Koulussa jaksoin toki käydä. Pääsin sitomaan lointa ikat-värjäystä varten, mikä oli mukavaa puuhaa. Kamerahan tietenkin jäi kotiin, kun en tajunnut edessäni olevan jännän päivän. Onneksi opettaja oli saanut hankittua koululle ihanan uuden kameran (Canon eos 450D! Edellinen kamera oli jokin hirvittävän surkea vekotin), ja silläpä tietenkin leikin huoletta samalla töitä touhuillessani, kun ei mihinkään ole kiire. Eipä siis jäänyt tämäkään kertomus kuvamateriaalitta!
Edessäni on yksi elämäni vaikeimmista valinnoista: ensi vuoden vapaasti valittava kurssi. Seuraavista mitä mielenkiintoisimmista kursseista saa valita vain yhden! Huovutus, korutyöt, kultaus, paperinvalmistus, entisöinti, koristemaalaus, puuintarsia, kirjonta, lasten juhlavaatetus, sovitusnukke, värjäys ja kankaanmaalaus, sorvaus sekä vaatteita trikoosta. Huokaus. Pitänee arpoa valintani, koska minulle on ihan sama mille noista mielenkiintoisista kursseista päädyn, vahvistetut tietenkin mielenkiintoisiakin mielenkiintoisempia. Oikeasti meidän koulu on aika paras, kun miettii, että siellä saa harrastaa mitä haluaa (melkein, periaatteessa, pieniä rajoituksia lukuunottamatta...) ja saa siitä vielä opintotukea. Kansalaisopiston tai vastaavan käsityökursseille kun menee, saa maksaa itsensä kipeäksi opetuksesta ja tiloista. Olen jo alkanut haaveilla kunnon mattojen teosta. Sidoskin on jo valittuna. Kunpa saisin pian mahdollisuuden semmoisia paukutella! Kynsikkäät ovat olleet jo jonkun aikaa pitsireunuksia vaille valmiit, mutta aloin neuloa ukkoselleni paksua sini-harmaa -raidallista kaulahuivia, kun teki mieli tehdä välillä jotain vähän suurempaa kynssikkäiden näperryksen jälkeen. Ehkä joku päivä jaksan pitsit virkata ja ottaa kuvan.
