Maanantaina alkoi koulun työssäoppimisjakso, jota minä suorittelen 10 viikkoa vanhusten palvelutalolla. Sielläpä luon ja rakentelen loimia kangaspuihin muoreille kudontavalmiuteen ja pistelen neuloja langansilmiin, sekä suunnittelen mahdollisia askartelupaskartelupuuhasteluja. Välillä istuskelen vanhusten kanssa kahavilla rupatellen, toisinaan taas käyn heidän kanssaan jumppailemassa. Tänään sain opetella ensimmäistä kertaa lautanauhan tekoa, ja sepäs se olikin mukavaa, vaikkakin välillä solmuisaa. Näin aluksi tekaisin reilun metrin verran yksinkertaista nauhaa, mutta toivottavasti jo ensi viikolla saan kokeiltua monimutkaisempia, leveämpiä nauhoja, ja myös pirtanauhan tekoa. Tällainen syntyi tänään. Päihin tein lenksun sekä mykyrän, jotta sitä voi käyttää kaulakoruna, pantana tai vyönä. Tuossa kuvaillessani yritin taas käyttää kissaa rekvisiittana, mutta eihän siitä tullut taas kuin reikiä nauhaan ja suttuja kuviin. Varpaani pysyivät aloillaan, eivätkä onneksi kynsineetkään.
Koulussa viimeinen päivä oli hämmentävä, ja siinä tavaroita siivoillessa pois tieltä ja pakkaillessa mukaan otettavia, tuntui, kuin olisi pitemmällekin reissulle lähdössä. Noh, pitihän siellä kipaista eilen jo mutka. Ryijy oli vielä ehjä ja ennallaan. Tältä se näyttää tällä hetkellä. Sain sen edistymään yllättävästi viimeisinä päivinä, mutta nyt se valitettavasti pölyttyy tovin.
Ryijyn solmimisen ohessa piti myös paukutella korukankaita valmiiksi, kun niistä sitten valmistetaan tuotteita heti työssäoppimisjakson jälkeen. Uusi tuttavuus siinä projektissa oli minikangaspuut, joiden käsittelyyn totutellessa tunsi olevansa lilliputtimaassa. Nelisenttisten loimien työstäminen tuntui myös aika hoopolta, mutta teko oli mukavan nopsaa vaihtelua. Kolme pätkää tein, mutta valitettavasti vain yhdestä sain kuvan.
Lyhyesti ja ytimekkäästi näin monta juttua tiivistetysti tässä näin nyt, anteeksi, mutta pitää joutua nukkumaan, jotta huomenissa jaksaapi viikon viimeisen työpäivän reippahasti. Huomenna, viidentenä työpäivänäni, työpaikkaohjaajani pitää vapaapäivän, joten minä pitelen mummuille jöötä yksikseni. Ei siinä, valitettavasti käsitöiden suosio on jostain syystä viimeaikoina laskenut huomattavasti kyseisessä palvelutalossa, eikä tekijöitä käy kuin pari kolme päivässä. Suoriutunen tehtävästä siis mukavasti, ja vietän yhtä leppoisan ja kotoisan päivän kuin edeltävätkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti