Onko olemassa raivostuttavampaa värkkiä maailmassa kuin niskoitteleva ompelukone?
Onko olemassa kauniinpaa olentoa maailmassa kuin kiltti ompelukone?
Näihin kumpaankin kysymykseen vastasin viime viikonloppuna myöntävästi, kun yritin suorittaa urakkaani ja ommella 24 kangaskassia. Vanha laina-Singer porskutti urheasti kiroamisyrityksistäni huolimatta nipin napin lauantain, mutta pyhäaamuna se taisi olla jo sen verran heikolla hapella, ettei jaksanut yrittääkään käyttäytyä kiltisti. Tai sitten se on niin vanhanaikainen, että pyhittää lepopäivänsä... Tässä rytäkässä ehti taittua neula ihmeellisesti sekä murtua puola sitä puolatessani, jolloin piti purkaa täysi -ja nyt siis myös ainoa- toinen puola. Lopulta se vain suttasi, käyttämättä alalankaansa ollenkaan. Mutta onneksi lähisaaresta löytyy äiti-kullan rakas, moderni, yhteistyöhaluinen, ihana, kaunis ja voimakas Bernina activa 135 S. Kipaisin siis isänpäivän viettoon hieman aikaisemmin, aamupäivällä, ja surruutin ain laulain työtäs tee -asenteisesti kaikki paitsi kolme kassia kokoon. Alussa yhden kassin ompeluun meni puolisen tuntia, sitten parikymmentä minuuttia, ja lopulta silkka vartti. Ja vallan mukaviahan niistä tuli! Pien niistä hirmuisesti, ja kiitos mummun superpaksujen, iänikusten lakanakankaitten, kassit ovat toivottavasti ikuisia. Sankanauhan niihin metsästin Eurokankaasta, kun tajusin, ettei itse kankaasta ompeleminen tule kuuloonkaan laskettuani nauhan menekin olevan 16,35m. Menisivät nyt vielä kaupaksikin, niin saisi kerrytettyä ompelukonerahastoani!
Töppösiä on tullut tehtailtua myös. Itseasiassa olen miettinyt korvaavaa hienoa missiota Roska päivässä:lle -Sukka päivässä! Nimittäin juurikin näin on päässyt käymään. Valkoisia miniminisukkia on kertynyt kolme paria, ja nyt on tekeillä kuudes vihreä minisukka. Myyjäisiin on vielä puolitoista viikkoa, saa nähdä mitä vielä ehdin ahertaa!
Hieman kupsahtanut trakkipuu sai vähän lämmikettä oksilleen
Neulomista on ollut hyvä harjoittaa nyt myös koulussa, sillä aiheena on ollut taas kovasti värjäyshommelit. Kokeiluvärjäilyjä taiottiin viime viikolla, ja eilen sitten värjäilin viralliset tyynyliinakankaat. Uuttakin on tullut opittua, nimittäin värjäämämme kankaat tullaan myös etsaamaan. Sitä harjoittelimme jo harjoituspaloihin sekä vanhoihin, joidenkin värjäämiin tilkkuihin. Kätevästi tällaisesta yhdestä suikaleesta hurautin isänpäivälahjaksi tyynyliinan, joka sopii hienosti isän uuteen mattoon, jonka äiti jo paukutteli lattiaa lämmittämään!
Etsailuani kuvaili Nasu
Puhelimeni kätköissä on lojunut jo niin pitkään nettiosoite, etten muista mistä sen olen napannut talteen. Eräänä päivänä muistin sen näppäillä auki ja voih, oih! Nam nam.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti