sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Adidas vs Novita



Tuli taas osteltua lankoja siis. Olen pienen ikäni alun saanut nauttia äitini käsityökaapeista, joten en ole kunnollisia omia varastojani ehtinyt kerryttää kuin reilun vuoden. En siis vielä ui kangastilkuissa ja lankasutturoissa, ja koetan välttyä siltä mahdollisimman kauan, tiedostaen kuitenkin ilmiön väistämättömyyden. Äitin kanssa poikkesimme Oulun Kärkkäiselle tuossa muuan päivä, jossa sitten sain ison tytön itkupotkuraivarin hypistellessäni valtavan ihastuttavia Dropsin lankoja. Oih ja voih, kuinka herkullisia sävyjä ja tuntuja! Poistuin liikkeestä neljä lankakerää rikkaampana. Äiti viisitoista. Koetan todella vältellä turhien materiaalien hamstraamista, mutta en voinut jostain käsittämättömästä syystä vastustaa näitä hassuja sini-puna-valkoisia 75% villalankoja, joita sai kolme kerää vajaalla kolmella eurolla. Ei ole siis hajuakaan, mitä niistä tulen tekemään, mutta hälläkös väliä.





Kuten näkyy, ostin myös kerällisen Novitan 'Puro' Batik -lankaa. Kummallista, kun tällä akryylilangalla ja villaisella, tavallisella Purolla ei ole muuta yhteistä, kuin väri, on lanka pitänyt nimetä samaksi. Kaippa Puro on jo niin hittituote, että nimellä yritetään kaupata muutkin. Noh, mukava lanka joka tapauksessa. Siitä päätin tehdä uuden kypäräpipon itselleni. Tajusin nimittäin eräänä päivänä vihanneeni mustaa, Adidaksen logolla varustettua kypärän alla pitämääni pipoa aina huomaamatta, että asia on korjattavissa -olenhan näppärä käsistäni. Enpäs tajunnut tietenkään hankkia pyöröpuikkoja, mutta malttamattomuuttani aloin kilistellä sukkapuikoilla. Kyllähän se juuri ja juuri onnistui, vaikkakin mallia tuli mietiskeltyä ja pipon raakiletta tuijoteltua enemmän kuin edistettyä. Jonkunlaisen sitten sain valmiiksi, ja kyllä se ihan toimiikin kohtuullisesti. Voi että teki mieli muokata se söpöksi myssyksi, mutta valitettavasti sellainen ei sovi kypärän alle.





















Kuvista näkee myös selvästi sen, miten eriltä tukkavärini näyttää saman päivän aikana päivänvalossa ja vessavalossa. Ei tiedä kumpaan luottaisi!


Minisukatkin tulivat valmiiksi. Niistä lopullinen kuva vielä tässä.



Tänään on tosiaan lauvantai, joten jaksoin tehdä oikein kunnon ruokaa. Pitkästä aikaa voi sanoa, että kokkasin kunnolla. Saimme nauttia tänään uunilohesta kasvisgratiinin kera. Reseptejä kaivelin naamakirjan Foodie.fm:stä ja soveltelin totta kai itsekseni mieluiseksi. Melkein kilon vonkaleen päälle sivelin oliiviöljy-valkosipuli-limemehu -sekoitusta. Kasviksiksi päätyi tällä kertaa munakoiso, kesäkurpitsa, puna- ja keltasipuleita, porkkana sekä pari pottua, ja kuullotettujen kasvisten päälle vuokaan lorottelin maito-creme bonjour-mausteseoksen ja päälle hieman juustoa.
Oli kuule hyvvää.

PS. Lisäsin tuohon tuommoiset likettämisnappulat, että jos ei jaksa vaivautua tai uskaltautua kommentoimaan, voipi tykätä tai olla sitten tykkäämäti.

2 kommenttia:

  1. Tää on jotenki mun lemppari päivityksiä sulta vähään aikaan. Kuvat ja tunnelma on jotenki nii ylisöpöt. Piposta tuli just hyvä ja nauroin ääneen ku luin teidän mamman lankasaldon. Ei sitte mikään ihme jos siellä on niitä tilkkuja ja nöttösiä sullekki asti. Meidän mamma lopetti sen hamstraamisen jo ysikytäluvun alkuun joten ne on aika kaameita ne kankaat mitä sieltä löytyypi.

    VastaaPoista
  2. No mutta ne ysärithän alkaa olla jo muotia! ...Taikka ei.

    Äiti siis osti 50 grammasia keriä villatakkia varten. Tuntui se määrä silti älyttömältä ladella kassalla liukuhihnalle. Ajattelin tässä, josko yrittäisi jotain isompaa neuloa, ja tekisi kesäksi sievän pienen boleron noista sinipunavalkolangoista.

    VastaaPoista