Olemme muuttaneet!

Kuvasta kiitos Katalle!

Olemme muuttaneet. Ristiin ja päikseen. Rakas ystäväni muutti seinän toiselta puolen Euroopan toiselle puolen, eikä ihanaisesta kämpästämme tehny mieli luopua, niin houkuttelin itselleni kaveriksi toisen rakkaan ystäväni! Itse hyppäsin vapautuneeseen suuuuuuren suureen huoneeseen (asunnon "olohuone") ja uusi kämppis peri pienen huoneeni pohjoissiivestämme. Saanen piettää pienen esittelykierroksen suloiseen huusholliimme!

Täällä minä nyt asustelen. Akkuna suuntaa etelään, joten minä ja kasvistoni opetellaan siristelemään ja nautimme ihanasta kevätauringosta.  

Huoneeni on tosiaan asunnon olohuone, mikä meinaa kahta lasiovea keittiöön ja eteiseen, joiden tukkimiseen hääty kehitellä valo-näkö-ääni-eristetekstiilikyhäelmät. Paksu, vanhanajan lakanakangas on ainakin toistaiseksi oikein toimiva ratkaisu. Lisäksi huone ei luonnollisestikaan sisällä vaatekaappia, vaan hankin hyllyköt huoneen kummalliseen ovettomaan syvennykseen jonka ovea näyttelee verhotanko-verhoviritelmä. Keltainen puuvillamatto on väliaikainen ratkaisu siihen asti, kunnes ehdin kutoa itselleni uuden, joka tulee todennäköisesti sekin olemaan hieman värikkäämpi yksilö. 

"Vaatehuoneen" verho:  Kontti, n. 3e, "vaatehuoneen" hyllyköt:  kierrätyskeskus, 30e, lakanakankaat ovissa: mummulta, lampunvarjostin: itse kyhätty vanhasta kehikosta ja Marimekon mekkokankaan ylijäämäpalasesta, vihreä lipasto: kirppari, matto: äitiltä lainattu, peili: Kärkkäinen, n. 20e,  kirjoituspöytä: Muurame, kälyni peruskouluaikainen joten korotettu tiilillä, sängyn runko: käytettynä edeltäjältäni, Ikea, 80e, vaahtomuovipatjat: mitälie ilmasia, ruskea lipasto: kirppari, nojatuoli: äidin löytö, ilmainen, kello: mummun vanha. Ja no, Marimekon verhokankaat ovessa ja ikkunassa ovatkin sitten ainoat arvokkaammat sisustuselementit koko huoneessa. 

Jos vähänkään on lähiaikoina vilkuillut sisustus- ja muotiblogeja ja -lehtiä, on saattanut pistää merkille vaaterekkivillityksen. Ehkä vaatekaapin pursuilusta tai asuinneliöiden vähyydestä aiheutuen pakon sanelemana, ehkä sisustuselementin muodossa, on tapana nykyisin asettaa huoneen puolelle, näkyvälle paikalle rekki, johon asetetaan ne hienoimmat, kallisarvoisimmat ja tyylikkäimmät design-vaatekappaleet. Mustat ja harmaat jakut, nahka- ja turkisliivit, valkoiset silkkipuserot, beiget kashmirneuleet, ja ehkä ne klassiset mustat korkokengät. No, itselleni syynä oli se em. pakon sanelu, ja visioni design-rekkiviritelmästä hieman lopputulosta fiinimpi. Häipynyt kämppis jätti vinttikomeroon harmaan rekin ja minäpä sen nappasin käyttöön. Siihen ripustin rakkaimpani, joista muodostuikin kokoelma, joka muistuttaa lähinnä sirkuksen takahuoneen asuvarastoa. Mutta mitäs tuosta, sehän näyttää aivan minulta itseltäni! Hankinnassa on vielä samanmallisia hengareita, vaikka nuokin toki ovat jokainen sieviä yksilöitä, mutta eivät samassa tasossa, joten vaikutelma on entistäkin sekavampi. (Vaatemuuri eristää muuten myös samalla keittiön oven valoa ja ääntä!) 

Uusi kämppikseni taas pitää aivan päinvastaisesta elinympäristöstä, kuten seuraavista kuvista huomata voitte. Valkoista sen olla pitää, sanoo hän! Ex-huoneeni näyttää jännästi paljon suuremmalta pelkistetyllä sisustuksella, kun minun sekasoppa-versionani. Kaunis se on noinkin! Seinältä kuulemma vielä puuttuu jokin seinätarrateksti. 

Keittiömme ei juurikaan muuttunut kämppisvaihdossa, ainoastaan kaappien sisältö ja ruokapöydän tuolit.  

Tuppaan tulijaisissa emännät tarjoili salaattia, kinder-piirakkaa sekä marja-juustokakkua. 

Kiitos käynnistä! 

Tissejä mekossa ja lusikoita korvissa

Pitkästä aikaa löytyi kirpparilta superkiva mekko! Voipi johtua toki siitä, ettei ole kirppareita tullu koluttua kovin kiivaasti lähiaikoina. Tämä oli yhtä ekstempore käynti kuin ostoskin. Niskassa lukee tiedot Martinette (made in Sweden) muttei ainakaan googlettamalla löydy mitään tietoa moisesta vaatemerkistä. Elikkä voin uskotella itselleni sen olevan suoraan 70-luvulta! Materiaali on hauskaa, ohutta, suhisevaa tuulipukukangasta.

Pituus on vähän hankalahko, joten tuunailin vähän (kuvien oton jälkeen) ujuttamalla ohuen kuminauhan helman valmiiseen käänteeseen, joten pituutta voi säädellä. Todennäköisimmin tulee pidettyä tuota pussihelmaista tunikamallia vyön kera. Käytännöllisyys tosin kostautuu, sillä silloin valitettavasti helmassa sijaitseva, selvimmin erottuva naishahmo piiloutuu. 

Pakko tässä näyttää myös taitavan äitini luomuksia. Kahden päivän hopealusikkakorukurssilla hän muun muassa väänsi minulle makeet korvikset pappani, eli äidin isän, lahjalusikoista (ilmeisesti 50-v lahjaksi saadut). Ensin aprikoitiin, raskiiko lusikoita uhrata askarteluun, mutta todettiin että näin ne pääsevät paremmin esille ja muistuttamaan papasta, kuin mummun ylähyllyllä pölyttyen. 

Niijja ainiin, samalla kuvia penkoessa hoksasin tehneeni jossain välissä tällaisetkin. 

Piipahdus

Kesäni pisimmän vapaan -nuo hurjat kolme päivää- vietin veljeni ja kälyni seurassa Tampereella. Maanantain auringossa meinasin jopa punertua  kesämekkoineni paisteessa, mutta seuraavien päivien sää muistuttikin kutakuinkin viime visiittiäni, joka tapahtui marraskuun lopulla, epätoivoisesti ensilumia odotellessa. Lannistumatta taivalsimme läpi tihkun ja pilvien Thaimaan kautta kirpputoreille, Malesian kuumuudesta vintageputiikkeihin ja kahvien voimalla suklaapuoteihin. 

Hirveän huonoja shoppailijoita kyllä oltiin kaikesta huolimatta. Ravinnon (sentään normaalia laadukkaamman ja erikoisemman sellaisen) lisäksi ostin kaksi kaunista asiaa. 


Tähän uusien korvakorujeni valmistajaan, Onnia fabriciin, täytynee tutustua itsekin syvemmin. 

Vaikka Radio-kirppikseltä löytyikin näin ihastuttavasti värejä pursuava soppi, ei sieltä mukaan lähtenyt mitään. Muuten kyllä, mutta omistajan jalka vaikutti valitettavasti olleen puoli numeroa suurempi kuin omani. 

Ehdottomasti ilahduttavin löydös oli Yesterday-vintagepuoti. Hyvä, ettei ikkunat helisseet upeiden löytöjen notkuttaessa seiniä. Ihanat 70-luvun sandaalit saivat jäädä, kun löysin täydellisen keltaisen sadetakkini. 

Tallipihan suklaapuodissa oli toki pakko taasen piipahtaa, ja samalla nautimme veljeni kanssa viereisessä kahvilassa romanttisen pitsiunelmaiset leivoskahvit. 

Kaupunki tuli taas tutummaksi ja mukavammaksi, enkä eksynyt edes labyrinttiin, vaikka vähän yritinkin. 

Täten toivottelenkin rennon letkeää ja huoletonta juhannusta sekä suvea, kirkkaita päiviä ja autuaan kauniita hetkiä. Tilaisuuden tullen ota nokoset kalliolla taikka vaikka laiturilla heinä suussa. 

Loput kuvat löytyy täältä. 

Vuokko, vintage ja sijoitustoimet

On se kuulkaa kumma, kun hengarit vaan aina hupenee vaatehuoneesta. Kuka niitä syö? No, onneksi saapi töistä aina vaan lisää kun muistaa ottaa, ja olenkin vaihtanut kaikki samanlaisiin -ihanan järjestelmällistä! 

Koska kukaan taloutemme jäsenistä ei tunnustaudu hengarisyöpöksi, on kai tunnustettava, että hankintoja on taas tullut tehtyä. Se vain tuntuu jotenkin yliluonnolliselta ilmiöltä, koska minähän en shoppaile. Itseasiassa en ole edes kerinnyt kirpparikierroksille iäisyyksiin. Koska olen lakannut täyttämästä vaatehuonettamme tupaten täyteen ihankivoilla, yhdistelymahdollisuuttaan odottavilla vaatekappaleilla, olen keksinyt alkaa sijoittajaksi. Penni on markan alku, eiks se niin menny? Mutta hei, eikö se ole selvä asia, että jos löytää merkki- taikka vintagevaatteen pilkkahintaan, kannattaa se hankkia. Siellä se muhii omassa rekissä kuin hyvä viini, ja jos ei tule käytettyä, saa sen myytyä hyvin voitoin eteenpäin, tai vielä parempaa, voi ilahduttaa ystävää lahjoituksella.

Työni puolesta olen ilokseni tutustunut lähiaikoina Vuokko Eskolin-Nurmesniemen tuotantoon. Ajattomat, suurilinjaiset mallit, kuosit ja materiaalit selittävät tuotteiden vuosikymmenien suosion. Ei taida olla nuorison keskuudessa niinkään fanitettu, mutta varsinkin tämänhetkisten tuulahdusten aikaan Vuokon design toimii mielestäni loistavasti. Uusien hankkimisestahan ei näillä tuloilla edes haaveilla, mutta onneksi kierrätys toimii. Valitettavasti satun asumaan merkkivaatteiden kierrätysputiikin yllä, ja jalkapohjieni alla syyhyttää alati. Parina viimeisimpänä piipahduskertana on sieltä löytynyt juuri kyseisen merkkisiä vaatteita useitakin. Kertoisin mielelläni vaatteiden nimetkin jos ne tietäisin, mutta Vuokolla ei ole nettisivuja, eikä edes mallistolehtiä, enkä omista itse kirjaa, jossa tuotantoa esitellään.

Tämä puna-beessi-raitainen Vuokon mekko löytyi alakerran puodista alle neljällä kympillä. Kokokin sattui olemaan sopiva S. Sarjassamme vaatteita, joita mieshenkilöt eivät voi tajuta.
Kuultuja kommentteja:
"Jaa, ostit sitten sirkusteltan?"
"Se oli kiva se tyttö jolla oli lakana päällä."  

Tämäkin sini-beessi-raitainen paita löytyi samasta putiikista. Hintaa oli noin 17e nappilistassa olevan minimaalisen tahran takia (jota en ole edes vaivautunut pesemään, niin huomaamaton se on). Koko on XL, mutta Vuokon malleissa on se ihana puoli, että koolla ei ole väliä. 

Tämä ällönvaaleansininen Vuokon paita löytyi torikirppikseltä. Hinnan tinkasin kympistä vitoseen, kun ei enempää ollut mukana. Tämä on varsinaisesti niitä sijoitushankintoja. Jos ei sävy ala miellyttää, joutuu se kiertoon. Koko on jopa XXS, ja voin kertoa että ei puristaisi suurempaakaan tytärtä. 

 Seuraavat kaksi löytöä äitini toi tuliaisiksi Tampereen kirpparikierrokseltaan. Täydelliset vintagevaatteet irtosi kuulemma kympillä kappale, ei hassumpaa. 

Sanotaankohan tällaista housumekoksi? Jos ei tuollatavoin haarojaan levittele, ei helmaa hoksaa lahkeiksi. Kooksi väitetään niskalapussa, ja vielä mukana olleessa alkuperäisessä hintalapussa 42, mutta taitaapi koijata. Merkki on Liptex, Aug. Lipsanen Oy, joka toimi Porissa. Kyseinen kauppaneuvos Lipsanen omisti vaatetehtaan vuodesta 1930 lähtien, ja se toimi ilmeisesti 80-luvulle asti. Kyseisen vaatekappaleen syntymäaikaa sietää veikkailla, liekö 60- tai 70-luvulla.  

Tämän ihastuttavan mekon luojasta, Hyvinkääläisestä Pe-Lii Ky:stä ei internetti kerro mitään. Tässäkin mukana olleessa hintalapussa on toki yrityksen viisinumeroinen puhelinnumero... Kooksi merkitty taas hämäävä 155cm. Aikamoiset rintamuotolaskokset lasten mekkoon ommeltu. Mekkona tätä ei viitti pitää, ainakaan jos häätyy käsiä nostella, mutta kapeiden housujen kanssa toimii nätisti tunikana.

Lomaa, ravintoa ja Tamperetta

Työssäoppimisjakso loppui viikko sitten, ja kun koulun penkille pääsemmä vasta huomenna, pidin syyslomani tässä kätevästi välissä. Yllättävän hyvin sain lomailtua, ahkeroimatta ja ressailematta liikoja. Viikonlopun nautiskelin kotosalla hyvässä seurassa, pienesti arkisesti itseäin hemmoitellen ja palkiten. Eräänä iltana ihanan yllätyksellisesti päätti kaveripariskunta tulla kyläilemään, ja kas kummillakin meillä oli uusia olusia maisteltavina. Seuraavanakin iltana rentouttelin tyttömäisesti liköörillä ja suklaanaamiolla.




Tiistaina läksin raiteita pitkin Tampereelle. Normaalisti tieni olisi vienyt pääkaupunkiin, vaan veli+vaimo muuttivatkin vähän lähemmäs meikäläisiä, mikä oli aika mukava ratkaisu. Kiva uusi tuttavuus on nimittäin Tamperekin, ja toki olisi siellä aika kulunut vähän pitempäänkin. Pitihän siellä pitää muun muassa terveydestään huoli, ja nautiskella maukkaita antimia, kuten veljen supervohveleita ja munakasta, japanilaista soppaa kirpparikierroksen lomassa sekä maittavia uusia oluttuttavuuksia mahottoman mukavassa lähiravintolassa.
























Paikka osoittautui kirpparistin unelmaksi. Muutamilla vain ehdittiin käydä, mutta hienoja löytöjä tuli tehtyä. Jo tovin on ollut hankintalistalla Airamin perus termospullo. Onneksi on tullut oltua saamaton, ja termari jäänyt ostamatta, koska kirpparilta löytyi juuri sellainen 3,5 eurolla. Mokomat möivät huomaamattaan parempikuntoista halvemmalla, kun viereinen siistimmän näköinen oli hurjat puoli euroa arvokkaampi kappale. Moni kakku päältä kaunis, ja kohta on meijänkin, jahka sen putsaan kiiltoonsa.


Löytyi muun muassa mekko sekä Nanson vanhat, vihreät vakosamettihousut, överi-70's eli upeat. Reissun ehkä lempparein löytö on kuitenkin vanhat Merry Finn by Artella -nimilapulla varustettu housuhame, tai oikeastaan paksuhkon villasekoitekankaansa ansiosta enemmänkin hyvin leveät housut. Violetit sellaiset, mikä on hämmentävää, mutta hyvinkin mukavaa. Vaate on täydellinen, sopiva, mukava, Ihana!

Kuvan paidan olen saanut kaverilta. Sekin on vintagea, ja tekijänä Femmes muoti oy Tampere. Vyö on äitin 80's, laukku kirppisvintagea, ja kengät kans parin euron iänvanha löytö.

Muutossa kälysein oli pistänyt sivuun kassillisen vanhoja vaatteitaan minua varten. Taas sain olla onnellinen siitä, kuinka sama maku ja koko meillä onkaan.












Ihastuin Tallipihaan, josta löytyi käsityöläisten putiikkien lisäksi ihastuttava suklaapuoti. Sateisella pihalla valmistauduttiin viikonlopun jouluhässäkkään vetämällä puroja hiekkaan ja kokoamalla karuselli lätäköiden keskelle. Lämpöasteet heiluivat varmaankin hiukan alle kymmenessä ja harmaudessa satoi vettä muutenkin melkein koko vierailuni ajan. Aurinko kun pilkahti, ehdin juuri ja juuri kämpille kameraa hakemaan, kun takaisin päästyäni se oli jo laskenut mailleen.

























Rakas ystäväni läksi Tampereelle opiskelemaan meikaaja-maskeeraajaksi elokuussa, emmekä ole sen koommin nähneet. Nyt saimme kuitenkin mahtavan tilaisuuden nähdä jopa kokonaisen päivän ajan. Ensin hän sai vanhentaa minut maskeeraamalla, sen jälkeen kaunistaa meikkaamalla, ja istuimme vieläpä viisi tuntisen kotimatkan vieretysten höpötellen.

Vaihdantaa

Kuukaus on vierähtänyt työssäoppimisjaksolla, joka nyt on melkein puolessa välissänsä. Harjoittelen myyntityötä ja sen sellaista mukavassa putiikissa Oulun keskustassa. Marimekon ja muiden kaunokaisten seassa työskentely on aika kauheaa, kun ei ehdi huokailultaan hengittää. Jo minä unelmatakkiin törsäsin -ehkä ihan hyväkin niin, ettei tule tuhlailtua ihan kaikkeen pieneen sievään. Ihastuttavien tuotteiden ja mukavien työkavereiden lisäksi työtä piristää ystävälliset ja persoonallisetkin asiakkaat. Laatumerkit houkuttelevat juuri sellaisia silmää piristäviä persoonia piipahtamaan puotiin.

titiMadamin karhuriipus

Töiden takia en ole ehtinyt edes kirppareille, ja vieroitusoireet jo rupesivat syyhyämään inhoittavasti, kunnes tänään himot tyydytettiin Kulttuuri Bingolla järjestettävissä vaatevaihtelukarkeloissa. Sinne vein säkillisen kamaa lattialle lojumaan ja kiertelin toisten kasoja, poistuen kangaskassi pullollaan. Paikka kun on lähellä, ajattelin viedä mahdolliset sopimattomat vaatteet takaisin kiertoon, mutta ne kaikki olivatkin mainioita löytöjä, ja saivat jäädä täyttämään jo melkoisen täyttä vaatehuonetta. Pitäis sinne vielä vintiltä raahatut talvivaatteetkin mahduttaa...
























Vihreän suomalaisen vintagemekon on valmistanut Salolainen Salonne. Keltainen polyester-paita on peräisin samalta aikakaudelta, ja valmistaja on E.Laiho Lohjalta. Ihanaa tuo, että ei tyydytty pelkkään Made in Finland -merkintään!
Kuvan mukavat vihertävät housut löytyi bingolta kanssa. Hieman pitää vyötä kiristellä, mutta eivät ainakaan purista mistään. Kuvien vyöt löytyi omasta kaapista, nekin kirpparilta taikka saatu.

Töissä on hyvä pitää myymiemme merkkien vaatteita, joten oli hieno löytö tuo hyväkuntoinen musta-valkea maripaita. Koko on L, mutta mitäs pienistä. Jellonankeltanen H&M:n trikoopaita oli myös kiva löytö, onhan tuo väri ihan Minä.



Kauhistellen olen seuraillut, kuinka ysärimuoti palaa jälleen. Uusinta Modin-lehteä selaillessani teki mieleni vähän väliä palata etusivulle tarkistamaan numeron ilmestymisvuosi. Kyllä, on se 2011. Jotkut toimivat toki loistavasti, ja itsekin voisin kokeilla (kuten vähän ehkä tuon keltaisen vintagepuseron kanssa), mutta ne yököttävät pastellisävyt ja kropan kauniit muodot hävittävät laatikkomallit! Muoti toki kiertää, ja se on ihan hauskaakin -vähän niinkuin neljä vuodenaikaa, ei ehdi kyllästyä. Pillilahkeet ja tyköistuvat alkavat näköjään taas tylsistyttää, ja hypätään ääripäästä toiseen. Kunhan nyt ei sentään piilotettaisi taas kauniita naisvartaloita olkatopattuihin laatikkojakkuihin ja pussittaviin housuihin.