torstai 4. elokuuta 2011

Kesäkirjallisuutta


Tämän vuoden puolella on tullut luettua mukava määrä kirjoja pitkästä aikaa. Välillä kuluu kuukausiakin lukematta mitään, mutta sitten kun johonkin tarttuu, ei voi yhden loputtua olla päivääkään aloittamatta uutta. Vuosia sitten, kun Potterit tuli luettua, urakkani tyssäsi viidennen osan keskipaikkeille, mutta tänä keväänä uhmasin tiiliskivikammoani ja tartuin teokseen taas. The Order of the Phoenix on synkkä, masentunut ja ärsyttävä, mutta pääsin sentään loppuun saakka. Jos taas odottelisi muutaman vuoden, että innostuu tarttumaan seuraavaan osaan.
Samoihin aikoihin, kun en tuota tiiliskiveä jaksanut junamatkalle raahata, aloittelin Tuija Lehtisen kirjaa Nappikaupan naiset. Muun muassa ihmeellisten omien sanojen, turhauttavan aikamuotojen kanssa kikkailemisen ja tylsän tarinan takia jätin kirjan kesken -kahdesti. Ois voinu olla hyvä, mutta kun ei niin ei.
Turhautuneisuuteni jatkui, kun seuraavaksi yritin kirjaa Aavikon kukka. Pidin kirjasta tehdystä elokuvasta, ja tahtoisin mielelläni myös lukea tarinan, mutta se ei näköjään onnistu suomeksi, sillä kirjan suomennos on kaamean tylsä ja yksinkertainen. Teos siis saa odottaa, kunnes törmään englannin kieliseen verioon.
Seuraavaan kirjaan sentään ihastuin hyvin pian. En ole vieläkään nähnyt suosittua Geishan muistelmat -elokuvaa, mutta kirjana tarina oli ainakin kaunis ja mielenkiintoinen. Leffakin tulee vihdoin tällä viikolla telkkarista! Tällaiset erilaiset naiskuvat eri aikakausilta ja kulttuureista ovat kiehtovia. (Viime kesänä lukemani Lumikukka ja salainen viuhka oli myös minulle mieluinen kuvaus Kiinasta pari sataa vuotta sitten.)
Geishojen maailman jälkeen jatkoin vieläkin elokuva-kirja -parien äärellä. Sovitus (Atonement) on ollut yksi lempi leffoistani siitä asti, kun ystävättäreni kanssa teatterissa sitä katsoessamme pelkäsimme, että muut katsojat hukkuvat kyyneliimme. Nyt vihdoin luin kirjankin, ja olihan se upea tarina ainutlaatuisine juonineen ja pitkine, yksityiskohtaisine kuvauksineen, jotka eivät puuduttaneet hetkeäkään. Siinä on täydellisen surullinen rakkaustarina. Jopa suomennos oli valtavan onnistunut. (Kirjoitan tätä haaveissani pää kallellaan, vieläkin pää pilvissä ihastellen.)
Pitkästä aikaa kävin myös kirjastossa, ja sen antimista ensimmäisenä luin kirjan Juliet riisuttuna.
Hiljainen, hidas, leppoisa ja hieman omituinen kirja suurine teksteineen tuli ahmaistua nopeaa, eikä siitä oikeastaan sen enempää, vaan seuraavaksi luin kirjan nimeltä Rakkauden historia. Teoksen nimi ja kansi ovat imeliä ja harhaanjohtavia, nimittäin tarina kertoo muutamasta hupsusta ja yksinäisestä ihmisestä, joiden tarinat kietoutuvat juuri ja juuri yhteen mutkien kautta. Hieno tarina tämäkin oli, ja jätti loputtuaan tuijottamaan hetkeksi hiljaa seinää.
Nyt on työn alla surullinen The Knitting circle, jonka tarina tuntuu murheellisuudestaan huolimatta mukavalta, ja ainakin siinä oppii lukiessaan neulontasanastoa englanniksi.

3 kommenttia:

  1. Ihana kuva!

    Minustakin Sovitus oli ihana lukea myös kirjana, siitä sai paljon voimakkaamman ja syvemmän kokemuksen. Geishan muistelmat taas luin ensin kirjana ja elokuva tuntui sen jälkeen varsin kalpealta. Mutta eihän sen aina tarvitse niin mennä: Henkien talo oli leffana yhtä hieno kuin kirjanakin, henkilöt olivat juuri oikeanlaisia ja kuvitus muutenkin.

    Aavikon kukan kävin minäkin katsomassa ja tykkäsin. Potterit taas olen imaissut parissa illassa malttamatta tuskin nukkua;)

    VastaaPoista
  2. Minä taas luin Sovituksen ennen kuin näin leffan. Leffasta tykkäsin melkeinpä enemmän. Sittemmin olen lukenut useammankin McEvanin kirjan. Niissä tuntuu toistuvan sama juttu, että kärpäsestä syntyy härkänen.

    Potterit eivät olleet mun juttu ollenkaan. Yritin joskus aloittaa, mutta heti ensisivujen jälkeen tiesin, ettei kiinnosta.

    VastaaPoista
  3. Potterit taitaa tosiaan jakaa mielipiteet aika kahtia, joitakin ei kiinnosta ollenkaan ja jotkut ahmii. En hirveesti sitten tykästyny siihen Geishan muistelmat -elokuvaan. McEvanin kieli on kyllä ihanaa, ja vois testata jotain toistaki teosta, mutta onpa hyvä tietää että ne tosiaan on kaikki kärpäs-härkäs -teemaisia. Nyt on puolessa välissä Oksasen Puhdistus ja vaikuttaa maineensa veroiselta!

    VastaaPoista