Tämmöisen maton paukuttelin viimeksi. Lähes nelimetrisen maton tilasi tätini, ja siihen upposi hänen keräämiään lakanoita, verhoja, yöpaitoja sun muuta kudetta. Koko ajan kutoessa huokailin, notta mitäköhän tästäkin taas tulee, mutta lopputuloksessa raidat muodostivatkin iloisesti yllättävän kokonaisuuden. Mökkimatoksi se tilattiin, muttei sitä raskittukaan viedä sinne piiloon, vaan löysi paikkansa heidän eteisestään, johon se olikin kuin suunniteltu -ulottui nimittäin just eikä melekeen seinästä seinään! (Kuvat eivät siis ole kyseisestä eteisestä vaan kutomahuoneestamme. Mukana vanha ja kokenut käsityöylitarkastajamme Herra Kitta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti