Lämmikettä lapsille sinne ja tänne

Jotain pientä ehdin käsityörintamallakin puuhailla syksyn mittaan jossain välissä. Lapsenlikkailuperheeseeni oli saapumassa lisäystä, joten jo hyvissä ajoin aloin valmistelemaan kaikille kolmelle tenavalle villasukkia. Ensimmäisenä syntyi minisukat tulokkaalle, mutta ne sittenkin vaihtoivat suuntaa ja päätyivät Afrikkaan. Luokkakaverini oli lähdössä sinne lastenkotiin työharjoitteluun ja kutoi ja keräsi lapsille villasukkia vietäväksi. Lahjoitin vauvasukat mukaan ja keräsin vielä kolmet lisää äitiltä ja mummultani. Tässä ilmeisesti vain kymmenesosa siitä määrästä, mikä Afrikkaan lopulta päätyi! 

 Oulu-kortti: Oulun Paitapaino

Tämän läheisemmän lapsikatraan (0v, 3v ja 7v) sukat eivät valmistuneetkaan syntymäpäivälahjaksi, vaan venyi joululahjaksi, joka sekin pääsi perille vasta joulupäivänä aaton sijaan. Viime metreillä, tietenkin niiden isoimpien sukkien kohdalla, lanka (Nalle Taika) loppui auttamattomasti kesken, eikä kausiväriä tietenkään enää mistään löytynyt. Jouluaattona huomasin äitin ja mummun istuvan toimettomina kinkkuja sulatellen, joten iskin heille kaksi keskeneräistä sukkaa käsiinsä ja annoin vapaat kädet luoda niihin sopivat päät. Eihän siinä sukkatehtaassa sitten kauaa nokat tuhisseet. 

Pari paria

Sain pyynnön, että pari paria sukkia, kiitos, ei väliä värillä. Luennoilla syntyi tämmöiset kahdet villasukat laatikosta löytyneistä Nalle-langoista. 

Savea, villaa ja hellettä

Nytpäs on savipurnukat ja palaset lasitettu, ja tulipa kyllä omasta mielestäni kivoja! Oli hauskaa opetella lasitusta, kun ei ole ennen ollut siihen mahdollisuutta. Tietenkin sitä piti sohia vähä kaiken värisiä plänttejä, ja yhdestä jäi reikäkin puhkomatta lasitteen jälkeen. Korukappaleet kaipailee vielä naruja, joita varmaan metsästelen joku päivä Nappikikasta, ja samalla reissulla voisi kurkata millainen ihastus on uusi lankakauppa nimeltä Lumoava Lanka.

Paukuteltiin äitin kanssa matto alulle ja siitäpäs tulee aivan hurjan nätti! Väkisellä halusin koittaa, miten toimisi toimikas sidoksena matossa, ja vähän opettajalta kyseltyäni sain sen toimimaan hienosti pistämällä ohuen ryhdittävän palttinakuteen väliin. Eka matto menee velijelle vaimoineen, mutta seuraava pitää tehdä nopsaa jo meille olohuoneeseen.

Jo jonkin aikaa sitten meidän luokalta lopetti koulun kesken eräs neito, jolla jäi huovan kutominen kesken. Minäpä sen sitten tein loppuun tässä parissa viikossa. Sitä oli kudottu 60cm, johon minä kudoin 40cm, kunnes opettaja päätti että puretaanpas koko höskä ja aletaan alusta. Nooo mikäpäs siinä, onpahan ainakin tekemistä. Vajaa parimetrinen siitä tuli, punaista, oranssia, ruskeaa, vaaleanruskeaa sekä violettia oli lankoina, ja yllättävän sievä on lopputulos. Huopa päätyy Tuuma ja Tikki -myymälään, jonne muuten myös tehdään kesäksi edellä mainitsemistani tauluista näyttely, ja kai ne myynnissäkin ovat, pellavaliinojemme lisäksi.

Vajaan kahden viikon päästä alkaa sitten kesäloma, ihan hassua. Taidan olla vähän sairas lapsi edelleen, kun en tahtoisi koulusta lomalle ollenkaan, enkä osaa odottaa lomaa asiaan kuuluvasti kuin kuuta nousevaa. Aika kuluu varmaan kuitenkin mukavasti mattoja paukutellen ja siivoustöitä tehden. Ja niitä kesämekkoja...

Uutta luoden

Tällä viikolla sitten kutasin ikat-loimen, ja siitähän tuli vallan ihana villashaali! Pidän siitä kovin. Hieman hassun mallinenhan se kyllä on (n. 76x200cm) -aika iso hartiahuiviksi ja kapea peitteeksi - mutta samapa tuo, kun lämmittää kuitenkin hyvin. Hirveällä hopulla sen tein, että saan sitä väläyttää äitille syntymäpäivänään, mutta hänpä onkin Teneriffalla jumissa, kun tulivuori toisella puolen maalimaa uhoaa. Vielä siitä puuttuu vähän solmujen viimeistelyä, kun perjantaina taas opettaja hääsi pois koulusta enkä voinut sitä tehdä loppuun. Kokeilin tuollaista eräänlaista fransumaista ristikkosolmiamista, ja tuli kyllä nättiä. Olisi hauska opetella ihan oikeasti solmeilemaan fransuja, vaan pelkään kyllä, että se menee sen minun näpräämisensitokynnykseni ylitse.

Viime viikolla taas värjäiltiin, ja kun olin jo kaikki pakolliset tehnyt, sain tehdä omia juttuja. Parille pikkutytölle ja itselleni värjäsin valkoiset paidat ensin keltaisella, jonka jälkeen sidoin niihin palluroita ja värjäsin toiseen kertaan punaisella, jolloin syntyi oransseja paitoja keltaisilla palluroilla. Valitettavasti unohdin ottaa paidoista kuvat, mutta lisään todistusaineistoa kansioon jahka saan kuvattua. Nytpä taitaa olla tälle keväälle koulussa enää yksi poimintatyö tehtävänä, sekin 30x30 taulu, joten siinäkään ei kauaa nokka tuhise. Saa nähdä, mitä opettajat keksii lisätöiksi, vai saako alkaa kesälomalle!

Kirjallisuutta ja karstaamista

Eilen oli mukava päivä, mutta niin puuhaisa, etten ehtinyt mitenkään muistaa idoliani Minna Canthia hänelle omistettuna päivänä. Siispä kunnioitan hänen muistoaan nyt hieman myöhässä. Ei ole tullut vähään aikaan mitään luettua, joten ei nyt tule yhtään mukavaa katkelmaa mieleen, jonka voisi liittää. Tosin, eipäs se Minna kovin paljoa mistään mukavista aiheista kertoillutkaan. Sain vihdoin loppuun Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanin. Kyllähän sen tiiliskiven kanssa tovi vierähti. Pidin siitä, vaikkakin usein sen avattuani nukahdin vahingossa. Totuin jo niin sydäntä riipivään romantiikkaan ja hienostuneisiin piireihin, että avattuani seuraavaksi Anna-Leena Härkösen Juhannusvieraan ja luettuani ahdistavaa realistista kuvausta suomalaisen naisen arjesta 2000-luvulla, näin painajaisia kulttuurishokin ansiosta. Toinen vaihtoehto seuraavaksi kirjaksi olisi Tommi Liimattaa, joten ei kyllä taida olla sen pirteämpää kuvausta niidenkään kansien välissä.

Kävimme myös luokan kanssa Pojois-pohjanmaan museossa ryijynäyttelyssä, jossa meille kerrottiin noin neljänkymmenen ryijyn tarinat ja saimme myös kokeilla ryijyn tekoa niin kangaspuissa kuin ompelemallakin. Joskus sitä olen jo harjoitellutkin, joten kokeilin sen sijaan villan karstaamista ja kehräsin siitä värttinällä pätkän lankaakin. Voi, se oli mukavaa! Villa tuoksui ja tuntui ihanalta, ja se kehrääminen onnistuikin aika hyvin. Olisihan se mahtava tehdä tuotteet ihan omista lampaista asti, kasvattamalla, keritsemällä, kehräämällä, värjäämällä ja lopuksi kutomalla tai neulomalla. Ehkä sitten joskus, kun vielä kylvää sen oman pellavapellonkin. Siinäpäs sitä vuosi vierähtäisi omavaraisesti käsitöitä tehden.