Lomamatkailua

Pyörähdinpäs tuossa reilun vuorokauden reissun Torniossa, ja pitihän sitä hieman piipahtaa ulkomaan puolellakin, että on minullakin kerrottavaa, kun kaverit tulee lomiltaan Italiasta ja Egyptistä. Ystävättärelläni oli tosin koko päivä lapsenlikkailutöitä, mutta minähän mielelläni lähdin mukaan leikkimään. Eipäs ehditty käydä kirppareilla eikä halpakenkäkaupassa, mutta IKEAssa toki kahdestikin. Sain vihdoin kaulimen! Tottahan niitä puisia moisia piti sitten vertailla tovi tarkasti, että sai kauneimmat kuviot. Keittiönpöytä sai myös päälleen nätin vakstuukin! Mukavaa, kun nykyään vahakankaat ovat aivan toista luokkaa kuin ennen vanhaan, ja tuntuvat ja näyttävät jopa kankaalta eivätkä muovilta. Nyt passaa kutsua perheet kahaville viikonloppuna.
Poistonurkkauksesta bongasimme kauniin huonekalun, joka oli semmoinen kahden kaposen ihmisen sohva/yhden leveämmän nojatuoli, johon yksiössä asuva ystäväni ihastui. Junani oli lähtevä klo 21.20, ja kahdeksan maissa päätimme käydä vielä katsomassa, oliko kapistus siellä vielä -jos olisi, se olisi sen merkki, että se pitää raahata kotiin. Ja sieltähän se löytyi! Vähän jäi Volvon takaluukku repsolleen vaan jätesäkillä ja tonttulakilla sidottuna pysyi hyvin kiinni kämpille asti. Reippaina tyttöinä raahasimme istuimen ylös, mööpleerasimme koko yksiön uusiksi ja hyvin ehdin vielä junaankin. Konduktöörittärellä oli tainnut olla jo pitkä reissu takana, kun meinasi huijata itseään sekä minua, että pääsisin perille vasta kuudelta aamulla. En nyt sentään Helsinkiin asti ollut menossa! Vaikka toki olisin mielelläni lähtenytkin, jos sillä vajaalla kympillä olisin päässyt niin kauas.

Maanantaina kaverin vaatteita korjaillessani sain jopa vihdoin vähän kokeiltua laina-Singeriäni, ja hyvinhän se lauloi! Tuntuu aluksi vain niin ärhäkältä vekottimelta, kun on tottunut ompelemaan uudella diginäyttöisellä Berninalla. Vähän pitää vielä totutella, ennen kuin uskallan ommella silkkimekkoni. Kynsikkäätkin sain vihdoin ja viimein valmiiksi, kun virkkasin söpöt pitsit reunoihin. Kotikin niille on jo tiedossa. Vähänhän ne on eripituiset, mutta eipä sitä käsissä huomaa.