Siirtolapuutarhuritar

Jos vielä oli jollekin epäselvää, mikä olikaan lempparikuosini, se selvinnee viimeistään nyt. En ole vuoden aikana lainkaan kyllästynyt tuijottelemaan sekä nukkumattia odotellessa että aamuaurinkoon herätessä samaa kangasta, ja joka kerta sitä muille myydessäni huokailen kateudesta. Vihdoin tein siitä mekonkin itselleni, ja samalla kertaa vihdoin toteutin suunnitelmani valmistaa Surrur-kirjan minuuttimekko. Ohje on hurjan helppo, ja varmasti valmistukseen olisikin kulunut vain tuo luvattu minuutti, jos ei olisi joutunut odottamaan seuraavan päivän nappikikkareissua. 

Tykkään hirveästi siitä, miten etukappale sattuikin osumaan kuvion ja signatuurin kannalta  täydellisestä kohdasta. Helmaa ei siis tarvitse kääntää kun sen tähtää hulpioreunaan, ja hihansuut sekä pääntie kantataan nauhalla, joka jää niskaan rusetille solmittavaksi.

 Parille sankarittarelle on tullut askarreltua taas onnittelukortit Marimekon mainoksista. Myös omien juhlieni kutsukortit toteutin samoin, mutta ne lähtivät sukuloimaan ennen kuin ehtivät kameran eteen. 

Kangasvarastot alkavat uhkaavasti kasvaa, joten muutto vaatehuoneen ylähyllyn pahvilaatikosta olohuoneen arkkuun tuli ajankohtaiseksi. Kehrä auttoi, tottakai, tarkistamalla että maja oli sopiva arvokkaille tilkuillemme. 

Kutokaa itse kankaanne!

Työssäoppimisjakso loppui aprillipäivänä, ja nyt lomailen viikon ennen kouluun palaamista. Kymmenen viikkoa meni todellakin nopeaa, mutta suuremmilta tunnekuohuilta ja eroahdistuksilta olen säästynyt, odottaen jo innolla kouluun pääsyä. Kummassakin on ollut kyllä yhtä mukavaa touhuta, mutta luokkatovereita on ihana päästä taas näkemään päivittäin.

Esittelenpäs tässä valmiit näyttötyöni. Tuotteen valmistamisen näyttötyö -tyynykankaita olen jo vähän vilautellut, mutta valmiit tyynyt tulivat näyttämään tältä.




Materiaalinahan oli tosiaan kuteena Bockens Möbelåtta -huonekaluvillalanka ja loimena kalalanka. Villalanka tosiaan oli lojunut työpaikan kaapissa vuosikaudet, ja sattumalta sopivat ihan hyvin miljööseen, joten päätimme käyttää ne pois. Tarkkoja laskutoimituksia tuli tehdä, jotta oltiin varma, että langat riittävät, nimittäin eihän moisia enää myödä. Hienosti riitti matsku, vaikkakin olisi saanut kutistumista ottaa huomioon huolellisemmin. Kuvikas-sidos ja toisen puolen palttina tykkäsivät kovasti supistua, mutta tuli tyynyistä ihan hyvän kokoiset.












Ohjauksen näyttönä pidin askartelutunnin mummuille parina perjantaina. Ensimmäisellä kerralla pisteltiin styrox-levyihin huovutusneulalla villaa ja maalailtiin silkkiväreillä kuitupapereita. Seuraavaksi kerraksi sitten leikkelin papereista ainakin miljoona pientä lehteä, ja liimailin käpyjä tikkujen nokkaan, jotta saivat mummerot liimailla leikattuja terälehtiä niihin toisella kerralla. Esivalmisteluja oli tietenkin paljon enemmän kuin itse asiakkailla hommaa, vaan olivathan he mielissään pienestä tekemisestä ja kauniista, värikkäistä kukista. Oli minustakin ihana ihastella värikkyyttä kaikkien omannäköisissä kukissaan. Kummastakin näytöstä sain kiitettävän arvosanan. Kuvassa omatekemäni malliyksilö kukkakedosta.




Tommoisen laukun värkkäilin jossain vaiheessa huovan palasesta ja fanttilangasta huovutusneulalla. Aika kauhea ja epäkäytännöllinen väsky, mutta ihan hauska oli värkätä.

Viimepäivinä kokeilin erilaisia maton hapsujen solmimisvaihtoehtoja pikkuisia pätkiä.














Tuli työpaikkaohjaajan kanssa hihiteltyä tämmöiselle kudontaopin kirjalle vuodelta 1928. Kirjoitettaisiinpa vielä tänä päivänäkin noin juttelevaisesti ja neuvoen -melkein käskien, ja mikä parahinta, me-muodossa eikä kolkossa passiivissa! Noin suloinen nimi kirjailijallakin.

Piskuiset joulut

Kaveriporukalla pidimme pikkujoulut joihin keksimme pukeutumiskoodiksi Liisan Ihmemaan. Minähän olen aina innoissani suunnittelemassa jo hyvissä ajoin, jos johonkin saa edes jotenkin mukavan tavastapoikkeavammin pukeutua. Siispä jo monia viikkoja sitten pähkäilin ja metsästelin vaatekappaleita minulle ja siipalleni niin Helsingin kuin Oulunkin kirppareilta ja vähän kaupoistakin. Pippaloita edeltävänä iltana laitoin sitten asut kokoon koristellen ja yhdistellen, ja tapani mukaan valloitin makuuhuoneen kangaspaloilla, napeilla, nyöreillä, liimalla ja teipillä, samalla toki kuunnellen vanhoja lastenlauluja. Oli kyllä hyvin ihmeellistä, kun välillä avasi makkarin oven ja astui lapsekkaasta satumaastani olohuoneen puolelle, jossa mies tappoi örkkejä ja zombeja peliohjaimen avulla, ja kissa oli niin hämmentynyt kaikesta, ettei tiennyt, kummassa maailmassa olisi ollut. Toki tietenkin sitä kiinnosti hirmuisesti minun askartelupaskartelut ja liiman imppailu, mutta valitettavasti en huolinut pienten tassujen apua. Tällaisiin lopputuloksiin päädyttiin. Minähän olin siis Valkoinen Kani. Liivi oli ennen takki, josta irrotin hihat ja laitoin ne säärystimiksi. Muita valkoisia housuja en ehtinyt saada, joten tuulihousut saivat kelvata. Valkoinen mahtava paita oli ihmeellinen löytö, ja valkoinen paljettiröyhelöällötysliivi löytyi jostain kaupasta 2,50 eurolla, ja juuri ja juuri kehtasin sitä mennä kassalle ostamaan. Pitsikorvapannan sorruin ostamaan H&Mltä. Taskukellonkin sain veljeltä lainaan, vaikkei se aivan oikeaoppinen ollutkaan, mutta kello kuitenkin.


Ja tässä minun Hullu Hatuntekijäni. Kauluspaita löytyi sekin jokin aika sitten kirpparilta halavalla. Liiviä vähän koristelin punaisella sametilla, ja vyöt hän lisäili ihan omin päin. Hattua minä väkersin kokonaisen illan, ja täytyy tunnustaa, etten ole sen jälkeen saanut silmiäni siitä irti, enkä millään usko tehneeni sitä itse. Pohjaksi löytyi kirpparilta parilla eurolla karmea sheriffin hattu, josta leikkasin lierin pienemmäksi (vain huomatakseni, että alkuperäisessä Madhatterin hatussahan on juuri sellainen lieri). Korkeutta lisäämään taiteilin liimalla ja teipillä kartongistä tötterön, jonka vuorasin loimusameteilla, ja koristelin mustalla tyllikangashapsulla, puisilla sukkapuikoilla (jotka markkeeraavat hattuneuloja) ja "In this style 10/6" -kortilla. Tokihan se piti selvittää, mitä on tekemässä ja miksi, joten intternetistä opin, että tuo kortti ilmeisesti on hintalappu. Innoissani värkkäillessäni päässäni alkoi pyöriä jo suuret suunnitelmat puvustajan taikka hatuntekijän urasta!