lauantai 23. lokakuuta 2010

Mukavata

Mainiot oli Mukava-messut, ja niiden muotoiluseminaari! Eilinen perjantainen koulupäivä meni Oulun Kaupunginteatterilla mutoiluseminaarissa "Muodosta elinvoimaa". Opetusneuvos Eija Vähälän asiana oli, kuinka saadaan Luovilla kädentaidoilla elämäniloa. Rouva itse kuulemma on intohimoinen neuloja, ja alkoi tutkia itse käsitöiden terveysvaikutuksia, jotta asiaan perehtymättömätkin uskoisivat. Enpäs ole itse tullut suuremmin ajatelleeksi asiaa, mutta ilmiselvyyshän tuo on. Onhan se mieletön työprosessi alkaen tuumailusta, päätyen valmiiksi tuotteeksi, ja siitä vielä usein antamisen iloon. Teki sitten suoraan mallista, tai jokaista ohjetta hieman muuttaen oman näköiseksi. Tällä hetkellä teen suuria sukkia, joissa esiintyy vain kahden värisiä raitoja tummalla pohjalla, mutta kyllä niinkin pieni asia, kuin niiden raitojen järjestyksen päättäminen, on luomista ja sitä kautta iloa tuovaa toimintaa. Vähälän tutkimuksista tuloksina oli käppyröitä, jotka ilmaisivat sydämensykettä ja muita fyysisiä muutoksia. Sydämensykehän siinä toki kiivastuu, tuleehan neuloessa monesti hyvinkin lämmin. Kertoi hän myös tapauksen, missä koehenkilön syke kävi niin rauhalliseksi, että luulivat rouvan nukahtaneen neuloessaan, mutta ei, oli hän vain rentoutunut kyllin! Tuleehan sitä monasti kirottua koko harrastus, mutta lienee se tärkeä osa prosessia. Seuraavat sukat ovat jo paljon nätimmät. Neuloin muuten tuon seminaarin aikana elämäni sievimmät kantapäät! Ja luennoitsijakin ihaili, miten yleisössä monien sylissä puikot vienosti kilisi.

MUM’sista oli kertomassa hankkeen emo Outi Puro. Etelä-Afrikassa kierrätysmateriaaleista valmistettujen tuotteiden tarina oli kaunis: kuinka suomalaista neljän lapsen äitiä kosketti näyttelyssä suuresti kuva, jossa esiintyi myöhemmin aidsiin kuollut perhe, äiti kahden poikansa kanssa. Miten hän halusi auttaa sikäläisiä, luoda töitä suunnittelijoille, kutojille ja muille käsityöläisille, tarjota tarvikkeita, koteja ja lastentarha. Minusta MUM's -tuotteet ovat ihastuttavia, ja materiaaleja on käytetty niin kovin kekseliäästi! Niitä olen päässyt hiplaamaan Oulun Taidemuseon liikkeessä. Hieno ihminen oli hänkin.

Tovin kertoili urastansa myös hurmaava nainen, Tiia Vanhatapio. Miten kauniita asuja tekeekään hän! Mielenkiintoinen elämäntarina tuli siinä kuultua. Vielä yksityiskohtaisemman tarinan kertoi Oulun oma herra Antti Putkonen, jonka esitys meni välillä jopa stand-up -komiikan puolelle. Hieno piristys pitkän päivän päätteeksi, vaikka ei se kyllä puuduttanut missään välissä ainakaan itseäni. Putkosen jutustelu loi mukavan ja turvallisen mielen: kyllä sitä aina pärjää, vaikkei tietäisi kolmikymppisenäkään, mille alkaa, vaikka onkin jo lapset, vaimo, koira ja asuntolaina. Tosin onpa tuo tainnut olla meidän perheessä aina sama ajattelumalli. Ja näköjään on kaikki pärjänneet.

Olihan tuolla välissä muotoilijoita muitakin kertomassa yrityksistään. Hyviä puhujia hekin ja mielenkiintoisia tarinoita, vaikkei omaa alaa koskeneetkaan. Sukkani olisi siellä varmasti jo valmistunut, mutta enhän tajunnut ottaa raitalankaa mukaan. Väki väheni tauoilla ja keskenkaikenkin, mutta omapahan oli häpeänsä, jos ei kiinnostanut. Itse nautin päivästä alusta loppuun.



Tänään sitten pyörähdin messupäivää ihastelemassa. Näytteillä oli eilen Bothnia Design –tuotemerkin saaneet tuotteet, ja muita kauniita yrityksiä. Mukavassa muotinäytöksessä oli mukana Kiks, Locksteady, Metsolaa, Non Boutique, Pohjan Some, Nahi sekä Vuokko. Olen jo kauan ihastellut noita kahta ensiksi mainittua nimeä kantavaa Iljanan vaatemerkkiä. Non Boutiquen tuotteet ovat vaikuttaneet myös aivan ihanilta. On aivan huippua, kun käyttävät nuoria tanssioita muotinäytöksissä, mutta kun jos tanssijattarella on niin yrmy ilme ja löysät liikkeet, että ei tule katsottua vaatteita vaan ihmeteltyä nuoren naisen innottomuutta, menee hieman esittelykierros ohi suun. Tanssioitten, sirkustemppuilijoitten, tavallisten kävelymallien ja taaperoitten lisäksi näytöksessä oli mukana kolme capoeira-tyttöä, joita luulin vahingossa ensin huonoiksi break-tanssaajiksi Nahi-huppareissaan ja lököhousuissaan! Taustalla soi oululaista flamencomusiikkia, joka oli ihanan näppärästi yhdistetty aivan toiseen lajiin ja uuteen ympäristöön.

Tulipas mainosteltua, mutta mitäs tuosta! Nyt menen tekemään sukan valmiiksi ja aloittamaan toista. On muuten ollut saikkinaa, onko se nyt neulomista vai kutomista. Putkonen kertoillessaan tokaisi väliin, että se olisi murrealueista kiinni, ja niin taitaa ollakin. Mutta jos kutsuu sukan tekoakin kutomiseksi, niin mitä se neulominen on, ja mitä sitten kangaspuilla kutominen? Koska eihän sukkapuikoilla näpräily ja kangaspuilla paukuttelu ole mitenkään verrattavissa toisiinsa! Itse olen yrittänyt kovasti opetella käyttämään kumpaakin termiä erikseen ja tarkasti, koska ei sitä voi sitten tietää, olenko kutomassa kaulaliinaa puilla vai puikoilla, kun satun harrastamaan kumpaakin lajia. Ja opin muuten ystäväiseltäni uuden nurjan silmukan tekotavankin! Sekin taitaa olla näitä alue-eroja, koska päättelimme, että hänen tapansa on pohjoisempi, kuin tämä meidän koulussa oppimamme vääntökääntösilmukka. Vielä kun joskus tajuaisi, miksi ne jenkit neulovat puikot ylösalaisin...

3 kommenttia:

  1. Oo olipas mielenkiintoinen muotoiluseminaari! Mitäpä sitä muuta, hyvä boogie ja inspiraatiota ilmassa! Vieläki reppeilen hajoilevasti niille villatennissukille : D

    VastaaPoista
  2. Mulle se on pienestä asti ollu kyllä kutumista ku Kapo on mulle kutunu tumppuja.:D En sitte tiiä, ku suunniileen samalta murrealueelta seki kuitenki on ku Nivalasta kotosin. Mää sain lapaset neulottua loppuun, puuttuu kirjonnat enää ni pääsen määki sitte blogia päivittään. Oot ollu omas kanssa niin ahkerana että mulla on kiinni otettavaa!

    VastaaPoista
  3. Pittääpä tehä sulle Laura omat semmoset sukat joululahjaksi, ihan vaan ilikeyttään ;)

    Kutukutu! Onkai se iha sama miksi sitä kuttuu, kuha kanssaeläjätki ymmärtää! Kuha taas nipotan :) Nii, kyllä sitä meijänki perheessa sanotaan että kutua. Mutta sei väänny noin, vaan kutominen, kutua, kuttoin, kuotut, kutele, kuoskella, kuonta...

    Meillä taitaa Eve mennä näin kausittain, että toinen kirii ja toinen elää hiljaiseloa blogissaan.

    VastaaPoista