Toiset myyjäiset ja korutaiteiliuutta

Koulussamme järjestettiin taas samanmoiset pienet myyjäiset, kuin joulun allakin. Kolmistaan piettiin paria pöytää, jotka notkuivat todella erilaisista käsiemme luomuksista. Itse yritin myyä joululta jääneitä tuotteita, ja niide lisäksi mm bambutiskirättejä, jotka olivatkin ainoa myyntimenestykseni: kaupaksi meni hurjat kaksi kappaletta. Myyjäisissä istuskelu on kyllä mukavaa, varsinkin mukavan jutteluseuran kera.














Tällaisiakin tossusia virkkailin moppilangasta myyntiin. Onneksi eivät kelvanneet, saanpahan pitää toiset itse. Hirmu mukavat jalassa ja toimivat varmasti kesäkenkinäkin.

Myymättä jäi myös tämä pipo ja nämä huopatossut, ja, noh, samoja mitä jäi joulumyyjäisistäkin yli.

















Korukurssia on ollut nyt kahdesti, ja sain jo ensimmäisen harjoitukseni valmiksi. Kuparisesta riipuksesta tui yllättävän käyttökelpoinen. Kurssilla tosiaan tehdään pari harjoitusta, ja lopulta tekstiilikoru, jossa yhdistetään kutomaamme kankaanpalaa ja metallia. Toki on hauska näpertää välillä vaihtelevia töitä kouluajalla, ja koruthan kiehtoo aina, mutta kyllä sen huomaa, ettei moinen millinviilaus ja tarkkuuslaji ole minun juttu.

Myyjäiset

Tuli tosiaan istuskeltua koulumme joulumyyjäisissä perjantaina kahdeksan tuntia ja lauantaina kuusi. Olisin viihtynyt vielä pidempäänkin, vaikka olisi voinut kuvitella sen olevan puuduttavaa puuhaa. Siinä tuli tekaistua valmiiksi pikkusukkapari ja kolme pipoa. Myytyäkin tuli kolmet sukat, pari pipoa sekä yksi ainoa kangaskassi! Oli kyllä hienoinen pettymys kassien huono myyntimenestys, mutta kyllä niille vielä kodit löytyy. Niin, ja jos lasketaan, niin yhden kassin vaihdoin pariin kaverin tekemään pannulappuun, jotka ovat kuin tehdyt meidän vihreään keittiöömme. Ja isä osti pipon ja kassin. Veljeni kanssa tekaistiin vielä torstaina kätevästi yhteystieto-/hintalappuja, joita innostuksissamme tehtailimmekin 190 kappaletta. Riittääpi ainakin koko urani ajaksi! Kaiken kaikkiaan kaikilla meillä viidellä luokkamme tytöllä sujui mukavasti ja ihmiset tykkäsivät. Mahtavaa tämmöinen tilaisuus myydä omia tuotteita, ja vieläpä ilman messujen ja suurempien myyjäisten kamalia pöytävuokria. Sitähän se meidän työ on, ja oppimistilaisuus on korvaamaton. Ensivuonna uusiksi!

Ylijäämää tavaraa siis olisi tarjolla, joten jos mikään miellyttää silmää, niin myön pois mielelläni!



Nämä kolme pipoa virkkailin istuskellessani. Violetti lämmittää nyt isäni päätä, mutta kaksi muuta ovat vailla omistajaa. Valkoinen sopii noin kaksikesäisen pikkaisen päähän, sininen taas on ihan täysikasvuinen.








Näitä meni kaupaksi yksi sininen ja yksi valkoinen, mutta pienemmät versiot jäivät. Mahtuvat kuitenkin aikuiseen päähän. Oli ihanaa nähdä, miten valkoinen piponi kaunisti sievää vaaleaa naista, joka oikein kävi keskustasta asti hakemassa rahaakin saadakseen sen. Se todellakin löysi hyvän kodin!















Vavvasukkiakin jäi muutamat. Keräsiväthän ne paljon lässytysääniä ja voihkaisuja "oih, kuinka söpöt, harmi ettei tunne ketään noin pientä!" tai "Onpa suloiset! Onneksi ei ole ketään noin pientä!"

Matka-laukku sisälsi myös Luodon Kaisan tekemiä huovutuspallokorvakoruja, (jollaiset minä nyt omistan keltaiset, tiu'ulliset) ja aarteita vartioi yksi Keskitalon Annan otuksista (joista jokainen pääsi hyvään kotiin, myös viimeinen mököttäjä-otus).









Kangaskasseja on tosiaan vielä jäljellä kaksikymmentä kappaletta. Eri versioissahan seikkailee mustia jalkoja, mustia käsiä, punaisia jalkoja sekä punaisia kätösiä. Tämä kassi on sitten kyllä ikuinen ja hyvin tilava.














Pari viikkoa sitten värjäilimme parin luokkatoverini kanssa kankaita punaisiksi ja sinisiksi. Värjäysliemet näyttävät itsesäänkin aina niin mukavilta, että aina harmittaa laskea ne hukkaan viemäristöön. Mepä saimma hurjan kilteiltä keittiöntäteiltämme päivän maitotölkit, lorotimme värjäysliemet niihin ja nakkasimme pakkaseen jäätymään! Siinähän meni sitten viikko, että niitä uskallettiin alkaa aukomaan, kun ei meinannut kunnon pakkasia tulla. Noh, hyvähän se purkkeja repiessä oli vasta tajuta, että värjäysliemissähän on suolaa sun muita aineksia, jotka vaikeuttavat veden jäätymistä. Jotkut laimeat versiot kuitenkin olivat jäätyneet ihan hyvin, ja niistä me taiteilimme jonkunnäköisen jäälyhdyn koulumme edustalle. Nyt myyjäisissä sinne laitettiin tuli, ja kauniilta se näyttikin! Ensikerralla viisastuneina teemme vieläkin nätimmän.