Pikataidetta

Tuli tekstiilitaiteiltua lisää, kun kerta ope käski. Käski tehdä vieläpä puolet pienempää kuin viimeksi, eli nyt teos sai olla maksimissaan kymmen senttinen kanttiinsa. Neuloinpa sitten kuution, jossa yhdistelin muutamia sävyjä. Voisi tehdä hienommankin version ajan kanssa, kun tässä hutasussa meni vain kaksi päivää.

















Kun teos oli valmis, sitä piti kuvailla eri ympäristöissä, joita kyllä koulumme lähistöllä riittää. Oli tarkoitus mennä mettään, mutta rakennuksen ympäri pyörähtäminen tuotti jo liikaakin kuvia.

Koreja ja koristeita

Keväällä, hetkeä ennen koulun loppumista valmiiksi kutomani korit valmistuivat lopullisesti nyt koulun taas alettua, kun sain ommeltua ne kätevämpään muotoon. Sormenpäät eivät kovin kiitelleet ommeltuani käsin kalalangalla jäykkää paperinauhakudosta, mutta ihan käypiä niistä tuli. Ontelon kutominen oli uusi haaste, mutta loppujen lopuksi hauskaa puuhaa. Kangas on tosiaan saumatonta letkua. Olisi hauskaa joskus kokeilla kutoa ontelona myös vaikka jokin sisältä erinäköinen kaulahuivi, jonka voisi sitten mielen mukaan pyöräyttää ympäri.



Vas. alla oleva kori päätyy omaan kirjahyllyymme jahka sen saa arvoitua ja lunastettua itselleen.




Tällä viikolla saimme pitkästä aikaa taiteilla oikein olan takaa, kun opettaja laukoi tehtäväksemme värkkäillä teoksen, joka ei ylittäisi minitekstiilitaideteoksen rajoja, eli 20cm suuntaansa. Aiheena oli ryijy, jonka olemusta saimme makustella mielemme mukaan, kunhan luomus sisältäisi hapsua, solmua ja muuta ryijymäistä härpäkettä. Minulla syntyi tämmöinen patsas.




Tapani mukaan yhdistelin pääasiassa kierrätys- ja luonnonmateriaaleja. Kaislahapsut törröttivät ensin ylöspäin, kunnes tajusin niiden rikkovan sallitut mitat, joten tökkäsin ne sitten alassuin. Onneksi en likkaporukassa kovin raikuvaa kirkunakohtausta saanut aikaan, kun tajusin teosta käännellessäni kasveista varisevien roskien liikkuvan... Toivottavasti minkään niistä miniötököistä lempiruokaa ei ole juutti.