Kehrä

Tämä kehräävä karvakaveri se jaksaa meitä ilahduttaa jo kolmatta vuotta.

 Kehrä on ihana, kaunis, pöliä, hellä, vaativa, hoksaava, seurallinen ja kummallinen. Eihän sen parempaa seuralaista ja viihdeohjelmaa voi toivoa! 

Kehrä rupiaa leikkimään, ja leikkii ihan ihmisten leikkejä. Piilosilla ja hippaa ollaan joka päivä. Tunneleita rakennetaan ja sieltä vaanitaan.

  Kehrä on niin kaunis, että sitä jää tuijottelemaan ja unohtaa, mitä oli tekemässä. 

Kehrä rakastaa sitä, kun kaupasta tuodaan viinirypäleitä. Viis niistä hedelmistä, se oksa on maailman paras leikkikalu. Siitä ihan hullaantuu! 

Kehrä on nii pöliä, että on pakko naurahtaa vaikka kuin potuttais. Se kipittää myös mielellään vessaan mukaan, että voi rapsuttaa istuskellessa ja toimii virallisena valvojana, ettei huku kasvoja pestessä. 

Kehrä huutaa huomiota ja sille huuetaan takasi ja käydään kärkkäitä keskusteluja. 
Mutta kun Kehrä hyppää sohvalle viereen, pistää tassun käden päälle ja sanoo "mau", tiedetään että nyt on unohdettu jotain. Joko kello on tasan 15.00 tai 21.00. 

Kehrä menee iltapalan jälkeen vaatehyllylle nukkumaan, mutta jos ei kohta tulla perässä makkariin, tulee se hakemaan. Kehrä herättelee aamulla, kehräämällä tottakai. Vähän ehkä tamppaa selkähierontaa ja tökkää nokkaan. Jos ei auta, käpertyy takas jalkoihin nukkumaan ja koittaa kohta uudestaan. 

Kehrä tykkää linnuista ulkona ja useimmista TV-ohjelmista. Niitä se juoksee kyttäämään ja säksättää niille. Me säksätetään tukijoukkoina. Joskus ei osaa päättää, seuraisko ulkomaailmaa vai telkkaria. 

Kun valikoin tähän näitä viimeisimpiä kuvia, tuli Kehrä kiertämään kehräten hullun lailla. Vähän paineli nappuloita ja koitti auttaa valikoinnissa. Tiesi että siitä puhutaan. 

Kukkasia kevätaurinkoon

Monissa blogeissa -eli seuraamistani kahdessa- kuvaillaan kauniisti arkea piristäviä kukkasia. Tässä kevätauringon innoittamana on tullut hankittua ittekki pari kimppua muuten vaan. Tällä hetkellä ikkunalautaa koristaa narsissit ja valkoiset tulppaanit. 

En uskalla tavallisesti pitää mitään kasveja pöydillä taikka ikkunoilla, ja katonrajassa pimeässä kasvit ovat kyllä turvassa kissalta, mutta piilossa myös valolta ja kastelulta. Kehrä on ollut yllättävän kiltisti ja antanut kukkien olla rauhassa. Epäilyttävää, mutta mukavaa. Ihana huomata, miten kissa kasvaa vihdoin isoksi eikä sitä kiinnosta tuhota enää kaikkea minkä ohi sattuu kulkemaan. 

Poseeratessa nätisti saapi toki olla kukkastenkin läheisyydessä. 

Hakuna matata

Tajusimpas, että kissakuva-albumissani on eräästä vierailevasta valkoisesta pojusta kuvia enemmän kuin omistani -tarkalleen 30/79. Minkäs teet, kun on ajautunut omistamaan mustia möykkyjä, joista kamera tunnistaa muutakin kuin kiiluvat silmät ainoastaan armottomassa auringonpaisteessa. Ninja evakuoitiin meille talvella hyväksi toviksi, kunnes pääsi paljon parempiin maisemiin uuden perheen tykö, ja palasi nyt pienelle kesälomalle meille hoitoon. Yölliset raivostuttavat mouruamiset saa anteeksi heti, kun taas levollisena paistattelee kameran suosiossa vaaleine, selvine piirteineen.






















"Filosofiaa..."

Vielä saanen kuitenkin kyttäillä täydellistä valokuvaani, jossa nämä kaksi kissaa loikoilisivat sulassa sovussa jin ja jang -asetelmassa, musta ja valkoinen, naaras ja uros, pieni ja suuri, vilkas ja levollinen.


"-näin on se vaan?"

Sekavaa seikkailua

Olen odotellut jonkun tähdellisen ilmestymistä tai valmistumista, jotta olisi jotain jännittävää kerrottavaa, mutta se näköjään odottaa itseään, joten kertoilenkin siitä sun tästä aikamme kuluksi.

Välipäivinä sain vihdoin kunnolla siivoiltua, joka tarkoitti sitä, että sain laitettua vihdoin ja viimein ryijymattoni koristamaan ja lämmittämään olohuonettamme. Senhän tosiaan hankin jo viime kesänä Haaparantalaiselta kirpparilta, jonne se oli kuolinpesästä joutunut. Kahtakymppiä pyysivät, viiteentoista tingattiin, mikä on kyllä naurettava hinta mistä tahansa ryijystä, mutta omapa oli häpeänsä kun eivät tajunneet. Teos on opettajieni mukaan ehkä n. 60-luvulta peräisin, ja mielestäni ihan mielettömän komea. Ehkä hieman arvellutti, raskinko sitä lattialle tallottavaksi laittaa, mutta parempi se käytössä näytillä on pitää kuin vintillä homehtumassa.



Kehrällä on tosiaan taas kerran tötterö päässään, kuten kuvasta näkyy. Ihmeelliset märkäpaiseet naamassa ovat kiusanneet viikon, ja lääkkeiden ihmeparannusta odotellaan. Meinasin laittaa lähikuvaa tapauksesta, mutta se olisi ehkä saattanut ällöttää herkimpiä.



Tuli tuossa saatua kaverin villasukat valmiiksi anoppilareissulla jouluna. Olen kyllä ollut aina pikkaisen tuommoisia valmiiksi raidoitettuja lankoja vastaan, mutta tämä liukuvärinen steps-lanka, minkä kaveri minulle toi työstettäväksi, oli kyllä tosi nättiä, vaikkakin hirmu ohutta, joten kyllä siinä sai puikkoja kilistellä tovin jos toisenkin.







Toinen tuttava tahtoi pipon nähtyään kälylläni samanmoisen. Siihen tuli sitten vakiovarusteantennin lisäksi lisävarusteena lautasantenninappi, joka maksimoi ulkoavaruuden viestien vastaanottamismahdollisuudet. Kuulemma on jo ääniä pään sisällä kuulunutkin...













Ja tässä pieni loppukevennys parin kuukauden takaa. Päärooleissa Ninja sekä Kehrä.