sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Lomaa, ravintoa ja Tamperetta



Työssäoppimisjakso loppui viikko sitten, ja kun koulun penkille pääsemmä vasta huomenna, pidin syyslomani tässä kätevästi välissä. Yllättävän hyvin sain lomailtua, ahkeroimatta ja ressailematta liikoja. Viikonlopun nautiskelin kotosalla hyvässä seurassa, pienesti arkisesti itseäin hemmoitellen ja palkiten. Eräänä iltana ihanan yllätyksellisesti päätti kaveripariskunta tulla kyläilemään, ja kas kummillakin meillä oli uusia olusia maisteltavina. Seuraavanakin iltana rentouttelin tyttömäisesti liköörillä ja suklaanaamiolla.




Tiistaina läksin raiteita pitkin Tampereelle. Normaalisti tieni olisi vienyt pääkaupunkiin, vaan veli+vaimo muuttivatkin vähän lähemmäs meikäläisiä, mikä oli aika mukava ratkaisu. Kiva uusi tuttavuus on nimittäin Tamperekin, ja toki olisi siellä aika kulunut vähän pitempäänkin. Pitihän siellä pitää muun muassa terveydestään huoli, ja nautiskella maukkaita antimia, kuten veljen supervohveleita ja munakasta, japanilaista soppaa kirpparikierroksen lomassa sekä maittavia uusia oluttuttavuuksia mahottoman mukavassa lähiravintolassa.
























Paikka osoittautui kirpparistin unelmaksi. Muutamilla vain ehdittiin käydä, mutta hienoja löytöjä tuli tehtyä. Jo tovin on ollut hankintalistalla Airamin perus termospullo. Onneksi on tullut oltua saamaton, ja termari jäänyt ostamatta, koska kirpparilta löytyi juuri sellainen 3,5 eurolla. Mokomat möivät huomaamattaan parempikuntoista halvemmalla, kun viereinen siistimmän näköinen oli hurjat puoli euroa arvokkaampi kappale. Moni kakku päältä kaunis, ja kohta on meijänkin, jahka sen putsaan kiiltoonsa.


Löytyi muun muassa mekko sekä Nanson vanhat, vihreät vakosamettihousut, överi-70's eli upeat. Reissun ehkä lempparein löytö on kuitenkin vanhat Merry Finn by Artella -nimilapulla varustettu housuhame, tai oikeastaan paksuhkon villasekoitekankaansa ansiosta enemmänkin hyvin leveät housut. Violetit sellaiset, mikä on hämmentävää, mutta hyvinkin mukavaa. Vaate on täydellinen, sopiva, mukava, Ihana!

Kuvan paidan olen saanut kaverilta. Sekin on vintagea, ja tekijänä Femmes muoti oy Tampere. Vyö on äitin 80's, laukku kirppisvintagea, ja kengät kans parin euron iänvanha löytö.

Muutossa kälysein oli pistänyt sivuun kassillisen vanhoja vaatteitaan minua varten. Taas sain olla onnellinen siitä, kuinka sama maku ja koko meillä onkaan.












Ihastuin Tallipihaan, josta löytyi käsityöläisten putiikkien lisäksi ihastuttava suklaapuoti. Sateisella pihalla valmistauduttiin viikonlopun jouluhässäkkään vetämällä puroja hiekkaan ja kokoamalla karuselli lätäköiden keskelle. Lämpöasteet heiluivat varmaankin hiukan alle kymmenessä ja harmaudessa satoi vettä muutenkin melkein koko vierailuni ajan. Aurinko kun pilkahti, ehdin juuri ja juuri kämpille kameraa hakemaan, kun takaisin päästyäni se oli jo laskenut mailleen.

























Rakas ystäväni läksi Tampereelle opiskelemaan meikaaja-maskeeraajaksi elokuussa, emmekä ole sen koommin nähneet. Nyt saimme kuitenkin mahtavan tilaisuuden nähdä jopa kokonaisen päivän ajan. Ensin hän sai vanhentaa minut maskeeraamalla, sen jälkeen kaunistaa meikkaamalla, ja istuimme vieläpä viisi tuntisen kotimatkan vieretysten höpötellen.













perjantai 4. marraskuuta 2011

Marraskuva

Tätä mulle kuuluu. Vähintään joka kolmas lause, jonka suustani päästän, sisältää MM-sanan. Tokihan työhöni muutakin kuuluu, ja ehkäpä ne kaksi muuta joka kolmatta lausetta liittyvät jotenkin siihen myös.

Vaatevaihtajaisista löytämäni L-kokoinen raitapaita odotteli kohtaloaan ja uskallustani parisen viikkoa, kunnes eilen aamulla tarvitsin uutta jännää asustetta. Olihan se aika vinhaa repiä Marimekkoa saksilla, mutta kukapa kieltää. Ja raitapaidoissa ei ole sitä ongelmaa, että ne loppuisivat maailmasta, vaikka yhden raatelisikin. Keskiosasta paitaa syntyi ensimmäinen kieppihuivini, ja hihoista valmiit säärystimet. Vielä on pala paitaa jäljellä, vaikkapa nenäliinaksi, jos ei muuksi.





Vaatteet kun sain luotua päälleni, aamua oli vielä runsaasti jäljellä. Sähkömiehen takia herättiin aikaisin, ja töihin menin vasta yhdeksitoista. Kävin äitin aamupuurolla ja kirjastossa, ja siinä rannikolla hyöriessäni kerrankin oli kaikki osaset kohdallaan: mieletön aamu-usva, aurinko, kamera ja aikaa. Mutta... Vaikka kelit onkin pelottavan lämpöisät, eikä pakkasesta tietoakaan, niin sovitaanko, että ellei eilen satanut lunta, niin ainakin ripotteli tuhkaa taivaalta, jookos? Kameran linssini on uskomattoman häpeällisen likainen, ja valkoiset sumukuvaukset sen näköisiä. No pari kehtaan vilauttaa.





Viiminen kuva on eräältä aurinkoisemmalta syyspäivältä parin viikon takaa.

Tänään on pikkujoulut. Liikkeeseen olen jo saanut laittaa tonttuja ja muuta esille. Ei tunnu yhtään oikealta.
Tule, Lumi, tule.