Piipahdus

Kesäni pisimmän vapaan -nuo hurjat kolme päivää- vietin veljeni ja kälyni seurassa Tampereella. Maanantain auringossa meinasin jopa punertua  kesämekkoineni paisteessa, mutta seuraavien päivien sää muistuttikin kutakuinkin viime visiittiäni, joka tapahtui marraskuun lopulla, epätoivoisesti ensilumia odotellessa. Lannistumatta taivalsimme läpi tihkun ja pilvien Thaimaan kautta kirpputoreille, Malesian kuumuudesta vintageputiikkeihin ja kahvien voimalla suklaapuoteihin. 

Hirveän huonoja shoppailijoita kyllä oltiin kaikesta huolimatta. Ravinnon (sentään normaalia laadukkaamman ja erikoisemman sellaisen) lisäksi ostin kaksi kaunista asiaa. 


Tähän uusien korvakorujeni valmistajaan, Onnia fabriciin, täytynee tutustua itsekin syvemmin. 

Vaikka Radio-kirppikseltä löytyikin näin ihastuttavasti värejä pursuava soppi, ei sieltä mukaan lähtenyt mitään. Muuten kyllä, mutta omistajan jalka vaikutti valitettavasti olleen puoli numeroa suurempi kuin omani. 

Ehdottomasti ilahduttavin löydös oli Yesterday-vintagepuoti. Hyvä, ettei ikkunat helisseet upeiden löytöjen notkuttaessa seiniä. Ihanat 70-luvun sandaalit saivat jäädä, kun löysin täydellisen keltaisen sadetakkini. 

Tallipihan suklaapuodissa oli toki pakko taasen piipahtaa, ja samalla nautimme veljeni kanssa viereisessä kahvilassa romanttisen pitsiunelmaiset leivoskahvit. 

Kaupunki tuli taas tutummaksi ja mukavammaksi, enkä eksynyt edes labyrinttiin, vaikka vähän yritinkin. 

Täten toivottelenkin rennon letkeää ja huoletonta juhannusta sekä suvea, kirkkaita päiviä ja autuaan kauniita hetkiä. Tilaisuuden tullen ota nokoset kalliolla taikka vaikka laiturilla heinä suussa. 

Loput kuvat löytyy täältä. 

Lomaa, ravintoa ja Tamperetta

Työssäoppimisjakso loppui viikko sitten, ja kun koulun penkille pääsemmä vasta huomenna, pidin syyslomani tässä kätevästi välissä. Yllättävän hyvin sain lomailtua, ahkeroimatta ja ressailematta liikoja. Viikonlopun nautiskelin kotosalla hyvässä seurassa, pienesti arkisesti itseäin hemmoitellen ja palkiten. Eräänä iltana ihanan yllätyksellisesti päätti kaveripariskunta tulla kyläilemään, ja kas kummillakin meillä oli uusia olusia maisteltavina. Seuraavanakin iltana rentouttelin tyttömäisesti liköörillä ja suklaanaamiolla.




Tiistaina läksin raiteita pitkin Tampereelle. Normaalisti tieni olisi vienyt pääkaupunkiin, vaan veli+vaimo muuttivatkin vähän lähemmäs meikäläisiä, mikä oli aika mukava ratkaisu. Kiva uusi tuttavuus on nimittäin Tamperekin, ja toki olisi siellä aika kulunut vähän pitempäänkin. Pitihän siellä pitää muun muassa terveydestään huoli, ja nautiskella maukkaita antimia, kuten veljen supervohveleita ja munakasta, japanilaista soppaa kirpparikierroksen lomassa sekä maittavia uusia oluttuttavuuksia mahottoman mukavassa lähiravintolassa.
























Paikka osoittautui kirpparistin unelmaksi. Muutamilla vain ehdittiin käydä, mutta hienoja löytöjä tuli tehtyä. Jo tovin on ollut hankintalistalla Airamin perus termospullo. Onneksi on tullut oltua saamaton, ja termari jäänyt ostamatta, koska kirpparilta löytyi juuri sellainen 3,5 eurolla. Mokomat möivät huomaamattaan parempikuntoista halvemmalla, kun viereinen siistimmän näköinen oli hurjat puoli euroa arvokkaampi kappale. Moni kakku päältä kaunis, ja kohta on meijänkin, jahka sen putsaan kiiltoonsa.


Löytyi muun muassa mekko sekä Nanson vanhat, vihreät vakosamettihousut, överi-70's eli upeat. Reissun ehkä lempparein löytö on kuitenkin vanhat Merry Finn by Artella -nimilapulla varustettu housuhame, tai oikeastaan paksuhkon villasekoitekankaansa ansiosta enemmänkin hyvin leveät housut. Violetit sellaiset, mikä on hämmentävää, mutta hyvinkin mukavaa. Vaate on täydellinen, sopiva, mukava, Ihana!

Kuvan paidan olen saanut kaverilta. Sekin on vintagea, ja tekijänä Femmes muoti oy Tampere. Vyö on äitin 80's, laukku kirppisvintagea, ja kengät kans parin euron iänvanha löytö.

Muutossa kälysein oli pistänyt sivuun kassillisen vanhoja vaatteitaan minua varten. Taas sain olla onnellinen siitä, kuinka sama maku ja koko meillä onkaan.












Ihastuin Tallipihaan, josta löytyi käsityöläisten putiikkien lisäksi ihastuttava suklaapuoti. Sateisella pihalla valmistauduttiin viikonlopun jouluhässäkkään vetämällä puroja hiekkaan ja kokoamalla karuselli lätäköiden keskelle. Lämpöasteet heiluivat varmaankin hiukan alle kymmenessä ja harmaudessa satoi vettä muutenkin melkein koko vierailuni ajan. Aurinko kun pilkahti, ehdin juuri ja juuri kämpille kameraa hakemaan, kun takaisin päästyäni se oli jo laskenut mailleen.

























Rakas ystäväni läksi Tampereelle opiskelemaan meikaaja-maskeeraajaksi elokuussa, emmekä ole sen koommin nähneet. Nyt saimme kuitenkin mahtavan tilaisuuden nähdä jopa kokonaisen päivän ajan. Ensin hän sai vanhentaa minut maskeeraamalla, sen jälkeen kaunistaa meikkaamalla, ja istuimme vieläpä viisi tuntisen kotimatkan vieretysten höpötellen.