Koulussa olen jäänyt ilman pääruokaa muutaman kerran. Kuitenkin suuri lautasellinen salaattia seesami- tai oliiviöljyllä ja siemenillä, ruisleipä sekä mahdollinen pääruoan riisi- tai perunalisäke täyttävät aivan hyvin. Pupun ruokaa jyrsiessä menee enemmän aikaa kuin vaikkapa makaronilaatikon nielemisessä, mikä vaatii kärsivällisyyttä lounasseurueeltani. Pari kertaa olen saanut oppilaitosravintolaa hoksauttaa vajavaisista merkinnöistä, esimerkiksi cole slawin majoneesin merkitsemättömyydestä ja eksoottisen ruoan lihapitoisuuden lisäämisestä menuun.
Kerran oppilaitosravintola oli suljettu normaalia aiemmin, ja koska emme voi syödä ihan mitä vain, ja koulu ei sijaitse keskustassa, jouduimme kipaisemaan marketeille asti ja keräämään erinäisiä eväitä jotka koululle palattuamme nautiskelimme retkihenkisesti. Samanlaista ongelmaa ei sekasyöjänä olisi siis kohdattu.
Ravintolapäivänä otin jo ennakkoon netistä selvää, missäpäin kaupunkia tarjoiltaisiin vegaaniruokaa. Luulin rajoitteen auttavan valinnanvaikeudessa mutta ei, liian hyvin ottavat ravintolapäiväravintoloitsijat senkin huomioon! Pysyin terävänä ja pohdin kokoajan, mitä ainesosia pitää varoa. Järkyttävä mutta huvittava moka -tai kirjaimellisesti munaus- sattui, kun kokeilin etelä-korealaista ruoka-annosta. Riemuitsin, että jauhelihalle oli vaihtoehtona soijarouhe. Ruokaillessamme ystävättäreni tutkaili annostani kiinnostuneena ja kävimme seuraavanlaisen pienen keskustelun: Ystäväni: "Aa, onko siinä paistettua kananmunnaaki?"
Minä: "Joo, ohan tässä! Ja ituja ja soijarouhetta ja muuta mukavaa mikkä sekotettaan kuulemma keskenään."
...Ja jatkoin nautiskelua tyytyväisenä tyhjentäen lautasen, kunnes muutaman minuutin päästä kelasin mielessäni keskustelun uudelleen :D
Etelä-korealainen annos kananmunineen kuvassa vasemmalla, oikealla syyrialainen riisitäytteinen tomaatti sekä kiinalaisia kevätkääryleitä (joiden sisältöä en alkanut tivaamaan mutta oletin olevan soveliaita.)
Seuraavalla pysäkillä repsahdin, ja valitsin tietoisesti syödä taivaallisen suklaahippukeksin. Ystäväni kehotti kysymään, onko se vegaani mutta minä "kokeneena kokkaajana" estelin että e-hei, kyllä minä tiedän miltä voi ja maitosuklaa maistuu!! Jatkoimme matkaa, ja podin kamalaa morkkista heikkoudestani. Törmäsimme rastapäiseen enkeliin, joka sattui ilmoittamaan, että olipas hyviä keksejä edellisellä paikalla, että eipä olisi uskonut vegaanisiksi!
Kuvassa vasemmistoliittolainen, norppien hyväksi nautittu tuhti annos kaali- ja papusalaatteja pähkinöillä ja siemenillä sekä pari maissimuffinia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti