torstai 15. syyskuuta 2011

Kuvia väreistä, vaahterasta ja viiksistä






















































































Ja yksi kuva Vihasta. Ylemmän kuvan aidan takaa paljastuu karuus, joka on vihdoin pantu käytäntöön. Mettä lähtee kaupungin toimesta uusien talojen tieltä, emmekä voi sille mitään.
Suokaa anteeksi, kun pilasin herttaisen kuvakatselmuksen, mutta syksyni on pilalla, enkä voi olla surematta sitä ääneen.

On tällä hirvittävällä mullistuksella sentään yksi hyvä puoli, nimittäin se, että se inspiroi. Mikä tahansa suuri tunnetila inspiroi, ja mielelläänhän sitä loisi onnellisuuden vallassa, mutta vihakin käy. Tällä hetkellä ainakin ajatustyön alla kiemurtelee ja harhauttaa opinnäytetyö, jossa tulen ehdottomasti käsittelemään vastaavanlaisia älyttömyyksiä.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Pikataidetta



Tuli tekstiilitaiteiltua lisää, kun kerta ope käski. Käski tehdä vieläpä puolet pienempää kuin viimeksi, eli nyt teos sai olla maksimissaan kymmen senttinen kanttiinsa. Neuloinpa sitten kuution, jossa yhdistelin muutamia sävyjä. Voisi tehdä hienommankin version ajan kanssa, kun tässä hutasussa meni vain kaksi päivää.

















Kun teos oli valmis, sitä piti kuvailla eri ympäristöissä, joita kyllä koulumme lähistöllä riittää. Oli tarkoitus mennä mettään, mutta rakennuksen ympäri pyörähtäminen tuotti jo liikaakin kuvia.























sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Tuli hyvä kakku


Muutamana viikonloppuna peräkkäin on tullut leivoskeltua erinäisiin pippaloihin viemisiä. Inspiksen pistäessä on yleensä kelvannut ensimmäinen googlen hakutulos, ja maukasta on syntynyt.


Triplasuklaajuustokakun pohja oli kova, puolet täytteistä ei mahtunu vuokaan, ja vain ylin kerros jähmettyi, mutta maku oli joka tapauksessa makia. Ohje Sara La Fountainin ruokablogista, jonka linkki ei jostain syystä nyt toimi. Omani ei ihan näyttänytkään samalta kuin ohjeessa... Tähän käytin kaapin perukoilta viimeiset liivatteet, ja päätin seuraavalla kerralla sen sijasta kokeilla agar-agaria.

Pinaattifetapiiras. Nam. Koin skeptisyyttä ilmoittaessani heittäväni ehdottomasti persikkaa piiraan päälle. Miksei! Raikastaa ja sievistää kivasti.

Kaappi oli siis liivatteeton, ja viime hetken inspiksen iskiessä ei myöskään jaksanut alkaa opiskella ihmeellistä agaria, joten hääty pyöräyttää uuniversio juustokakusta. Pohjaan tuli diggestive-keksien ja voin kaveriksi kanelia ja inkivääriä, joita ois voinut hurauttaa enemmältikin maustamaan. Perus tuorejuusto-sitruuna-mössöön heitin myös mustaviinimarjoja pakkasesta. Tämä oli suht täydellinen.


Äippä löysi sattumalta ihmeellisen läheltä tyrniapajat, joista taikoi muutaman purkillisen hilloa. Tyrnimarja on yksi jaloimmista, ja vieläpä jos oma emo ne hilloittaa nii ai ai että.

Hillua rinkeleillä, chaita maijolla ja ekosuperhunajalla ruusuastioilta.