torstai 19. joulukuuta 2013

Joulujuhla

 

Me päätimmä pittää pikkujoulut. Vaan kerta pikkujouluista on ihan hölmönlainen mielikuva -firman piikkiin örveltämis-draamaurpoilut- päätimme sittenkin järjestää Joulujuhlan. Joulujuhlaan kutsuttiin ystäviä viettämään talvista joulukuun iltaa ja nauttimaan lämpimästä tunnelmasta. Siellä oli tietysti kystä kyllä sekä askartelupiste. 



Kystä kyllä sisälsi emäntien puolesta taatelikakun, punaviini-suklaakakun, glögi-juustokakun, jäätelöitä, bataattilaatikkoa, punajuuri-vuohenjuustonaposteltavia, saaristolaisleipää maistevoin kera ja juustoja, sekä kasvisterriini. Ja tietenkin punkkuglögiä. Ystävät lisäsivät kattaukseen ihania lisäherkkujaan, joista kaikki evät ehtineet kuvaan saatika mahtuneet pöydälle.
Masut tulivat niin pian ja vähästä kylläisiksi, että me emännät tuhottiin jämiä viikko. 


Askartelupisteessä syntyi muutamia joulukortteja ja liisterin ja kuvien avulla koristeltuja säilytyslaatikoita. 


Lienen vinksahtanut, kun rakastan juhlien jälkeistä tiskipöytää. 


Kovettelin koristeiksi sokeri-vedellä pitsiliinoja, joita näkyy ensimmäisessä kuvassa lumihiutaleina ikkunassa
Hieman isomman ripustin hehkulampun eteen. Oli hurjan sievä mutta epäkäytännöllinen viritelmä. 


Keksittiin marraskuun puolella kehitellä kämppis-joulukalenteri. Ripustettiin kummallekin oma pieni paperikassi keittiön ovenpieleen ja päätettiin huolettomasti heittää toiselle pieni yllärilahja silloin tällöin, ei vältsisti jokapäivä, eikä mihinkään tiettyyn aikaan. Ei missään nimessä turhaa krääsää eikä joka kerta mitään kovin ihmeellistä. Sitten on saanut käydä kuikkimassa, milloin sankaan ilmestyy punainen rusetti merkiksi tonttujen hiippailuista. (Toisen yllätykselliset ilmeet kun haluttiin heti nähdä, saatettiin kyllä vähän vihjaista että tonttu taisi vilahtaa äsken keittiöstä...) Pussukoista on löytynyt muun muassa erikoisia Punnitse&Säästän kuivahedelmiä ja puurohiutaleita, hyasintti, inkivääri, ja viestilappusia muuten vain piristykseksi tyyliin: "Kuuntele netistä tämä ihana biisi!" tai "Maista pala kakkuani jääkaapista ja nauti hetki!" 

maanantai 16. joulukuuta 2013

Neljä neulomusta

Harrastukseni taiji ja käsityöt yhdistyivät, kun innostuin kokeilemaan seuraavanlaisia aihneenmukaisia sukkia opettajalleni/treenitoverilleni  joulu- sekä kiitoslahjaksi. Yin ja Yang -merkistä löytyi googlaamalla vain pari hassua kirjoneuleohjetta joihin en kyllä uskaltanut luottaa, joten piirsin sen itse. Aika hyvin onnistui kertaheitolla! 
Materiaalina nallelanka. Kantapää ja varvasosio vahvistettua neulosta. 







Ystävälle valmistui säärystimet toiveensa mukaan. Ensimmäisen neuloin sukkapuikoilla, mutta suuren silmukkamäärän vuoksi tein toisen pyöröpuikoilla. Noh, pyöröpuikot tais ollakin ohuemmat kuin sukkapuikot, joten toisesta tuli vähän pienempi. Vaa kyllä se siitä saa luvan venyä! 



Seuraavanlaisia on syntynyt siinä sivussa muuten vaan. Taisivat vilahtaakin jo edellisissä kuvissa keskeneräisinä. Toiseen säärystimeen tuli erikokoiset pallot, sillä en malttanut odottaa että pääsisin asian koulun jälkeen tarkistamaan aiemmin valmistuneesta kappaleesta. Mutta eipä se mittää haittaa. Saas nähä, kenen joulupakettiin päätyvät!

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Lankoja ja luentoja


Kun vielä virittelin tämän syksyn neulomisinnostustani, iloitsin koulunkäynnin alkamisen ansiosta ilmaantuneen käsilleni luppoaikaa. Nykyteknologia kun mahdollistaa sen, että luentodiat saa poimittua jälkikäteen netistä, eikä välttämättä paljoakaan tarvitse kirjoittaa ylös luennoilla. Siispä keksimään helpohkoja, mutta kuitenkin uutta opettavaisia pieniä neuletöitä ja samalla tyhjentelemään kertyneitä lankavarastoja. 

Muun muassa tällaiset villasukat syntyi muutamassa päivässä koulussa. Luokkatoverini nämä tahtoi itselleen. 
(Olipa taas jännää kuvata sukkia omissa jaloissa. Ei aivan niin haastavaa kuin lapasten kuvaus, mutta melkein.) 


Nyt sitten tuntuu, että se koulunkäynti ei mahdollista, vaan haittaa tätä käsityövimmaa. Matto olis puissa tuloillaan ja luennoille liian haastava kirjoneule vaiheessa monta päivää. Mitähän opettajat tykkäis pulpetille sopivista minikangaspuista, joilla pienenä tein barbie-mattoja...  


Tästä kasasta työpöydälläni oli ihan pakko räpsäistä kuva kun purskahdin nauruun sen tajutessani. Kirjapino ja muistiinpanot hautautuvat lankojen ja keskeneräisten neulomusten alle, ja kalenteri yrittää kiikun kaakun vähän painaa kasan päällä :D 


Onneksi alaan liittyvien dokumenttien katselua voi pitää opiskeluna, eli iltaisin voi hyvällä omatunnolla klikata Areenan auki ja alakaa kilisyttää. 

perjantai 6. joulukuuta 2013

Talven tunnelmaa


Talvi se saapui Oulun Tuiraankin. Kuva on vähäluminen tämän hetkiseen tilanteeseen verrattuna, mutta kaunis ensihuurre oli se. Kukkia olla pitää sentään talvellakin. Neilikoista on tullut suosikkejani. Ihania, värikkäitä ja pitkään pärjääviä. 


Marraskuu tarjoili hauskoja, yllättäviä valopäiviä, silloin kun niistä ehti nautiskella sen muutaman tunnin vuorokaudessa. Kuvasta huomaa, miten tiskaus jäi kesken kun hääty lähtä tonkimaan kameraa esille. Pohjoispuolen kylmävaloisesta huoneestani käsin ihasteltuna eteläinen keittiö kylpee tulisessa valossa. 


Metästimmä pyöreää pöytää nettikirppiksiltä ja johan tärppäsi. Tukeva 70-lukulainen, keskeltä superkätevällä mekanismilla leventyvä pöytä irtosi parilla kympillä. Maalausinnostusta odotellessa nautimme peittävistä tuukeista. 

Tasan kuukautta ennen jouluaattoa keittiömme puettiin joulutunnelmaan. Koko projekti itseasiassa lähti siitä, kun viritin naurettavan mutta sympaattisen pitsilampunvarjostimen keittiön paljaalle lampulle. (Käsityöblogeissahan ruukataan jakaa ohjeita. Tässäpä: Viritä ympyräksi harsitun mummon pitsikapan yläreunaan rautalanka, ja ripusta häkkyrä hatarasti suurin piirtein suoraan ompelulangalla lampun johtoon. Älä anna vieraiden istua sillä puolen pöytää, josta näkyy saumapuoli, tai pitkän ihmisen kävellä lampun alta.)
No, sitten vaihdettiin verhot. Ja siitäpä se tohina syntyikin. 






Laskeskelin, että taitaa olla hämmästyttävän monta vuotta viimeisimmästä kuusenkoristelustani, sillä meillä on jo vuosia vietetty aikuisten minimalistisempaa joulua. Hienosti passasi tähän kämppisten yhteiskuuseen kummankin lempparikoristeet sulassa sovussa. 


Joulukuun ensimmäisenä sunnuntaina kutuin vanhempani ja ainokaisen isovanhempani marjapiirakka-kahaveille. Kyllähä mummu tykkäs, kun oli esillä vaikka mitä hänen käsitöitään, kuten muun muassa nuo pitsiverhot, pitsilamppu sekä paperinarukukka ikkunalaudalla. Toivat lisää ihania neilikoita! 


maanantai 28. lokakuuta 2013

Lahkeista lattialle

Jo jonkin aikaa keräilin käytöstä poistuneita farkkuhousuja, josko niistä keksisi tehdä jotain. Eihän sitä passaa hyvvää kangasta roskiin heittää! Siinä missä lakanoiden repiminen matonkuteiksi on suorastaan terapeuttista ja lisäksi hyvää käsijumppaa, on leikattavien kankaiden kuteeksi suikalointi äärimmäisen turhauttavaa. Siksi delegoinkin sen mielelläni äidilleni sekä äidilleen. Äippä siis kätevästi keri farkut rullalle ja niistäkös paukutin illan ja loimen päätteeksi maton. 







Farkkua oli hauska paukutella niin pitkälle kun kudetta riitti. Yllättävän pitkästi siis, paksuutensa ansiosta. Lopulliseksi mitaksi tuli 72 cm x 128 cm. Käyttöä en vaan ole keksinyt tälle vaan se on pölyttynyt ja odottanut kuvausta ja bloggausinnostusta. Pitänee huudella, josko jostain sille koti löytyisi. Ehkä ei sentään rappukäytävän tuuletusparveke ole arvoisensa, vaikka hauska paikka onkin. 



sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Pikkutöitä isomman ohessa


Blogin hiljaiseloon on vaikuttanut muun elämän ei-niin-hiljaiselo. Kuten ylempi kuva kertoo, käsiini ei ole paljon neulepuikot mahtuneet. Tämä tekstiiliartesaani rupesikin elokuussa kouluttautumaan myös sosionomiksi, haaveenaan lopulta yhdistää nämä jotenkin, työpajan käsityöohjaajana taikka vastaavana. Mistäs sitä tietää, mihin sitä päätyy! 

Onneksi kuitenkin tänä syksynä iski tavalliseen tapaan näpertelyinto, ja muutamia pieniä töitä onkin jo syntynyt, muun muassa ystävälle pipo luentojen aikana. Käsityöt ovat täydellinen henkireikä opiskelujen ohessa, ja kätevä motivaattorikin: kun opiskelen päivällä oikein ahkerasti, suon illemmalla itselleni hetken ihan vaan sukkapuikkojen parissa! Samalla tavalla toimii toinen rakas harrastukseni taiji -uuvuttavan päivän päätteeksi tietää, että treeneihin lähtö kannattaa aina, vaikkei se treeneihin pyöräily yhtään innostaisikaan synkkänä syysiltana. 

Paksuista jämälangoista virkkautui nopsasti lapaset -tai olisi periaatteessa syntynyt nopeastikin, ellen olisi jahkaillut ja omaan tapaani ilman suunnitelmaa heittänyt päästäni. Purin näitä enemmän sekä vähemmän vähintään kolme kertaa. Toisessa kuvassa pääsin jo jopa aika pitkälle, kunnes lanka loppui jo ensimmäisen peukalon kohdalla. Purin sitten saman tien puoleen väliin koko homman, mutta tulipahan loppujen lopuksi kivat! Lopulta lankojakin jäi ylimääräiseksi...




Eräälle ihanalle pariskunnalle päätin luoda pienen tupaantulijaislahjan, pannulapun villalangasta virkkaillen. Tämäkin syntyi näppärästi luentojen aikana, kun ei tarvitse paljoa keskittyä ympyrän virkkuuseen, mutta aivot pysyy hereillä kun sormilla on tekkiskää. 




                 

         
"Syyslomalla" eli siis itsenäisen opiskelun viikolla, suoritin omatoimisia kulttuuriopintoja Helsingissä mm. konsertteja, kirpputoreja ja design-puoteja kierrellen. Menomatkalla junassa virkkailin valmiiksi isoäidin neliö -tiskirätin majoittajapariskunnalle kiitokseksi ja tupaantulijaiseksi. Lisäksi matkalla tuli virkattua ystävän luurille suojapussukka, parsittua hänen lemppari villasukkansa, korjattua veljen kuulokepussi sekä neulottua yksi sukka ja vähän toistakin.

                          
 Kangaspuissamme odottaa vihdoin ja viimein uusi, 20 metrinen, vaihteeksi mustan värinen loimi valmiina luomaan metreittäin uusia kokeiluita, kaiken lisäksi uudella sidoksella. Toivottavasti siis seuraa siitäkin pian kuulumisia, en malta odottaa että ehdin paukuttamaan! 

tiistai 27. elokuuta 2013

Pirtsakka keittiönmatto



Kerrankin tein maton ihan ittelleni. Edellisessä asunnossa ei tehnyt mieli peittää ihania puulattioita matoilla, mutta tämä uusi keittiö kaipasi lisää väriä ja laminaattilattiat peittoa. Paukutin maton malttamattomana parissa päivässä, ihan räsyjä käyttäen. 




sunnuntai 25. elokuuta 2013

Ravintolapäivän Kakkuhipat


Vihdoinkin sain osallistuttua ravintolapäivään, sillä viikkoa ennen tapahtumaa päätimme tyttö(+1 poika)porukalla laittaa kakkukahvilan pystöön ja järjestää kakkuhipat! Viidestään leipasimme äly monta kaakkua, mutta yleisömenestyksen ansiosta ei itsellemme jäänyt tuhottavaa, kuin muutama maanantainpiristyspala. Monestaan kun oltiin, kellään ei ehtinyt iskeä stressi taikka kiire, vaan nautimme täysin rinnoin aurinkoisesta päivästä, ja ihastelimma onnistumista vielä monta arkipäivääkin. 



Itse tahdoin tehdä raikkaan kakun, joka tälläkertaa oli Olga Temosen uunijuustokakku johon lisäsin punaviinimarjoja. Toisena olikin raskaampi vaihtoehto, Eeva Kolun syntinen suklaakakku valkosuklaanappien koristamana. Suklaakakusta sain gluteenittoman käyttämällä mantelijauhoa. Punnitse&Säästä pelasti ihanasti ja nimensä veroisesti, sillä sain ostettua jauhoja vain sen tarvitsemani ruokalusikallisen verran, ja koristeeksi vain muutaman valkosuklaanapin. 





Myös viikkoa aiemmin oli eräänlaiset hipat, joissa juhlittiin tupaantuloani sekä syntymääni. Sieltä pieniä maistiaisia myös. Tarjoilupöytäkuvasta puuttuu vielä kakut ja tuliaisherkut. Näiden kemujen hittikakut syntinen suklaakakku sekä tyrnijuustokakku taiottiin tästä innostuneina myös kakkuhippoihin. 


Yllä esiintyy suloinen uusi huoneeni. Juhlia varten askarreltiin viirejä Marimekon mainoslehtisten kuvista, joka huoneeseen -tottakai myös kylppäri sai oman piristyksensä. Viirinauhat ovat olleetkin jo kolmasti tapahtumia koristamassa. Eräänlaisena vieraskirjana toimi askartelunurkka, jossa vieraat saivat askarrella meille omat viirit muistoksi. Anonyymitaiteilijoiden tekosista oli aamulla hauska arvalla, minkä kukanenkin ystävä on tehnyt.