maanantai 21. kesäkuuta 2010

Kiirusta ja kiruamista

Huh, että sai eilen taas kirota vähäksi aikaa, kun ompelin erääseen toimistoon kuusi pienehköä verhoa helposti ommeltavasta kankaasta. Vaikka kuinka olen kiitollinen siitä, että saan pitää käytössäni mieheni suvun naisten ompelukonetta, kaunista, vanhaa Singeriä, täytyy myöntää, ettei meidän kemiat oikein sovi yhteen. Vanha, laiskuuttaan liian ärhäkkä, anteeksiantamaton ja itsepäinen kone heittää vähän väliä langan jostain silmukasta irti, hyppii välejä tikkaamatta, enkä ainakaan minä osaa painaa poljinta niin vähää, ettei hurruutettaisi tuhatta ja sataa. Noh, verhot niistä tuli, ompelijattaren laskuvirheistä ja koneen änkyröinnistä huolimatta, mutta tulipahan ehkäpä ruminta ompelujälkeä mitä olen kuunaan ajellut -lukuun ottamatta barbin housuja, jotka ompelin kahden käden sormilla laskettavassa iässä, leikattuani (varmastikkin keskeltä keltaista resorikangastilkkua) kaksi housun mallista kappaletta -etu- ja takakappaleet- ja parsittuani saumat muutamalla pistolla tukevasti kiinni.

Mattojen tehtailu ei etene aivan niin riuskasti, mitä toivoisi. Työläisyyteni takia olen ehtiny käydä Pikisaaressa vain muutaman tunnin tänä viikonloppuna. Äiti on reippaasti kutassut ensimmäisen maton valmiiksi, ja siitä tulikin hieno! Eilen uusin puolet niisinnästä, koska päätin tehdä omaan mattoon ruututoimikasta, suuren salmiakkikuvion siis. Kuteet on jo hankittu, punaista, luumunruskeaa sekä beessiä, mutta raidoitus pitäisi vielä miettiä. Suuri Käsityö -lehdessä oli nätin näköisiä pieniruutuisia mattoja, ja syyhyttää jo se meidän 90cm leveä loimi, josta teen semmoisen sitten keittiöön! Yllätyin kyllä mukavasti, kun em. lehdestä löysin myös kudontaohjeita.

Tänne kun välillä raapustelee, vahvistuu aina entisestään se tunne, että voi kun ehtisi tehdä enemmän. Olisi reippaampi olo ja enemmän kerrottavaa. Tuli kiireinen kesä... mutta ehkä sitten joululomalla enemmän!

torstai 10. kesäkuuta 2010

Märkää kesää!


Nyt ei ole tämä tyttö ehtinyt tehdä käsillään yhtään mitään, paitsi mopata ja luututa. Kesäni tuli pelastetuksi saatuani töitä uimahallin siivoojana, ja siellä olen pörrännyt nyt toista viikkoa. Ainakin toistaiseksi olen välttynyt tympääntyneisyyden olotilalta, mutta eivätköhän nekin työpäivät koita. Paikka ja hommat ovat kuitenkin osoittautuneet yllättävän mukaviksi ja lähistöllä pörräävät ihmiset ystävällisiksi. Näin hiljakseltaan kehittyvän "kierrätysnatsin" (kuten Anna Puu itseään luonnehtii) ja kulutusta kaihtavan neidin on vain hieman hankala välillä sulattaa sitä, kuinka paljon esimerkiksi muovipusseja taikkapa vettä moisessa laitoksessa tuhlataan ja läträtään, mutta niin kai se vielä nykyään täytyy tehdä.

Arvatkaapas muuten, mikä on uimahallin pukuhuoneiden yleisin roska, joita saa moppailla päivät pitkät lattianrajoista? Pillimehun pillin suojamuovi! Semmoinen kiusankappale ei tahdo sitten millään joutua kiinni. Tunnettu ihmetys on, mihin ihmeeseen kaikki naikkosten pompulat ja pinnit katoavat. No minäpä kerron: ne kertyy uimahalleihin! Kyllä, seuraavalla kerralla, kun etsit kadonnutta hiuspidikettäsi, se on mitä todennäköisemmin tallessa uimahallissa, olit siellä käynyt tai et. Ja nyt kun tasa-arvosta jaksetaan jauhaa joka paikassa, niin miksi hiivatissa miehet eivät muka ansaitse yhtä laadukkaita sukkia kuin naiset?! Voi sitä sukkanöydän määrää, kun saisi olla kokoajan suihkuhuoneessa passissa, jos tahtoisi lattian pitää hetken siistinä.

Nyt en voi valitettavasti tarjota aiheeseen liittyvää kuvaa, koska vielä en ole kehdannut kameran kanssa hallilla hyppiä. Haaveilen siitä kyllä, että joku ilta sulkemisajan jälkeen kuvailen autiota, pimeää, ilta-auringossa kylpevää hallia. Voi, miten tasoittuneen, hiljaisen altaan vesi kutsuu rikkomaan tyynen pintansa yöuinnilla. Näin siitä jo unta, että pulahdin kesken työpäivän uimaan. Se olisi niin virkistävää! Tänään on vapaapäivä, ja tottakai sitä pitää kipaista vesijumpalle ystävien kera.

Ai niin, räpsinhän minä tuossa yhdet ylioppilaskuvatkin miekkoseni siskosta. Oli hauskaa pitkästä aikaa ottaa kunnon kuvia, tietenkin Ainolan puistossa ja itsenikin entisellä lukiolla, draamasalissa rekvisiitoilla, verhoilla ja valoilla leikkien.