keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Vegaanikuu osa 2

Vaikka kuu on jo melkein loppusuoralla, romaanimittaisen postauksen pelossa jaankin sepostukseni kolmeen osaan! Nyt vähän pohdiskelen, mistä olen jäänyt paitsi sekä mokailujani. 

Koulussa olen jäänyt ilman pääruokaa muutaman kerran. Kuitenkin suuri lautasellinen salaattia seesami- tai oliiviöljyllä ja siemenillä, ruisleipä sekä mahdollinen pääruoan riisi- tai perunalisäke täyttävät aivan hyvin. Pupun ruokaa jyrsiessä menee enemmän aikaa kuin vaikkapa makaronilaatikon nielemisessä, mikä vaatii kärsivällisyyttä lounasseurueeltani. Pari kertaa olen saanut oppilaitosravintolaa hoksauttaa vajavaisista merkinnöistä, esimerkiksi cole slawin majoneesin merkitsemättömyydestä ja eksoottisen ruoan lihapitoisuuden lisäämisestä menuun.





 Kerran oppilaitosravintola oli suljettu normaalia aiemmin, ja koska emme voi syödä ihan mitä vain, ja koulu ei sijaitse keskustassa, jouduimme kipaisemaan marketeille asti ja keräämään erinäisiä eväitä jotka koululle palattuamme nautiskelimme retkihenkisesti. Samanlaista ongelmaa ei sekasyöjänä olisi siis kohdattu. 

Ravintolapäivänä otin jo ennakkoon netistä selvää, missäpäin kaupunkia tarjoiltaisiin vegaaniruokaa. Luulin rajoitteen auttavan valinnanvaikeudessa mutta ei, liian hyvin ottavat ravintolapäiväravintoloitsijat senkin huomioon! Pysyin terävänä ja pohdin kokoajan, mitä ainesosia pitää varoa. Järkyttävä mutta huvittava moka -tai kirjaimellisesti munaus- sattui, kun kokeilin etelä-korealaista ruoka-annosta. Riemuitsin, että jauhelihalle oli vaihtoehtona soijarouhe. Ruokaillessamme ystävättäreni tutkaili annostani kiinnostuneena ja kävimme seuraavanlaisen pienen keskustelun: 

Ystäväni: "Aa, onko siinä paistettua kananmunnaaki?"
Minä: "Joo, ohan tässä! Ja ituja ja soijarouhetta ja muuta mukavaa mikkä sekotettaan kuulemma keskenään." 
...Ja jatkoin nautiskelua tyytyväisenä tyhjentäen lautasen, kunnes muutaman minuutin päästä kelasin mielessäni keskustelun uudelleen :D 

Etelä-korealainen annos kananmunineen kuvassa vasemmalla, oikealla syyrialainen riisitäytteinen tomaatti sekä kiinalaisia kevätkääryleitä (joiden sisältöä en alkanut tivaamaan mutta oletin olevan soveliaita.) 


Seuraavalla pysäkillä repsahdin, ja valitsin tietoisesti syödä taivaallisen suklaahippukeksin. Ystäväni kehotti kysymään, onko se vegaani mutta minä "kokeneena kokkaajana" estelin että e-hei, kyllä minä tiedän miltä voi ja maitosuklaa maistuu!! Jatkoimme matkaa, ja podin kamalaa morkkista heikkoudestani. Törmäsimme rastapäiseen enkeliin, joka sattui ilmoittamaan, että olipas hyviä keksejä edellisellä paikalla, että eipä olisi uskonut vegaanisiksi! 

Kuvassa vasemmistoliittolainen, norppien hyväksi nautittu tuhti annos kaali- ja papusalaatteja pähkinöillä ja siemenillä sekä pari maissimuffinia. 


perjantai 9. toukokuuta 2014

Vegaanikuu

Siemenet, pähkinät, mantelit ja öljyt kuuluvat nyt entistäkin paremmin päivittäiseen ruokavalioon
Saatiin poikaystäväni kanssa idea, että olisi hauska kokeilla vegaaniruokavaliota. Kasvispainotteisina sekasyöjinä haluttiin vain haastaa itsemme miettimään entistäkin tarkemmin, mitä syödään, ja kuinka suuri osa ravinnostamme oikeastaan on eläinperäistä. Lisäksi meitä kiinnosti, joskos keksittäisiin uusia terveellisiä herkkuja, jotka jäisivät tavaksi kuukauden jälkeenkin. Sen syvempää ideologiaa tai maailmanparannusta tempauksen takana ei siis ollut. Huvinsa kullakin -jotkut vain huvikseen rajoittaa syömistään! Hirmuista eroa ei oletettukaan ruokavalioomme tulevan, sillä normaalistikin meille maistuu enemmän kevyt kasvisruoka -mitä nyt kanansiipiä ja tonnikalaa harvakseltaan mässäillään hyvällä omatunnolla, jos sattuu persottamaan. Ainekset, joita tiedostimme jäävämme syvästi kaipaamaan, olivat jugurtti ja juustot.



Heti vappupäivänä valmistimme porkkanasosekeittoa ja pikasämpylöitä.
Keittoon heitimme:
- Pirkka luomu porkkanasosepötkylän
- muutaman porkkanan
- kookosmaitoa
- mannasuurimoita
- mausteeksi vain suolaa, kreikkalaista yrttisekoitusta ja loraus sweetchili-soossia.
Sämpylätaikinaan heitettiin lisäksi seesaminsiemeniä ja mantelirouhetta, ja se voideltiin oliiviöljyllä, jota käytettiin myös syödessä "levitteenä". Ateria ei poikennut normaalista ollenkaan. Soppaan olisi ehkä heitetty normaalisti tuorejuustoa ja kermaa, mutta ei välttämättä.



Viikonloppuna sitten juhlistimme kuun alkua raakakakulla. Ohje löytyi Annojen blogista. Ensimmäinen yritys ikinä oli se, eikä mennyt ihan niinkö strömssöössä. Manteleiden muussaukseen pitäisi todellakin olla jonkinsortin teollisuusblenderi, vaikka niitä yön yli liottaisikin. Sekaan piti siis heittää aimo loraus soijamaitoa, että pohja-aineksista saatiin aikaiseksi sulavaa mössöä. Tämän vuoksi siis valmis kakku oli jäädytettävä ja syötävä kohmeisena, sievien palojen toivossa. Hirmu hyvää kuitenkin tuli. Tuli myös kokeiltua lucumaa, jota onneksi sain toverilta vähäsen lainaan, enkä sijoittanut 20 euron pussiin. Kirpsakkuuden kruunasi tuoreet mansikat, ja kyytipoikana toimi Belvoirin seljankukkajuoma, joten kesäfiilis oli taattu.

 

Kolme päivää sujui mainiosti, mutta jo neljäntenä kävi köpelösti, kun päätimme hakea ravintelista falafel-annokset. Tsatsikin ja majoneesin tilalle pyysimme hoksaavina tomaattipohjaisen kebabkastikkeen. No, lopulta toisen annoksen sivusalaatissa oli lusikallinen tsatsikia ja toisen annoksen salaatissa oli neljä fetapalaa, vaikkei juustoa ruokalistassa lukenut, vaikka muut salaatin ainekset olivatkin lueteltu. Ekologisuuden nimissä silti söimme koko annokset, eikä mitään heitetty sentään roskiin.

Eräs uusi lemppariruokani on superpuuro: puuro, johon heitetään vähän vaikka mitä. Nykyään yleensä useita seuraavista aineksista, ellei jopa kaikkia: ohrasuurimoita, 4-viljan hiutaleita, vehnäleseitä, soijarouhetta, auringonkukansiemeniä, seesaminsiemeniä, pellavansiemeniä sekä rypsiöljyä. Päälle ehkäpä vielä äitin tekemää porkkana-karviaishilloa!




















Jugurtin korvaa täysin vastaava, tosin hieman arvokkaapi, soijajugurtti. Leivänpäällis-juustoa ei kaipaa, kun lyö sen päälle tuoreita kasviksia ja vaikkapa papuja. Seuraavaksi testissä ovat hummus ym. levitteet. Kahvi on opeteltu juomaan mustana (tai tumman suklaan kera), ja aina saapi toivoa, ettei oppilaitoksen tuulella käyvä sumppi satu olemaan ihan kamalan kitkerää. 

Raportoinpas taas lisää, kun kuu etenee!