sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Vegaanikuu osa 3

Vihjailuista päätellen arvelin sisälmysteni kaipailevan maitohappobakteereja. Muutenkin hieman herkähkö vatsani on tottunut jo pitkään saamaan arkipäivisin koululounaalla piimää ja kotosalla vähintään kerran päivässä luonnon jugurttia. Hapankasviksia ei tule syötyä, joten alakerran apteekki sai luvan auttaa. Tarkkana sai olla, etten suorilta napannut halvinta vaihtoehtoa, jotka olivatkin kapselimuotoisia, eli liivatetta sisältäviä. Vegaanius siis vaikuttaa tällaisissakin seikoissa elintarvikkeiden hintaan: en voi ostaa halvinta vaihtoehtoa lääkkeestä, ja lisäksi tulisi vielä halvemmaksi nauttia piimää. Maitohappobakteeritabletit ovat kuitenkin ainut purkista napsimani lisä.  

Rahanmenoa tietää myös se, ettei voi syödä halvinta tarjolla olevaa ruokaa tai penkoa ruokakauppojen vanhenevia tarjoustuotteita, tai syödä muiden jättämää ruokaa (kämppiksen tai vanhempieni). Lisäksi näin lyhyehköllä testailukuurilla on tullut osteltua ehkä turhia tai hintavampia tuotteita, joita ei normaalisti kaipaisi. Esimerkiksi soijanakit olivat kamalia, ja olen ottanut tavaksi ostaa soijamaitoa, vaikka normaalisti maito ei olekaan jääkaappini vakiovaruste. Kulut eivät kuitenkaan erikoiselintarvikkeiden takia ole juurikaan nousseet. Soijajugurtti ja -maito ovat aavistuksen lehmäperäisiä arvokkaampia, mutta toisaalta seikkaa kompensoi se, ettei esimerkiksi kalliita juustoja tule ostettua. 

Olen jo pitkään tarkkaillut elintarvikkeiden lisäaineellisuutta, josta on pitänyt hieman nyt kuitenkin joustaa. Esimerkiksi tuotteet, jotka eivät sisällä maitojauhetta, sisältävät sitten kuitenkin monia erilaisia muita lisäaineita koostumuksen vuoksi. Esimerkiksi myslipatukat piti vaihtaa yllättäen maitojauheen vuoksi. (Maitojauhetta on lisätty myös pakastevihanneeksiin?!) Turhien ainesosien vuoksi olen lakannut syömästä maustettuja jugurtteja, mutta soijajugurteissa niitä valitettavasti on. 

Opin, että osaan juoda kahvini mustana, ellei maitoa ole tarjolla. Tämä helpottaa kyläilyä. Joissain ihanissa kahviloissa kuitenkin saa soijamaitoa erikseen pyytämällä, kuten kuvassa Tubassa. 

Opin, että pitsa on täydellistä myös juustoitta. Tämä jää tavaksi! 
Leivänpäällisenä on toiminut hyvin hummus, tahini ja kasvisrasvalevitteet. Juustoa en siis kovinkaan ikävöinyt, ja leikkeleitä en syö yleensäkään juurikaan.
Öljyt ja siemenet jäävät ehdottomasti ruokavalioon. 






Viimeisten parin viikon kokkailuista mainittakoon falafelit tsatsikilla ja salaatilla. Falafelit syntyivät pussijauheesta "lisää vain vesi" -periaatteella. Lisäsimme niihin myös hiukan soijarouhetta. Soijajugurttipohjainen tsatsiki ei poikennut tippaakaan tavallisesta. Täydellinen ateria oli se! 


Eräänä päivänä leipasin taas sämpylöitä. Näihin supersämpylöihin tuli sämpyläjauhoja, ruisjauhoja, soijajauhoja, soijamaitoa, kolmia siemeniä, porkkanaa, suolaa, hiivaa ja rypsiöljyä. Päälle pyöräytin mömmön pavuista, tomaatista, tahinista sekä äidin kasvattamista tuoreista yrteistä. 



Keräilimme eräänä kauniina päivänä säkillisen nokkosta ja kourallisen kuusenkerkkiä. Silputtua nokkosta ja muutaman kerkän lisäsinkin jo pakkasesta löytämääni porkkanasosekeittoon. 

Toverit jo arvailivatkin, millaiset mässäjäiset pidetään heti 1.6. klo 00.01. Voissa paistettuun pekoniin käärittyä makkaraa läskisoosilla ja lisäkkeenä kebabia? Jepjep, kuten yleensäkin ;) 

Viimeinen ilta oli kieltämättä houkutuksia täynnä, kun osallistuin ystäväni valmistujaisjuhliin koko päivän. Pöytä notkui juustokakkuja, voileipäkakkuja, riisipiirakoita kera munavoin -kaikkia herkkujani! Sinnittelin, nälissäni kuitenkin illan, hakien välillä kaupasta välipalaa, mutta keskiyön koittaessa leikkasin pari reilua palaa lohi-voileipäkakusta. Ihanaa oli, mutta myös hassun tuhtia. Tästä mahani ei kuitenkaan säikähtänyt vaan sulatteli tyytyväisenä lohensa. Nyt sitten taas rauhassa totuttelemaan luonnonjugurttiin, ja nautiskelemaan juusto-piknikistä. Maukasta alkavaa kesää!