perjantai 17. joulukuuta 2010

Piskuiset joulut


Kaveriporukalla pidimme pikkujoulut joihin keksimme pukeutumiskoodiksi Liisan Ihmemaan. Minähän olen aina innoissani suunnittelemassa jo hyvissä ajoin, jos johonkin saa edes jotenkin mukavan tavastapoikkeavammin pukeutua. Siispä jo monia viikkoja sitten pähkäilin ja metsästelin vaatekappaleita minulle ja siipalleni niin Helsingin kuin Oulunkin kirppareilta ja vähän kaupoistakin. Pippaloita edeltävänä iltana laitoin sitten asut kokoon koristellen ja yhdistellen, ja tapani mukaan valloitin makuuhuoneen kangaspaloilla, napeilla, nyöreillä, liimalla ja teipillä, samalla toki kuunnellen vanhoja lastenlauluja. Oli kyllä hyvin ihmeellistä, kun välillä avasi makkarin oven ja astui lapsekkaasta satumaastani olohuoneen puolelle, jossa mies tappoi örkkejä ja zombeja peliohjaimen avulla, ja kissa oli niin hämmentynyt kaikesta, ettei tiennyt, kummassa maailmassa olisi ollut. Toki tietenkin sitä kiinnosti hirmuisesti minun askartelupaskartelut ja liiman imppailu, mutta valitettavasti en huolinut pienten tassujen apua. Tällaisiin lopputuloksiin päädyttiin. Minähän olin siis Valkoinen Kani. Liivi oli ennen takki, josta irrotin hihat ja laitoin ne säärystimiksi. Muita valkoisia housuja en ehtinyt saada, joten tuulihousut saivat kelvata. Valkoinen mahtava paita oli ihmeellinen löytö, ja valkoinen paljettiröyhelöällötysliivi löytyi jostain kaupasta 2,50 eurolla, ja juuri ja juuri kehtasin sitä mennä kassalle ostamaan. Pitsikorvapannan sorruin ostamaan H&Mltä. Taskukellonkin sain veljeltä lainaan, vaikkei se aivan oikeaoppinen ollutkaan, mutta kello kuitenkin.


Ja tässä minun Hullu Hatuntekijäni. Kauluspaita löytyi sekin jokin aika sitten kirpparilta halavalla. Liiviä vähän koristelin punaisella sametilla, ja vyöt hän lisäili ihan omin päin. Hattua minä väkersin kokonaisen illan, ja täytyy tunnustaa, etten ole sen jälkeen saanut silmiäni siitä irti, enkä millään usko tehneeni sitä itse. Pohjaksi löytyi kirpparilta parilla eurolla karmea sheriffin hattu, josta leikkasin lierin pienemmäksi (vain huomatakseni, että alkuperäisessä Madhatterin hatussahan on juuri sellainen lieri). Korkeutta lisäämään taiteilin liimalla ja teipillä kartongistä tötterön, jonka vuorasin loimusameteilla, ja koristelin mustalla tyllikangashapsulla, puisilla sukkapuikoilla (jotka markkeeraavat hattuneuloja) ja "In this style 10/6" -kortilla. Tokihan se piti selvittää, mitä on tekemässä ja miksi, joten intternetistä opin, että tuo kortti ilmeisesti on hintalappu. Innoissani värkkäillessäni päässäni alkoi pyöriä jo suuret suunnitelmat puvustajan taikka hatuntekijän urasta!






4 kommenttia:

  1. Se hattu oli kyllä oikeesti ihan mielettömän hieno luomus. Sääli että semmosille on niinvähän käyttöä oikeassa elämässä. mulle noi sun kuvat mitä laitoit tähän entryyn näkyy kaikki vaan valkosina laatikkoina. En sitte tiiä mistä vois johtua. Just tossa tuumin että tää sun tausta passaa kyllä just niinku nappi nallen silmään!

    VastaaPoista
  2. Tuo Henkan Pikkujoulualbumi on yksityinen. Sun pitää pyytää siltä nuo ko. kuvat ja laittaa ne vaikka oman Picasan kautta jakoon. Tuo hattu toimii kyllä hyvänä teaserina pukujen suhteen. :D

    VastaaPoista
  3. Hups kiitti huomiosta! Nyt näkynee :)

    VastaaPoista
  4. Oi miten multa on mennyt aivan ohi tämä merkintä! Miten hienot asut kerrassaan, vau ja mitä pitkällistä askartelua tuo on vaatinutkaan, huhhuh! Ja ahahah Henkan seikkailuja sinun blogissa lisää, reppeilinköhän :----D

    VastaaPoista