Uusia alkuja

Tänään tartuin pitkästä aikaa teekupin korvaan ja lankarullaan, enkä osaa edes kelata taaksepäin, milloin viimeksi olisin harjoittanut kumpaakaan. Täytynee kiittää piristävää vierastani, jonka jääkaappirunoillessa innostuin kaivautumaan lankakoriini vähän siivoilemaan. Pakkohan ne kerät on johonkin hävittää, joten aloin neuloa (toivottavasti) täysvillaisesta langasta huovutettavaa pannulappua, kun en muutakaan keksinyt.

Milloin lankakerä on tarpeeksi suuri nakattavaksi koriin takaisin odottamaan kohtaloaan, ja milloin sitten tarpeeksi pieni heitettäväksi suosiolla pois?




Vihdoin pääsin aloittamaan kesätyöni, jota suoritan baaritiskin takana, ihmisten ja musiikin parissa. Mikäs sen mukavempi yhdistelmä, ja vieläpä tienaa samalla!

Ja ainiin, kiipesin vuorelle. Olen aina ollut aika nössö, kiivennyt lapsena vain puiden alimmille oksille, ja välttänyt kiikkuessa pommivauhteja, mutta nyt ei enää benjihyppykään tuntuisi mahdottomalta ajatukselta.
Kuvia Kalixin kiipeilyreissusta täällä.


Kiipeilykuva: Joni