Kasvivärjäiliättären tarina

On kai tullut kiireiltyä tai vaihtoehtoisesti laiskoteltua, kun on taas kerinny kertyä montakin puheenaihetta. Ensiksi tässä kuitenkin ehkä se tällä hetkellä suurin. Ruinattiin opettajilta viime vuonna ilmeisesti tarpeeksi kasvivärjäyskurssia, koska nyt se meille suotiin. Kesälomalla sai ahkerimmat metästellä aineksia, mutta minä tyydyin helppoon ratkaisuun, eli menin värjäystä edellisenä päivänä nätisti kyselemään marketista kauppakassillisen verran keltasipulin kuoria, jotka minulle tarjosi mykäksi häkeltynyt nuorukainen.

Kassillisesta kuoria sain keiteltyä kymmenisen litraa sipulikeittoa, jolla värjäsin äitin kaapista löytynyttä villalankaa ja muutaman vanhan pellavapyyhkeen, jotka olivat valkoisimmat päivänsä nähneet jo aikaa sitten (ei kannata pyyhkiä appelsiinimehua valkoisella ja jättää pesemättä heti), ja vieläkin pitäis varmaan keksiä lisää värjättävää. Siitä saisi varmaan aikaiseksi keltaiset sukkalangat seuraaviksi neljäksi talveksi. Sävy on tosiaan ihan lempparini, ja ainakin langan värjäystulos on täydellinen. Pyyhkeistä tuli mukavan epätasaisen sävyisiä, vaan sitten tapahtui valtava vääryys. Ahneuksissani ja malttamattomana heitin pyyhkeet kuivauskaappiin kuivamaan, kunnes tajusin jonkun oikein ihanasti jättäneen kuivausorsiin sinistä reaktiiviväriä, jota siis on turha yrittää saada pois. Nyt on pyyhkeissä vihreitä rantuja, mutta niiden kanssa on elettävä.


Kirpparilta löydetystä ruudullisesta sinivalkoisesta pellavasta ompeli mummu käsipyyhkeitä, ja pitihän pari moistakin heittää pataan. Itse en ihastunut lopputulokseen, mutta äitille kelpasi käyttöön.



Omani on toisiksi alin oranssin keltainen villalanka

Oli mahtava nähdä koko luokan upean väriset saaliit rinnakkain riippumassa orsilla! On koettu yllätyksiä, jännitystä ja tärkeitä oppeja, ja muutama hurahti hommaan ihan täysin. Mikä parasta, kasvivärjäys on hauskaa, helppoa ja kaiken lisäksi ekologista: ei tarvitse kuin luonnon kasveja ja ehkä vähän alunaa. Vielä pitää värjätä punasipulilla vihreää lankaa kaveriksi tuolle herkulliselle keltaiselle.

Nemppy syrän Bernina

Onko olemassa raivostuttavampaa värkkiä maailmassa kuin niskoitteleva ompelukone?

Onko olemassa kauniinpaa olentoa maailmassa kuin kiltti ompelukone?

Näihin kumpaankin kysymykseen vastasin viime viikonloppuna myöntävästi, kun yritin suorittaa urakkaani ja ommella 24 kangaskassia. Vanha laina-Singer porskutti urheasti kiroamisyrityksistäni huolimatta nipin napin lauantain, mutta pyhäaamuna se taisi olla jo sen verran heikolla hapella, ettei jaksanut yrittääkään käyttäytyä kiltisti. Tai sitten se on niin vanhanaikainen, että pyhittää lepopäivänsä... Tässä rytäkässä ehti taittua neula ihmeellisesti sekä murtua puola sitä puolatessani, jolloin piti purkaa täysi -ja nyt siis myös ainoa- toinen puola. Lopulta se vain suttasi, käyttämättä alalankaansa ollenkaan. Mutta onneksi lähisaaresta löytyy äiti-kullan rakas, moderni, yhteistyöhaluinen, ihana, kaunis ja voimakas Bernina activa 135 S. Kipaisin siis isänpäivän viettoon hieman aikaisemmin, aamupäivällä, ja surruutin ain laulain työtäs tee -asenteisesti kaikki paitsi kolme kassia kokoon. Alussa yhden kassin ompeluun meni puolisen tuntia, sitten parikymmentä minuuttia, ja lopulta silkka vartti. Ja vallan mukaviahan niistä tuli! Pien niistä hirmuisesti, ja kiitos mummun superpaksujen, iänikusten lakanakankaitten, kassit ovat toivottavasti ikuisia. Sankanauhan niihin metsästin Eurokankaasta, kun tajusin, ettei itse kankaasta ompeleminen tule kuuloonkaan laskettuani nauhan menekin olevan 16,35m. Menisivät nyt vielä kaupaksikin, niin saisi kerrytettyä ompelukonerahastoani!

Töppösiä on tullut tehtailtua myös. Itseasiassa olen miettinyt korvaavaa hienoa missiota Roska päivässä:lle -Sukka päivässä! Nimittäin juurikin näin on päässyt käymään. Valkoisia miniminisukkia on kertynyt kolme paria, ja nyt on tekeillä kuudes vihreä minisukka. Myyjäisiin on vielä puolitoista viikkoa, saa nähdä mitä vielä ehdin ahertaa!

Hieman kupsahtanut trakkipuu sai vähän lämmikettä oksilleen

Neulomista on ollut hyvä harjoittaa nyt myös koulussa, sillä aiheena on ollut taas kovasti värjäyshommelit. Kokeiluvärjäilyjä taiottiin viime viikolla, ja eilen sitten värjäilin viralliset tyynyliinakankaat. Uuttakin on tullut opittua, nimittäin värjäämämme kankaat tullaan myös etsaamaan. Sitä harjoittelimme jo harjoituspaloihin sekä vanhoihin, joidenkin värjäämiin tilkkuihin. Kätevästi tällaisesta yhdestä suikaleesta hurautin isänpäivälahjaksi tyynyliinan, joka sopii hienosti isän uuteen mattoon, jonka äiti jo paukutteli lattiaa lämmittämään!

Etsailuani kuvaili Nasu

Puhelimeni kätköissä on lojunut jo niin pitkään nettiosoite, etten muista mistä sen olen napannut talteen. Eräänä päivänä muistin sen näppäillä auki ja voih, oih! Nam nam.

Aurinko armas

Ehdinpäs tehdä mekon valmiiksi ennen mummelin 80-vuotis synttäreitä, joita vietimme viime pyhänä. Sai sitä jännätä, millasen kelin se meille lykkää, että tarkeneeko viileällä mekollani sittenkään, mutta kylläpä se hiki lopulta virtasi! Keväällä koulussa värjäämästäni silkistä syntyikin aika ihana luomus, jollaista ei kyllä saa tekemälläkään toista samanmoista. Sen lisäksi, että itse kangas on uniikki, on suunnittelu myös aivan erikoinen. Oli tarkoitus vain ommella vähän matkaa sivuista kiinni ja pistää vyö, vaan se menikin taas siihen, että äitin kanssa kääntelimme ja vääntelimme tekelettä päälläni joka välissä, ja päätimme sauman kerrallaan -lopulta mahdutinkin kokonaan itseni kaula-aukkoon ja hihat menivät niskalenkiksi. Sehän aina johtaa siihen, että kolttu on aika hankala omin avuin saada päälle, mutta kyllä se sitten on hyvinkin mukavan tuntuinen. Helmaa en uskaltanut alkaa ompelemaan peläten kankaan rypistyvän rumasti, joten silitimme sitten käänteeseen sellaista liimanauhajuttua, joka toimi kyllä aivan loistavasti! Ennen en ole kokeillut, mutta ehdottomasti kätevää moisiin ohuisiin ja herkkiin kankaisiin. Kangas ja väriaineet eivät tulleet montaa euroa maksamaan, ja 4m satiininauhaa Nappi kikasta maksoi kolmisen euroa, mutta suunnittelu ja uniikkius kyllä tekee kappaleesta hurjan arvokkaan, ja onhan sille jo tunnearvoakin kertynyt.

Nyt lähdenkin Taiji-treeneihin katsomaan, minkä näköisiä tuliaisia toivat toverit Kiinan matkaltaan! Mittojemme mukaan teetetyt silkkipuvut ovat toivottavasti valtavan komeat, ja sopivan vilpoisat näin helteellä puistossa heilumiseen.

Uutta luoden

Tällä viikolla sitten kutasin ikat-loimen, ja siitähän tuli vallan ihana villashaali! Pidän siitä kovin. Hieman hassun mallinenhan se kyllä on (n. 76x200cm) -aika iso hartiahuiviksi ja kapea peitteeksi - mutta samapa tuo, kun lämmittää kuitenkin hyvin. Hirveällä hopulla sen tein, että saan sitä väläyttää äitille syntymäpäivänään, mutta hänpä onkin Teneriffalla jumissa, kun tulivuori toisella puolen maalimaa uhoaa. Vielä siitä puuttuu vähän solmujen viimeistelyä, kun perjantaina taas opettaja hääsi pois koulusta enkä voinut sitä tehdä loppuun. Kokeilin tuollaista eräänlaista fransumaista ristikkosolmiamista, ja tuli kyllä nättiä. Olisi hauska opetella ihan oikeasti solmeilemaan fransuja, vaan pelkään kyllä, että se menee sen minun näpräämisensitokynnykseni ylitse.

Viime viikolla taas värjäiltiin, ja kun olin jo kaikki pakolliset tehnyt, sain tehdä omia juttuja. Parille pikkutytölle ja itselleni värjäsin valkoiset paidat ensin keltaisella, jonka jälkeen sidoin niihin palluroita ja värjäsin toiseen kertaan punaisella, jolloin syntyi oransseja paitoja keltaisilla palluroilla. Valitettavasti unohdin ottaa paidoista kuvat, mutta lisään todistusaineistoa kansioon jahka saan kuvattua. Nytpä taitaa olla tälle keväälle koulussa enää yksi poimintatyö tehtävänä, sekin 30x30 taulu, joten siinäkään ei kauaa nokka tuhise. Saa nähdä, mitä opettajat keksii lisätöiksi, vai saako alkaa kesälomalle!

Jenni ja katkenneiden loimilankojen kirous

Tarinamme alkaa siitä, kun kudoin noin yhdeksänmetriseen pellavaloimeen seitsemän kaitaliinaa. Huomasin itseni kirotuksi, koska tämän työn aikana loimilankoja katkesi muistaakseni kymmenen. Tänään sain aloitettua näyttötyö-pellavaliinaa, ja 20 senttiä paukuteltuani huomasin jo yhden karanneen langan riippuvan irrallaan! Jos sama meno jatkuu pidemmällä, lankojen lisäksi napsuu poikki pinnanikin. Pitänee löysätä lointa ja otetta, niin kyllä siitä nätti tulee. Suunnittelemani värit vaikuttavat passaavan hyvin yksiin ja sidoskin toimii kutakuinkin kuten oli tarkoitus.

Pitää kutoa liina reippaasti valmiiksi, niin pääsen ikat-värjätyn loimen kimppuun! Värjäsin sen tänään, enkä malta odottaa huomista ja sitä kun avaan sidonnat. Värjäilin lankalettiä yksikseni, mutta seuranani oli uusin mielenkiintoinen Taito-lehti ja suomalaiset muusikot, kuten Ultramariini, Vuokko Hovatta sekä Värttinä. Ultramariini on yksi ehdottomista kevätlevyistäni, ja auringon paistaessa värjäämöön se loi taas ihanaa tunnelmaa. Ja vasta kesken homman huomasin, kuinka osuvan musiikkivalinnan olin vahingossa tehnyt, kun juuri väriliemessäni oli mariinia ja mustaa.

Kirjoittelin tuossa taannoin ohjelmasta nimeltä Verta, hikeä ja T-paitoja. Noh, eilen huomasin sen tilalla tulevan vastaava Verta, hikeä ja noutoruokaa. Ensin lopetin uusien vaatteiden ostamisen ja tyydyin Eevan asuun, vaan nytkö pitäisi lopettaa syöminenkin! Edellisessä brittinuoret raatoivat puuvillapelloillaa, nyt toiset mokomat hikoilevat riisipelloilla ja teurastavat kanoja. Tuli mielestäni hyvä pointti eräältä heistä, kun mietti, miten kyllä tulee ajateltua ruokamme takia kärsineitä eläimiä, mutta harvoin sen eteen raataneita ihmisiä.

Ruoasta puheen ollen, tekaisinpas maukkaan juustokakun lauantaina, kun kävi perhettä kylässä. Reseptin nappasin ensimmäisestä blogista, mikä tuli haulla vastaan, ja oli kyllä helppo pyöräytys, vaikka ensimmäiseni laatuaan olikin. Ravinnon saamisen takia meidän ei ainakaan tarvitse kovinkaan raataa, mutta sitäkin tehokkaammin saa raataa saadakseen sen kulumaan pois. Reeneihin siis mars, että joskus saavuttaa sen kisakunnon!

Silk

Tällä viikolla pääsimmä värjäämään silkkiä! Kyseinen puuha oli mukavaa vaihtelua, koska siinä missä villan väriliemen lämpötilaa nostetaan tarkasti puolisen tuntia, värjätään vähän reilummasti (melkein mutta ei kuitenkaan aivan kiehuvassa vedessä), ja jähdytellään taas yhtä kauan, ja vielä huuhdellaan erilämpöisissä vesissä, silkkiä sen sijaan lillutellaan 5-10 minuuttia lämpimässä väriliemessä, jonka jälkeen se huuhdellaan kylmällä vedellä kunnes väriä ei enää lähde. Halutessaan voi vielä jälkeenpäin keittää saippua- ja etikkavedessä värin irtoamisen estämiseksi. Lisäksi silkki kuivaa hirmuisen nopeasti kuivauskaapissa, joten koulupäivän aikana ehtii siis värjätä monta kangasta useampaankin kertaan. Kahdessa päivässä tekasin kaksi huivia sekä hippimekkokankaan. Helteitä odotellen!

Se on nyt sitten viikon loma edessä. Pakkohan se näpertää kasaantuneita projekteja, ettei ehdi pukata kouluvieroitusoireita. Voisi pitkästä aikaa ommella, kun kerran sain vihdoin käyttööni isoavopin vanhan Singerin! Silkkimekossa ei paljoa ommeltavaa ole -sivusaumat, päänaukko ja helma, mutta taidan harjoitella turvallisempiin kankaisiin tuntemattoman koneen käyttöä, ennen kuin alan sitä syrttäilemään. Kaverin korjaustöitä ja sen semmoista siis puuhailen ensitöikseni joku päivä.

Pienen elämän suuria päätöksiä

Hassua! Mieleltäni olen pirteä, kehoni jumittaa alkavan flunssan kourissa, ja järki sen kun seisoo siinä välillä. Vaikka mitä kyllä siis jaksaisi puuhailla, mutta kroppa ja järki sanoo että eipä jaksakaan. Onpahan hyvä syy viivyttää suihkukaivon puhdistamista. Miksi lie jumissa, vaikka ihan vasta sen aukasin. Noh, aina olen haaveillut omasta kylpyammeesta, niin siinäpä se tulee sitten kätevästi, kun ei anna veden laskeutua välillä vaan kahlaa suihkuvesissään. Iu.

Koulussa jaksoin toki käydä. Pääsin sitomaan lointa ikat-värjäystä varten, mikä oli mukavaa puuhaa. Kamerahan tietenkin jäi kotiin, kun en tajunnut edessäni olevan jännän päivän. Onneksi opettaja oli saanut hankittua koululle ihanan uuden kameran (Canon eos 450D! Edellinen kamera oli jokin hirvittävän surkea vekotin), ja silläpä tietenkin leikin huoletta samalla töitä touhuillessani, kun ei mihinkään ole kiire. Eipä siis jäänyt tämäkään kertomus kuvamateriaalitta!

Edessäni on yksi elämäni vaikeimmista valinnoista: ensi vuoden vapaasti valittava kurssi. Seuraavista mitä mielenkiintoisimmista kursseista saa valita vain yhden! Huovutus, korutyöt, kultaus, paperinvalmistus, entisöinti, koristemaalaus, puuintarsia, kirjonta, lasten juhlavaatetus, sovitusnukke, värjäys ja kankaanmaalaus, sorvaus sekä vaatteita trikoosta. Huokaus. Pitänee arpoa valintani, koska minulle on ihan sama mille noista mielenkiintoisista kursseista päädyn, vahvistetut tietenkin mielenkiintoisiakin mielenkiintoisempia. Oikeasti meidän koulu on aika paras, kun miettii, että siellä saa harrastaa mitä haluaa (melkein, periaatteessa, pieniä rajoituksia lukuunottamatta...) ja saa siitä vielä opintotukea. Kansalaisopiston tai vastaavan käsityökursseille kun menee, saa maksaa itsensä kipeäksi opetuksesta ja tiloista. Olen jo alkanut haaveilla kunnon mattojen teosta. Sidoskin on jo valittuna. Kunpa saisin pian mahdollisuuden semmoisia paukutella! Kynsikkäät ovat olleet jo jonkun aikaa pitsireunuksia vaille valmiit, mutta aloin neuloa ukkoselleni paksua sini-harmaa -raidallista kaulahuivia, kun teki mieli tehdä välillä jotain vähän suurempaa kynssikkäiden näperryksen jälkeen. Ehkä joku päivä jaksan pitsit virkata ja ottaa kuvan.

Kuulumisia, kuuluuko!

Värjäilykokeilut jatkuivat eilen, kun värjäsimme silkkivillalankoja. Hauskoja kippuralankoja olikin, kun oli tehtaalla käynyt vahinko ja lanka kierretty väärin. Neljän tunnin koulupäivä oli leppoisa, kun ilmeisesti pakkasen takia kouluun asti selviytyi vain neljä tyttöstä ja opettaja. Senttiä vaille valmiit kynsikkäät, joita taas odotellessa neuloin, selvisivät jälleen kerran valkeina, kun padasta ei onneksi vihreää lientä lentänyt. Seuraavaksi kokeilemme ikat-värjäystä, ja niistä langoista teen äiskälle shaalin. Ajattelin koettaa tällä kertaa erilaista värimaailmaa, kun kerta en tee työtä itselleni. Oli siinä itselläni ainakin ihmeteltävää, kun edessäni seisoi harmaata, sinistä sekä violettia villalankaa. Ihania sävyjä kyllä löytyi hyvin miellyttävästä langasta. En malta odottaa sitäkään työtä! Ensi viikolla sentään pääsen touhuamaan jo näytetyötäni, eli pellavaliinaa.

Räsymatto pääsi vihdoin kotiin ja omalle paikalleen! Epäilyksistäni huolimatta se passaa eteiseemme hyvin, eikä edes kovinkaan kurottele olkkarin puolelle. Laminaattilattialla se on liukas kuin mikä, ja aina rutussa kun Kehrä vetää rallia. On silti hyvä olla taloudessa yksi räsymatto, jota kissa saa raapia ihan vapaasti, kun eihän ne siihen tarkoitukseen tehdyt raapimispuut koskaan kelpaa.

Pitäisi päästä joku päivä penkomaan kirppareille tuunattavia juttuja. Mummu sai tuttavamummultaan pari rasiallista vanhoja nappeja, jotka äiti tietenkin haali itselleen, ja minähän kävin ronkkimassa parhaat päältä itselleni, levitin rasia kerrallaan keittiönpöydälle ja heittelin omaan törppööni kauneimmat, oudoimmat, värikkäimmät ja kiiltävimmät, sekä varmasti pari arvokasta antiikkinappiakin.

Vähäsen vielä voisin kehuskella lauantaikokkailuillani. Pyöräytin sitruunamehulla ja sitruunapippurilla maustetun lohikimpaleen vuokaan, ja päälle loruutin chili-tomaattimurskaa, vakosipulia, fetaa, paprikaa ja punasipulirenkuloita. Uunissa mehustuttuaan tämä pläjäys tarjoiltiin keitettyjen pottujen ja bataattien kera. Nyt saunaan ja sitten leffaan!

Ylikoulua

On se edelleenkin niin kurjaa, kun ei saa olla koulussa niin paljoa kuin haluaisi. Tänään määräsi lukujärjestys olemaan koulussa klo 8-12, vaan päiväpä venyi sitten jo sinne kolmeen, kun piti hakata vielä matto valmiiksi. Aivan kokonaan en sitä vielä ehtinyt puista saada pois, kun opettajat tulivat hätistelemään kotia. Toissapäivänä astui voimaan uusi sääntö, että turvallisuussyistä eivät opiskelijat saa työskennellä koulussa ellei paikalla ole opettajaa. Okei, ihan ymmärrettävää, ja esimerkiksi puupuolella asiat ovat toisin, vaan suurimpia vahinkoja, joita normaalissa kutomotyössä yleensä sattuu, on polvien potkaisu rautatappeihin ja se kun langat hiertää sormet rakoille (kuten tänäänkin kävi kalalankaa solmiessa). Suunnitteluluokassa voi kyllä peräti saada paperihaavoja.

Ehkä se olikin ihan terveellistä, etten saanut jäädä sinne vielä tunniksi (koulu menee perjantaisin kiinni jo neljältä). Lähtiissä vasta huomasin, että taisi jo väsyttää. Varsinainen kouluaika käytettiin koulun kaapeista löytyneitten 30 vuotta käyttämättömänä lojuneiden villalankojen värjäykseen. Niin saivat tylsät beessit ja hailakat vaaleanpunaiset vyyhdit uudet värit! Voi, oli hauskaa ja leppoisaa vahtia monta tuntia porisevaa pataa ja välillä hämmentää. Oli ehkä hieman uhkarohkeaa neuloa valkoisia kynsikkäitä siinä samalla, mutta onneksi pysyivät valkosina ja oranssi liemi pysyi kattilassa. Jep, ylläri, värjäsin omani oranssiksi... Ja ihana väri tulikin! Kaikilla muillakin kyllä tuli mahtavia sävyjä. Eikun odottelemaan, mitä opettajat keksivät niistä teetättää.

Edessä on piiiitkä viikonloppu kouluun pääsyä odotellessa, ja sitä, että saa maton pois puista. Onneksi on ihania tekemisiä viikonlopuksi. Huomenna testaamme kaveriporukalla pannariravintola Renesansin ja käymme katsomassa YOT:n näytelmän. Sunnuntaina on Kiinalainen uusivuosi ja siihen liittyen toivottavasti kaikkea hauskaa. Vielä jos jaksaa niin laskiaispullia voisi pyöräyttää!