Matto ja sen pikkukaveri

Muutin vuoden vaihteessa yksiöön, joka ilmenikin sitten niin suureksi, että ei meidän tavallisilla kangaspuilla viittinytkään lattioille loihtia koristusta. Sisustusliikkeiden matot tuntuivat epälaadukkailta, epäsopivilta ja nekin turhan pieniltä. Jo ehti iskeä epätoivo ja turhautuminen, kunnes hurautimme Kempeleen mattokutomoon. Monasti oomma sieltä kutteita ostanu, mutta tällä kertaa päätettiin tilata iso kunnon matto. Vähäsen aikaa pyörittyäni kehkeytyi päässäni visio värikkäästä mutta rauhallisesta matosta, joka piirrettiin paperille ja jäätiin jännäämään lopputulosta. Palvelu oli mainiota ja hinta kohdillaan!  

Alempi iso matto  (157 x 250 cm) on siis tilattu, ja samalla hankin saman värjäyserän kuteita ja paukuttelin eräänä lomapäivänä sille pienemmän, veikeän kaverin. Siitä oli määrä tulla parimetrinen, mutta unohdin ottaa huomioon, että kyseisellä sidoksella kudetta uppoaa normaalia enemmän. Noh, ihan passeli pikkumatto (92 x 157 cm) kuitenkin tuli.  

Muistattekos tämän muumi-lakanoista tekaisemani, ensimmäisen mattoni tasan viiden vuoden takaa? Eteisen matosta tulikin keittiön matto, sillä se on kuin nakutettu millilleen pieneen köökiini! 

Käänsin tänään esille Pohjoista voimaa -kalenterin maaliskuun sivun, ja kappas, siellähän on sähkökaappi joka porukalla maalattiin lukion kuviskurssilla vuosia sitten.  

Lopuksi vielä silmänruokaa asuntoni ulkopuolisesta maailmasta :) 

Matto tätilään

Tekasimpas tuossa maton ku täti pyyteli. Se oli tarkotus kutua äitin kanssa yhessä, mutta tovin ku olin ittekseni sitä paukutellu, nii äippä ei ennää raaskinukaan siihen jatkoa tehä, ettei muka hieno design menis pilalle, nii itteksenipä se hääty lopetellakki.

 Syysloma ja vähä sen jälkeenkin meni aikaa, vaikka onneksi oli täti itse sekä äippä repiny kuteita valmiiksi eli ei ollu ko valita. Suunnitelma oli semmoinen, että mietiskelin aina muutaman sentin kerrallaan etiäpäin ja vaihoin väriä ko yks loppu sukkulalta. Kutominen itsessäänhän on sukkelaa puuhaa, vaan suurin osa ajasta taisi vierähtää puihin nojaillen ja kuderullia tuijotellen ja pähkäillen, mitä kokeilisi seuraavaksi. 

 Siinäpä sitä sitte riittääpi kateltavaa, ja ku kyllästyy nii ei muuta ko kääntää ympäri. Nurjapuolihan tosiaan on käänteinen tälle kutomapuolelle. Leveyttä matolla on n. 92 cm ja pituutta 3,63m, ja kun sidos on tiivis eli matto luja ja paksu, niin painoa sille kertyi 6,5 kg. Joka viikko ei tämmöistä mattoa puistella mutta jämäkkyys oli tietoinen valinta, jotta sen yli on helppo kulkea rollaattorin avulla. 

Oli ihanaa kutoa piiiitkästä aikaa. Huomasin häpeäkseni, että edellisestä on kulunut vuosi. Aika kuluu äkkiä tyyliin "sitten kesälomalla", "sitten hiihtolomalla...".

Yllä olevassa kuvassa matto on juuri irrotettu puista ja hapsut valmiina solmittaviksi. Käteviten se onnistuu keittiönpöydän ääressä suklaan ja vaahtokarkkien kera. 

Seuraavassa hieman videomateriaalia kyseisen maton kutomisesta. Ajattelin, että joillain lukijoilla ei edes välttämättä ole käsitystä siitä, miten kangaspuut toimivat. Tässä rajatussa kuvassa toki näkyy vain osa puiden liikkeestä ja siitä, mikä vaikuttaa mihinkin. Tässä sidoksessa on käytössä neljä polkusta. 

https://picasaweb.google.com/110568253839363883529/Kasityot#6164033535750467842

Samaiselle tätille me on tehty aiemminkin mattoja, joita kuulemma jaksaa ihailla joka päivä. On mahtavaa kuulla, että tekele ilostuttaa päivittäin, eikä se hiivu arkiseksi itsestäänselvyydeksi. 

Lahkeista lattialle

Jo jonkin aikaa keräilin käytöstä poistuneita farkkuhousuja, josko niistä keksisi tehdä jotain. Eihän sitä passaa hyvvää kangasta roskiin heittää! Siinä missä lakanoiden repiminen matonkuteiksi on suorastaan terapeuttista ja lisäksi hyvää käsijumppaa, on leikattavien kankaiden kuteeksi suikalointi äärimmäisen turhauttavaa. Siksi delegoinkin sen mielelläni äidilleni sekä äidilleen. Äippä siis kätevästi keri farkut rullalle ja niistäkös paukutin illan ja loimen päätteeksi maton. 

Farkkua oli hauska paukutella niin pitkälle kun kudetta riitti. Yllättävän pitkästi siis, paksuutensa ansiosta. Lopulliseksi mitaksi tuli 72 cm x 128 cm. Käyttöä en vaan ole keksinyt tälle vaan se on pölyttynyt ja odottanut kuvausta ja bloggausinnostusta. Pitänee huudella, josko jostain sille koti löytyisi. Ehkä ei sentään rappukäytävän tuuletusparveke ole arvoisensa, vaikka hauska paikka onkin. 

Pirtsakka keittiönmatto

Kerrankin tein maton ihan ittelleni. Edellisessä asunnossa ei tehnyt mieli peittää ihania puulattioita matoilla, mutta tämä uusi keittiö kaipasi lisää väriä ja laminaattilattiat peittoa. Paukutin maton malttamattomana parissa päivässä, ihan räsyjä käyttäen. 

Uuden luomista ja vanhan pesua

Tässä taas uusi matto! Setän vaimo kaipasi keittiöön vanhan kuluneen tilalle saman tyyppisen vaalean maton. Mummun repimistä vanhoista kuteista löytyi sopivat ja riittivätkin, ja loimikin oli puissa valmiina, sitä vain piti kaventaa hieman, joten itse paukutteluun ei kulunut kuin pieni tovi. Innokkaasti aloitetun muutaman sentin jälkeen tuli aika asettaa pingotin paikoilleen. Noh, tottakai meidän pidempi versio lyhimmillään yltää 80 sentin levyiseen työhön, ja lyhkäsempi lähtee 70 sentistä, kun tämän leveys vaati 76 senttisen vehkeen! Hätäisesti soittoa Taito shop Maakariin, josta kerrottiin, että kyseisen levyinen pingotin pitäisi tilata, odottaa ja ostaa, mutta onneksi vaihtoehtona oli myös kohtuuhintainen vuokraus! Apuvoimiakin projektiin sain, kun huikkasin pihalla tylsistyvän näköiselle pikkupojalle, tahtooko hän nähdä jännän laitteen. Sehän istahti sohvalle ja kieritteli näppärähkösti kutteita sukkuloille, samalla toteuttaen kyselyikäänsä. 

Äitini ja isompi sellainen keksivät koettaa pestä mattoja painepesurilla. Toimi, joten hyppäsin mukaan seuraavalle kierrokselle. Enon mökillä, joen varrella on hyvä läträtä. Kovalla paineella vettä ruutaten lähtee matoista edelliskertojenkin mäntysuovat. Laituripesussahan vaan heitellään saippuan päälle ämpäreittäin vettä, jonka muka pitäisi ne huuhdella. Tippasevia mattoja ripoteltiin kuivumaan pitkin pihaa, joten saas nähdä löytävätkö noutaessaan kaikki kuivat matot.

Mattoja pukkaa

No eihän kulunut aikaakaan, kun tätini ystävätär ihastui edellä mainittuun mattoon, ja tahtoi itsellensäkin uudet matot. Muuta vinkkiä en saanut tilaajalta, kuin mitat (80 cm x 250 cm), parit kankaat revittäväksi ja vihjeen haalean mintunvihreistä keittiönkaapeista. Ainahan se vähän jännittää alkaa paukuttaa yli 5 metriä mattoja, kun ei ole aavistustakaan paikasta mihin ne valmiina sijoittuu. Joitakin suuntaa-antavia revittäviä kankaita siis sain hältäkin, ja loput räsyt löytyi valmiina kaapista. Esimerkiksi päissä oleva lila kude on peräisin Marimekon pussilakanasta. Pikkaisen meinasi kirpasta repästä, mutta oli se sen verran laho että ansaitsi jo eläköityä maton muodossa. 

Aina on hauskaa nähdä tekeleensä niiden tulevassa kodissa. Nämä passasivat täydellisesti keittiöön ja eteiseen, jotka yhdistyvät pitkäksi tilaksi niin, että matot näkee pöydän äärestä kivasti jonossa samalla silmäyksellä. "Nehän ovat kuin tänne tehdyt!" on paras kommentti mitä voi saada, koska niinhän ne ovatkin!

Räsymatto, joka tiesi paikkansa

Tämmöisen maton paukuttelin viimeksi. Lähes nelimetrisen maton tilasi tätini, ja siihen upposi hänen keräämiään lakanoita, verhoja, yöpaitoja sun muuta kudetta. Koko ajan kutoessa huokailin, notta mitäköhän tästäkin taas tulee, mutta lopputuloksessa raidat muodostivatkin iloisesti yllättävän kokonaisuuden. Mökkimatoksi se tilattiin, muttei sitä raskittukaan viedä sinne piiloon, vaan löysi paikkansa heidän eteisestään, johon se olikin kuin suunniteltu -ulottui nimittäin just eikä melekeen seinästä seinään! (Kuvat eivät siis ole kyseisestä eteisestä vaan kutomahuoneestamme. Mukana vanha ja kokenut käsityöylitarkastajamme Herra Kitta.) 

Kesämatot

Tilauksesta toteutin muutaman maton, pari pienempää puolitoista metristä ja toiset pari pidempää. Kesämattoprojektia ruvettiin mietiskelemään jo vuoden vaihteen paikkeilla "jos ne vaikka tuohon huhtikuulle sais" ja, no, viikko sitten palautin viimeisen. Ihanasti vanhaa tunnelmaa säilyttäen täysin remontoitu omakotitalo kaipasi perinteisiä, valoisia ja sopivan värikkäitä kesämattoja keittiö-/ruokailutilaansa, mutta ihanasti ne sopivat myös muihin huoneisiin ja saavat etsiä paikkaansa rauhassa. 

Kokkausnurkan pienessä matossa jätettiin käytännön syistä valkoinen vähemmistöön. Valkoisin pikkumatto oli ensimmäinen "kokeilumatto" joka toki sekin päätyi käyttöön. 

Kuteena käytin ontelokudetta, tosin turkoosit raidat ovat ohutta trikoota, sillä emme voineet vastustaa sen sävyä, vaikkei samaa materiaalia olekaan. Sidoksena toimi palttina, enkä siinäkään malttanut pysytellä, vaan lisäsin pientä pallurakuviota parilla kuviopolkusella. 

Mattojen paukuttelua

Vihdoin valmistui kaksi tilausmattoa. Ontelokuteesta oli oikein mukavaa paukutella nämä matot, joista tulikin tosi sievät. Sidoksena oli simppelisti palttina ja siellä täällä kuvikkaalla syntyneitä ruutuja. Valmiit mitat ovat suurinpiirtein 80 x 180 cm ja 90 x 275 cm, vaikkei kyllä tullut mitattua valmiina, kun niin innoissaan heti luovutin ne tyytyväiselle omistajalleen. Ja ei kun seuraavan mattoloimen luontiin!

Kutokaa itse kankaanne!

Työssäoppimisjakso loppui aprillipäivänä, ja nyt lomailen viikon ennen kouluun palaamista. Kymmenen viikkoa meni todellakin nopeaa, mutta suuremmilta tunnekuohuilta ja eroahdistuksilta olen säästynyt, odottaen jo innolla kouluun pääsyä. Kummassakin on ollut kyllä yhtä mukavaa touhuta, mutta luokkatovereita on ihana päästä taas näkemään päivittäin.

Esittelenpäs tässä valmiit näyttötyöni. Tuotteen valmistamisen näyttötyö -tyynykankaita olen jo vähän vilautellut, mutta valmiit tyynyt tulivat näyttämään tältä.




Materiaalinahan oli tosiaan kuteena Bockens Möbelåtta -huonekaluvillalanka ja loimena kalalanka. Villalanka tosiaan oli lojunut työpaikan kaapissa vuosikaudet, ja sattumalta sopivat ihan hyvin miljööseen, joten päätimme käyttää ne pois. Tarkkoja laskutoimituksia tuli tehdä, jotta oltiin varma, että langat riittävät, nimittäin eihän moisia enää myödä. Hienosti riitti matsku, vaikkakin olisi saanut kutistumista ottaa huomioon huolellisemmin. Kuvikas-sidos ja toisen puolen palttina tykkäsivät kovasti supistua, mutta tuli tyynyistä ihan hyvän kokoiset.












Ohjauksen näyttönä pidin askartelutunnin mummuille parina perjantaina. Ensimmäisellä kerralla pisteltiin styrox-levyihin huovutusneulalla villaa ja maalailtiin silkkiväreillä kuitupapereita. Seuraavaksi kerraksi sitten leikkelin papereista ainakin miljoona pientä lehteä, ja liimailin käpyjä tikkujen nokkaan, jotta saivat mummerot liimailla leikattuja terälehtiä niihin toisella kerralla. Esivalmisteluja oli tietenkin paljon enemmän kuin itse asiakkailla hommaa, vaan olivathan he mielissään pienestä tekemisestä ja kauniista, värikkäistä kukista. Oli minustakin ihana ihastella värikkyyttä kaikkien omannäköisissä kukissaan. Kummastakin näytöstä sain kiitettävän arvosanan. Kuvassa omatekemäni malliyksilö kukkakedosta.




Tommoisen laukun värkkäilin jossain vaiheessa huovan palasesta ja fanttilangasta huovutusneulalla. Aika kauhea ja epäkäytännöllinen väsky, mutta ihan hauska oli värkätä.

Viimepäivinä kokeilin erilaisia maton hapsujen solmimisvaihtoehtoja pikkuisia pätkiä.














Tuli työpaikkaohjaajan kanssa hihiteltyä tämmöiselle kudontaopin kirjalle vuodelta 1928. Kirjoitettaisiinpa vielä tänä päivänäkin noin juttelevaisesti ja neuvoen -melkein käskien, ja mikä parahinta, me-muodossa eikä kolkossa passiivissa! Noin suloinen nimi kirjailijallakin.