke. Tietenkin siinä vähän muodot muuttuu ja tulee senttejä lisää, mutta onpahan kasvunvaraa ainakin joissain kohti kroppaa. Suurinpiirtein siitä kuitenkin tunnistaa itsensä. On ollut kummallista kokoajan halia ja käännellä ja tarkastella omaa torsoaan. Monta mukavaa työvaihetta projekti vaatii, mutta mikään niistä ei ollutkaan ylivoimaisen hankala tai pitkä. Ensin kaverit teippasivat vartaloni liimateipillä, joka sittemmin pois riisumisen jälkeen kovettui, ja kovetettiin vielä kahdella lakkakerroksella.


Sitten se kipsattiin kipsinauhalla sisältä kerran, odoteltiin kuivumista vuosokausi, kipsattiin toisen kerran ja odoteltiin taas.











Sen jälkeen nuken päälle ommeltiin vanu ja lopuksi se puettiin jo valmiiksi tehtyyn trikoopaitaan.


















Viimeisenä silauksena nukke nauhoitettiin ompelemalla käsin kapeaa satiininauhaa. Siinä pitikin olla tarkkana, että viivat osuvat suoraan ja oikeille kohdille. Nyt olen päässyt vaiheeseen, jossa odotellaan vain, että kiltit puupuolen opiskelijat tekevät meille puuosat valmiiksi ja saadaan kiinnitettyä ne kaulaan ja lantiolle, sekä tökättyä torso jalan päälle.