keskiviikko 27. elokuuta 2014

Kesän lämmikkeet

Tänään olen jo tokaluokkalainen (neljättä kertaa eläissäni)! Lukuvuosi alkaa hurjalla kolmen vartin koulupäivällä. Piiitkällä kesälomalla tuli tehtyä töitä siihen nähen palio, että meinasin vietellä sen suht työttömänä. Ainoa lomasuunnitelma jäi toteuttamatta, enkä siis edes koskenut kangaspuihin, vaikka kuteita revin parin lakanan verran. 


Sain kuitenkin neulottua tuttavalle tilaamansa säärystimet sekä kaulurin, vaikka yleensä kesällä neulominen ei nappaa. 

Parimetriselle hepulle säärystimet yli polven -o-ou. No, paksua lankaa (7-veljestä) ja paksut puikot (6 mm) kaks oikee-kaks nuri -pötkilöä niin eipä siinä kauaa mennykkää. Nämä tosin aloitin jo koulunpenkillä kevään viimeisillä luennoilla. 














Kaulurinkin mallin heitin ihan päästäni, ja vähänhän tuo jänskätti kun ei yltänyt pyöröpuikot että olisin missään vaiheessa sujauttanut ylleni ja kokeillut tekelettäni. Lankana oli pikimusta Nalle ja puikkona 60 cm pitkät pyöröpuikot kooltaan 3,5 mm. 

Valmiin kaulurin mitat lepotilassa ovat noin: pituus 22 cm, leveys 17 cm. Kirjoitin ohjeenkin itselleni ylös jälkikäteen, mutta selittäisin sen niin sekavasti etten edes yritä. Alkuun kuitenkin loin 120 silmukkaa ja lopussa eli alareunassa levensin hieman. 


Työpöytäni keskeneräisten neulomusten laatikkoa jo vähän pengoinkin ja aloitin sukkaa, jotta olisi luennoille puuhaa. 





sunnuntai 17. elokuuta 2014

Ravintolapäivän Rössy

Jatkakaamme kesätauon jälkeen ruoka-aiheisesti! Käsitöitä kun ei juuri ole lomalla tullut luotua. 



Viikkoa vajaa vuosi sitten pidimme tyttöjen kanssa kakkukahvilaa ravintolapäivänä. Tällä kertaa toteutin kauan suunnittelemani rössypotturavintolan jonka nimesin Rössyksi. Ravintola löytyi veljeni yrityksen tiloista joita sain ruokakorvausta vastaan lainata. 

Tarjolla oli oululaista perinneruokaa rössypottua, eli veripalttukeittoa. Kyseinen ruoka alkaa olla katoavaa kansanperinnettä, jota ei enää edes oppi- ja muissa laitoksissa tarjoilla. Useimmilla juurikin ensiksi mainitun laitoksen johdosta rössy on ruokaa, jota on joutunut syömään -itse miellän, että meillä sitä on saanut syödä! Useat asiakkaat olivatkin maistaneet keittoa viimeksi kouluaikoina, eivätkä olleet törmänneet siihen vuosiin. Jotkut maistoivat herkkua vasta ensimmäistä kertaa, ja kaikki kehuivat. 

Rössypottuun kuuluu minun mielestäni ainakin vettä, veripalttua eli rössyä, perunoita, porkkanoita, persiljaa, purjoa, sipulia ja sianlihaa. Mausteena käytetään vain suolaa ja pippuria. Jos kalliin lihan jättää pois, rruoka on erinomaista, halpaa ja helppoa. 


Koska tiesin rössypotun maineen ja epäsuosion, halusin tarjoilla vaihtoehtoistakin soppaa houkuttaakseni sellaisetkin ravintolapäivään osallistujat, jotka liikkuvat ryhmässä -jokaiselle jotakin, jotta riidoilta vältyttäisiin arpoessa mihin mennään. Kaivelin pakkasesta alukesällä keräilemäni nokkoset ja keitin nokkoskeittoa toista kertaa ikinä. Tästä versiosta tulikin onneksi paljon maukkaampaa kuin edellisestä yritelmästä. 

Nokkos-kookoskeitto (n. 3 l. Vegaaninen, gluteeniton)

1,5 l vettä
5 rkl maissitärkkelystä + tilkka vettä
8 dl (2 prk) kookosmaitoa
220 g (5 dl) ryöpättyä, pakastettua ja silputtua nokkosta
300g (5 dl) pakasteherneitä
1 iso sipuli
ruukku tuoretta minttua
2 tl kuivattua tilliä
6 tl suolaa
2 tl mustapippuria
2 tl sitruunapippuria

Suurusta vesi maissitärkkelyksellä, lisää sitten loput aineet. Surauta lopuksi sileäksi sauvasekoittimella.