Lämmikettä lapsille sinne ja tänne

Jotain pientä ehdin käsityörintamallakin puuhailla syksyn mittaan jossain välissä. Lapsenlikkailuperheeseeni oli saapumassa lisäystä, joten jo hyvissä ajoin aloin valmistelemaan kaikille kolmelle tenavalle villasukkia. Ensimmäisenä syntyi minisukat tulokkaalle, mutta ne sittenkin vaihtoivat suuntaa ja päätyivät Afrikkaan. Luokkakaverini oli lähdössä sinne lastenkotiin työharjoitteluun ja kutoi ja keräsi lapsille villasukkia vietäväksi. Lahjoitin vauvasukat mukaan ja keräsin vielä kolmet lisää äitiltä ja mummultani. Tässä ilmeisesti vain kymmenesosa siitä määrästä, mikä Afrikkaan lopulta päätyi! 

 Oulu-kortti: Oulun Paitapaino

Tämän läheisemmän lapsikatraan (0v, 3v ja 7v) sukat eivät valmistuneetkaan syntymäpäivälahjaksi, vaan venyi joululahjaksi, joka sekin pääsi perille vasta joulupäivänä aaton sijaan. Viime metreillä, tietenkin niiden isoimpien sukkien kohdalla, lanka (Nalle Taika) loppui auttamattomasti kesken, eikä kausiväriä tietenkään enää mistään löytynyt. Jouluaattona huomasin äitin ja mummun istuvan toimettomina kinkkuja sulatellen, joten iskin heille kaksi keskeneräistä sukkaa käsiinsä ja annoin vapaat kädet luoda niihin sopivat päät. Eihän siinä sukkatehtaassa sitten kauaa nokat tuhisseet. 

Pari paria

Sain pyynnön, että pari paria sukkia, kiitos, ei väliä värillä. Luennoilla syntyi tämmöiset kahdet villasukat laatikosta löytyneistä Nalle-langoista. 

Kesän lämmikkeet

Tänään olen jo tokaluokkalainen (neljättä kertaa eläissäni)! Lukuvuosi alkaa hurjalla kolmen vartin koulupäivällä. Piiitkällä kesälomalla tuli tehtyä töitä siihen nähen palio, että meinasin vietellä sen suht työttömänä. Ainoa lomasuunnitelma jäi toteuttamatta, enkä siis edes koskenut kangaspuihin, vaikka kuteita revin parin lakanan verran. 


Sain kuitenkin neulottua tuttavalle tilaamansa säärystimet sekä kaulurin, vaikka yleensä kesällä neulominen ei nappaa. 

Parimetriselle hepulle säärystimet yli polven -o-ou. No, paksua lankaa (7-veljestä) ja paksut puikot (6 mm) kaks oikee-kaks nuri -pötkilöä niin eipä siinä kauaa mennykkää. Nämä tosin aloitin jo koulunpenkillä kevään viimeisillä luennoilla. 

Kaulurinkin mallin heitin ihan päästäni, ja vähänhän tuo jänskätti kun ei yltänyt pyöröpuikot että olisin missään vaiheessa sujauttanut ylleni ja kokeillut tekelettäni. Lankana oli pikimusta Nalle ja puikkona 60 cm pitkät pyöröpuikot kooltaan 3,5 mm. 

Valmiin kaulurin mitat lepotilassa ovat noin: pituus 22 cm, leveys 17 cm. Kirjoitin ohjeenkin itselleni ylös jälkikäteen, mutta selittäisin sen niin sekavasti etten edes yritä. Alkuun kuitenkin loin 120 silmukkaa ja lopussa eli alareunassa levensin hieman. 

Työpöytäni keskeneräisten neulomusten laatikkoa jo vähän pengoinkin ja aloitin sukkaa, jotta olisi luennoille puuhaa. 

Villaisia ranskiksia

Kaveri esitti kainon kysymyksen kera ravelry-linkin, josko voisi saada lempi koirastaan, ranskan bulldogista, kuvan lapasiin. Malli oli turhan monikuvioinen meidän makuun, joten yksinkertaistin pohjaa hieman. Lankana käytin Maijaa ja kuvion piirsin itse kätevällä ohjelmalla. Ensin liian isoksi (kuten näkyy yllä olevassa kuvassa), purin puoli lapasta, ja piirsin ja aloitin uudelleen. Kirjoneulontani kaipaa vielä harjoitusta tämmöisissä kuvioissa, mutta yllättävän kivat näistä tuli. Eipä ole tullu vanttuitakaan tehtyä aikoihin. 

Pisteitä klikkaillessani, silmiä siristellen ja rampaten kauempaa katsomassa, välillä tuntui kuin olisin muotokuvaa tehnyt. (Vaikka toki neulottu versio on nallekarhumaisempi mutta kuulemma koiraksi tunnistettava.) Kuvassa mallini Fairybulls Wappuhattara "Ulla" ja kuvaajana emäntänsä Sanna. 

Neljä neulomusta

Harrastukseni taiji ja käsityöt yhdistyivät, kun innostuin kokeilemaan seuraavanlaisia aihneenmukaisia sukkia opettajalleni/treenitoverilleni  joulu- sekä kiitoslahjaksi. Yin ja Yang -merkistä löytyi googlaamalla vain pari hassua kirjoneuleohjetta joihin en kyllä uskaltanut luottaa, joten piirsin sen itse. Aika hyvin onnistui kertaheitolla! 
Materiaalina nallelanka. Kantapää ja varvasosio vahvistettua neulosta. 

Ystävälle valmistui säärystimet toiveensa mukaan. Ensimmäisen neuloin sukkapuikoilla, mutta suuren silmukkamäärän vuoksi tein toisen pyöröpuikoilla. Noh, pyöröpuikot tais ollakin ohuemmat kuin sukkapuikot, joten toisesta tuli vähän pienempi. Vaa kyllä se siitä saa luvan venyä! 

Seuraavanlaisia on syntynyt siinä sivussa muuten vaan. Taisivat vilahtaakin jo edellisissä kuvissa keskeneräisinä. Toiseen säärystimeen tuli erikokoiset pallot, sillä en malttanut odottaa että pääsisin asian koulun jälkeen tarkistamaan aiemmin valmistuneesta kappaleesta. Mutta eipä se mittää haittaa. Saas nähä, kenen joulupakettiin päätyvät!

Lankoja ja luentoja

Kun vielä virittelin tämän syksyn neulomisinnostustani, iloitsin koulunkäynnin alkamisen ansiosta ilmaantuneen käsilleni luppoaikaa. Nykyteknologia kun mahdollistaa sen, että luentodiat saa poimittua jälkikäteen netistä, eikä välttämättä paljoakaan tarvitse kirjoittaa ylös luennoilla. Siispä keksimään helpohkoja, mutta kuitenkin uutta opettavaisia pieniä neuletöitä ja samalla tyhjentelemään kertyneitä lankavarastoja. 

Muun muassa tällaiset villasukat syntyi muutamassa päivässä koulussa. Luokkatoverini nämä tahtoi itselleen. 

(Olipa taas jännää kuvata sukkia omissa jaloissa. Ei aivan niin haastavaa kuin lapasten kuvaus, mutta melkein.) 

Nyt sitten tuntuu, että se koulunkäynti ei mahdollista, vaan haittaa tätä käsityövimmaa. Matto olis puissa tuloillaan ja luennoille liian haastava kirjoneule vaiheessa monta päivää. Mitähän opettajat tykkäis pulpetille sopivista minikangaspuista, joilla pienenä tein barbie-mattoja...  

Tästä kasasta työpöydälläni oli ihan pakko räpsäistä kuva kun purskahdin nauruun sen tajutessani. Kirjapino ja muistiinpanot hautautuvat lankojen ja keskeneräisten neulomusten alle, ja kalenteri yrittää kiikun kaakun vähän painaa kasan päällä :D 

Onneksi alaan liittyvien dokumenttien katselua voi pitää opiskeluna, eli iltaisin voi hyvällä omatunnolla klikata Areenan auki ja alakaa kilisyttää. 

Pikkutöitä isomman ohessa

Blogin hiljaiseloon on vaikuttanut muun elämän ei-niin-hiljaiselo. Kuten ylempi kuva kertoo, käsiini ei ole paljon neulepuikot mahtuneet. Tämä tekstiiliartesaani rupesikin elokuussa kouluttautumaan myös sosionomiksi, haaveenaan lopulta yhdistää nämä jotenkin, työpajan käsityöohjaajana taikka vastaavana. Mistäs sitä tietää, mihin sitä päätyy! 

Onneksi kuitenkin tänä syksynä iski tavalliseen tapaan näpertelyinto, ja muutamia pieniä töitä onkin jo syntynyt, muun muassa ystävälle pipo luentojen aikana. Käsityöt ovat täydellinen henkireikä opiskelujen ohessa, ja kätevä motivaattorikin: kun opiskelen päivällä oikein ahkerasti, suon illemmalla itselleni hetken ihan vaan sukkapuikkojen parissa! Samalla tavalla toimii toinen rakas harrastukseni taiji -uuvuttavan päivän päätteeksi tietää, että treeneihin lähtö kannattaa aina, vaikkei se treeneihin pyöräily yhtään innostaisikaan synkkänä syysiltana. 

Paksuista jämälangoista virkkautui nopsasti lapaset -tai olisi periaatteessa syntynyt nopeastikin, ellen olisi jahkaillut ja omaan tapaani ilman suunnitelmaa heittänyt päästäni. Purin näitä enemmän sekä vähemmän vähintään kolme kertaa. Toisessa kuvassa pääsin jo jopa aika pitkälle, kunnes lanka loppui jo ensimmäisen peukalon kohdalla. Purin sitten saman tien puoleen väliin koko homman, mutta tulipahan loppujen lopuksi kivat! Lopulta lankojakin jäi ylimääräiseksi...

Eräälle ihanalle pariskunnalle päätin luoda pienen tupaantulijaislahjan, pannulapun villalangasta virkkaillen. Tämäkin syntyi näppärästi luentojen aikana, kun ei tarvitse paljoa keskittyä ympyrän virkkuuseen, mutta aivot pysyy hereillä kun sormilla on tekkiskää. 

                 

         
"Syyslomalla" eli siis itsenäisen opiskelun viikolla, suoritin omatoimisia kulttuuriopintoja Helsingissä mm. konsertteja, kirpputoreja ja design-puoteja kierrellen. Menomatkalla junassa virkkailin valmiiksi isoäidin neliö -tiskirätin majoittajapariskunnalle kiitokseksi ja tupaantulijaiseksi. Lisäksi matkalla tuli virkattua ystävän luurille suojapussukka, parsittua hänen lemppari villasukkansa, korjattua veljen kuulokepussi sekä neulottua yksi sukka ja vähän toistakin.

                          
 Kangaspuissamme odottaa vihdoin ja viimein uusi, 20 metrinen, vaihteeksi mustan värinen loimi valmiina luomaan metreittäin uusia kokeiluita, kaiken lisäksi uudella sidoksella. Toivottavasti siis seuraa siitäkin pian kuulumisia, en malta odottaa että ehdin paukuttamaan! 

Syysvillitys tammikuussa

Heippatirallaa taas! Kyllä täällä sattuu ja tapahtuu, muttei innostus ole riittänyt puuhien raportoimiseen. Talvella hidasteena on myös se seikka, että pöytätietokoneen sisältävä makuuhuoneemme on aika vilipakka, eikä sinne kiinnosta mennä huvikseen istuksimaan, odottamaan kuvien latausta ja runosuonensa pulpahtelua hiirikäsi jäässä. Paljon mukavampaa on istuksia olkkarissa miehen läppäri sylissä toisten ihania blogeja lueskellen.

Aina on voinut luottaa siihen, että ennemmin tai myöhemmin syksyn tullen iskee myös neulomisinto. Tällä kertaa alkoi jo huolestuttaa, mutta tulihan se sieltä, tosin vasta tammikuun puolella... Nyt onkin tullut sitten vispattua puikoilla senkin edestä, sillä vajaassa parissa kuukaudessa on syntynyt neljät sukat ja lapasista neljännet ovat tuloillaan.Tässä töistä muutamia. 

Kaikki langat on pihistetty äitin varastoista. Mitä sitä uusia ostamaan, kun jämistäkin saa aikaan! Tykkään kovasti siitä, miten ylemmän sukan sävyt passasivat yhteen, vaikka jämäkeristä syntyivätkin. 

Liian kapeaksi osoittautunut sukanvarsi muuntuikin lapaseksi. Ihan hassulta näyttää moiset joustinneuleputket, mutta käsissä on nätit ja mukavat! Loppukevennykseksi kollaasi siitä, miten hankalaa on kuvata itse lapasia (koska eihän malta odottaa että puoliso saapuisi kotiin avustamaan). Itselaukaisin sarjatulitukselle ja eikun vääntelehtimään.... 

Pikahame ja vuoden vanttuut

Sanna Annukan uudet kuosit valloittivat minut ja innostuin ompelemaan nopeimman mahdollisen hameen Raanu-kankaasta. Hulpioreunat yhteen, alareunan käänne ja yläreunaan kuminauhakuja -ei upea kangas sen kummempia vaadikaan. 

Vaalinvalvojaisten aikana sain jopa aikaiseksi neuloa peukalot alulapasiin, jotka aloitin muistaakseni vuosi sitten ohuesta Dropsin alpakkalangasta. Keltainen loppui kesken, ja vaikka itseasiassa tuosta oranssisormisesta tulikin hauskempi, en todellakaan ala enää purkamaan keltaista lapasta -niin sietämätöntä kakkosen puikoilla tikuttamista tuo oli. Ja tosiaan alulapasiksi nämä kuitenkin tulevat eivätkä mihinkään näy. 

Kokeilin neuloa myös turbaanimyssyä, jota pitää vielä ehkä hieman fiksailla. Järkevää kuvaa siitä ei saa millään ihmeellisen muotonsa takia. Ohje kuitenkin toimii, siitä ehkä myöhemmin lisää jos aikaiseksi saan. 

Pakkasta päin

                     

Olen tehnyt käsitöitä, jopa ihan vapaa-ajalla! Uudesta Menita-lankakaupasta haalimma jo kuukausi sitten kassillisen alelankaa, josta päätin tehdä supermuodikkaan kieppihuivin. Ajatus hieman karmaisi, mutta käytännöllisyys viehätti. Paksu, pehmoinen merinolanka, kaheksaisen bambupuikot, 3 oikein 3 nurin -juuri soppeli aivojennollauskäsityö tähän kiireehköön aikaan. Lankaa jäi vielä pipoon sekä tupsuun, ja vieläkin riittäisi johonkin.

Kuvassa esiintyy myös uusi rakkautein, Marimekon Aliina-takki. Kuinka voikaan toppatakki olla käytännöllinen ja kaunis ja mukava ja lämpöinen yhtäaikaa! Ihastuin siihen jo vuosi sitten sen tullessa mallistoon, ja tänä syksynä tämä kokoiseni yksilö löytyi roimalla alennuksella.

Kyllä nyt kelepaa, eikä -30 tunnu missään!

 

Pikataidetta

Tuli tekstiilitaiteiltua lisää, kun kerta ope käski. Käski tehdä vieläpä puolet pienempää kuin viimeksi, eli nyt teos sai olla maksimissaan kymmen senttinen kanttiinsa. Neuloinpa sitten kuution, jossa yhdistelin muutamia sävyjä. Voisi tehdä hienommankin version ajan kanssa, kun tässä hutasussa meni vain kaksi päivää.

















Kun teos oli valmis, sitä piti kuvailla eri ympäristöissä, joita kyllä koulumme lähistöllä riittää. Oli tarkoitus mennä mettään, mutta rakennuksen ympäri pyörähtäminen tuotti jo liikaakin kuvia.