Pari paria

Sain pyynnön, että pari paria sukkia, kiitos, ei väliä värillä. Luennoilla syntyi tämmöiset kahdet villasukat laatikosta löytyneistä Nalle-langoista. 

Kesän lämmikkeet

Tänään olen jo tokaluokkalainen (neljättä kertaa eläissäni)! Lukuvuosi alkaa hurjalla kolmen vartin koulupäivällä. Piiitkällä kesälomalla tuli tehtyä töitä siihen nähen palio, että meinasin vietellä sen suht työttömänä. Ainoa lomasuunnitelma jäi toteuttamatta, enkä siis edes koskenut kangaspuihin, vaikka kuteita revin parin lakanan verran. 


Sain kuitenkin neulottua tuttavalle tilaamansa säärystimet sekä kaulurin, vaikka yleensä kesällä neulominen ei nappaa. 

Parimetriselle hepulle säärystimet yli polven -o-ou. No, paksua lankaa (7-veljestä) ja paksut puikot (6 mm) kaks oikee-kaks nuri -pötkilöä niin eipä siinä kauaa mennykkää. Nämä tosin aloitin jo koulunpenkillä kevään viimeisillä luennoilla. 

Kaulurinkin mallin heitin ihan päästäni, ja vähänhän tuo jänskätti kun ei yltänyt pyöröpuikot että olisin missään vaiheessa sujauttanut ylleni ja kokeillut tekelettäni. Lankana oli pikimusta Nalle ja puikkona 60 cm pitkät pyöröpuikot kooltaan 3,5 mm. 

Valmiin kaulurin mitat lepotilassa ovat noin: pituus 22 cm, leveys 17 cm. Kirjoitin ohjeenkin itselleni ylös jälkikäteen, mutta selittäisin sen niin sekavasti etten edes yritä. Alkuun kuitenkin loin 120 silmukkaa ja lopussa eli alareunassa levensin hieman. 

Työpöytäni keskeneräisten neulomusten laatikkoa jo vähän pengoinkin ja aloitin sukkaa, jotta olisi luennoille puuhaa. 

Tissejä mekossa ja lusikoita korvissa

Pitkästä aikaa löytyi kirpparilta superkiva mekko! Voipi johtua toki siitä, ettei ole kirppareita tullu koluttua kovin kiivaasti lähiaikoina. Tämä oli yhtä ekstempore käynti kuin ostoskin. Niskassa lukee tiedot Martinette (made in Sweden) muttei ainakaan googlettamalla löydy mitään tietoa moisesta vaatemerkistä. Elikkä voin uskotella itselleni sen olevan suoraan 70-luvulta! Materiaali on hauskaa, ohutta, suhisevaa tuulipukukangasta.

Pituus on vähän hankalahko, joten tuunailin vähän (kuvien oton jälkeen) ujuttamalla ohuen kuminauhan helman valmiiseen käänteeseen, joten pituutta voi säädellä. Todennäköisimmin tulee pidettyä tuota pussihelmaista tunikamallia vyön kera. Käytännöllisyys tosin kostautuu, sillä silloin valitettavasti helmassa sijaitseva, selvimmin erottuva naishahmo piiloutuu. 

Pakko tässä näyttää myös taitavan äitini luomuksia. Kahden päivän hopealusikkakorukurssilla hän muun muassa väänsi minulle makeet korvikset pappani, eli äidin isän, lahjalusikoista (ilmeisesti 50-v lahjaksi saadut). Ensin aprikoitiin, raskiiko lusikoita uhrata askarteluun, mutta todettiin että näin ne pääsevät paremmin esille ja muistuttamaan papasta, kuin mummun ylähyllyllä pölyttyen. 

Niijja ainiin, samalla kuvia penkoessa hoksasin tehneeni jossain välissä tällaisetkin. 

23.

Aika usein on sievä sää 7.8. koska on syntymäpäiväni, mutta tällä kertaa sitten ei, vaan tuiversi sekä satoi. Mutta eipä ollut suunnitelmiakaan, muuta kuin istua turvassa lämpimässä kantapaikassa ja katsoa josko lähimmäisiä näkyisi. Näkyihän, mieheni lisäksi muutama lempparityttö. 

Niin, pitihän sitä tankata että jaksaa istua, ja kantapaikkamme sattuvat olemaan toistensa naapureita. Vuohenjuusto bruchetta salaatilla kera Mikkellerin oluen.  

Mikäs sen parempi lahja, kuin pienessä paperinyytissä tarjoiltu pieni, itsetekemä korvapuusti. Aivan hyvin sopi mojiton kyytiläiseksi. 

Luvassa liekkejä. 

Uusinta Novita-lehteä selaillessa ihastuin lasten pandaneuletunikaan. No äiskähän se semmoisen tekasi synttäriksi, toiveestani lyhempänä mallina. Elokuu on lempparikuuni, ja aivan ehdottomasti vielä loppukesää eikä suinkaan syksyä. Tänään kyllä piti antaa periksi ja pistää syksyisesti ensimmäistä kertaa neule päälle, ehkä se sitten onkin alkusyys...