Afrobic, sieltä kotiin hölkkäily sekä venyttelyt veivät melkein hengen, mutta eipä auta valittaa. Vielä on pakko kirjoittaa paatosmainen vuodatus.Alustanpa tässä tarinaani hieman päivän tapahtumalla. Olen nääs jo hetken aikaa tarkastellut mustaa lemppari peruspaitaani jonka hankin vuosia sitten H&M:ltä, jotta kohta olisi eläköitymisen aika. Se on palvellut hyvin ja laatu on ollut yllättävän hyvä, mutta nyt kuitenkin urheasti palvellut rääsy alkaa menettää voimiaan, reikää ilmestyy ja kankaasta alkaa näkyä läpi. Siispä olen suunnitellut ostavani uuden moisen. Tänään em. liikkeessä jaeltiin "Tällä viikolla -20% kaikista tuotteista!!!" -lappusia ja päätin hyödyntää tarjouksen. Montaa paitaa pyörittelin, ja kun vihdoin löysin sopivan, pyörittelin vuorostaan sitä moneen kertaan arpoen, tarvitsenko/raskinko/tahdonko sitä. Kyllähän minulla noita paitoja on ja vanha vielä menettelee ja ja ja. Noh, kallis ystävättäreni vähän naljaili rääsyläiseksi reikäpaidaksi, niin rohkenin. Lopulliseksi hinnaksi jäi reilut 7 euroa.
Venyttelytuskan harhauttamiseksi katson aina samalla telekkaria, ja keskiviikkoisin vuorossa on ohjelma nimeltä Verta, hikeä ja T-paitoja. Juonena on, että muutama muotialalainen ja shoppaholiikki britti-nuori matkustaa Intiaan ottamaan selvää, mistä heijän vaatteensa oikein tulevat. Siellä he vierailevat haisevissa slummitehtaissa, kauhistelevat lapsityöläisiä ja raatavat puuvillapelloilla. Jos aikaisemmin päivällä ei ollut huono omatunto paidan ostamisesta, niin nyt on. Tekisi mieli repiä se ja tuikata tuleen -ei siksi etten arvostaisi pikku kätösten työtä, vaan itselleni kostaen.
Sitten, kun miettii, että mitä sitä nyt enää voi pitää päällänsä, kun pitää miettiä kaikkia tekijöitä ja osapuolia tasavertaisesti, niin taitaisi näillä pakkasilla vähän palella. Itse tehtyhän se on ehdotonta, mutta kun ne kangaskaupan kankaatkin on tehty just siellä, missä pippuri ja halpapuuvilla kasvaa. Pitänee siispä alkaa kutoa itse kankaat kotimaisista langoista ja ommella vaatteet sitten niistä. Tai jos ei jaksele aina nähdä moista vaivaa, nii kirpparille MARS!
