Kirjallisuutta ja karstaamista

Eilen oli mukava päivä, mutta niin puuhaisa, etten ehtinyt mitenkään muistaa idoliani Minna Canthia hänelle omistettuna päivänä. Siispä kunnioitan hänen muistoaan nyt hieman myöhässä. Ei ole tullut vähään aikaan mitään luettua, joten ei nyt tule yhtään mukavaa katkelmaa mieleen, jonka voisi liittää. Tosin, eipäs se Minna kovin paljoa mistään mukavista aiheista kertoillutkaan. Sain vihdoin loppuun Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanin. Kyllähän sen tiiliskiven kanssa tovi vierähti. Pidin siitä, vaikkakin usein sen avattuani nukahdin vahingossa. Totuin jo niin sydäntä riipivään romantiikkaan ja hienostuneisiin piireihin, että avattuani seuraavaksi Anna-Leena Härkösen Juhannusvieraan ja luettuani ahdistavaa realistista kuvausta suomalaisen naisen arjesta 2000-luvulla, näin painajaisia kulttuurishokin ansiosta. Toinen vaihtoehto seuraavaksi kirjaksi olisi Tommi Liimattaa, joten ei kyllä taida olla sen pirteämpää kuvausta niidenkään kansien välissä.

Kävimme myös luokan kanssa Pojois-pohjanmaan museossa ryijynäyttelyssä, jossa meille kerrottiin noin neljänkymmenen ryijyn tarinat ja saimme myös kokeilla ryijyn tekoa niin kangaspuissa kuin ompelemallakin. Joskus sitä olen jo harjoitellutkin, joten kokeilin sen sijaan villan karstaamista ja kehräsin siitä värttinällä pätkän lankaakin. Voi, se oli mukavaa! Villa tuoksui ja tuntui ihanalta, ja se kehrääminen onnistuikin aika hyvin. Olisihan se mahtava tehdä tuotteet ihan omista lampaista asti, kasvattamalla, keritsemällä, kehräämällä, värjäämällä ja lopuksi kutomalla tai neulomalla. Ehkä sitten joskus, kun vielä kylvää sen oman pellavapellonkin. Siinäpäs sitä vuosi vierähtäisi omavaraisesti käsitöitä tehden.

Jenni ja katkenneiden loimilankojen kirous

Tarinamme alkaa siitä, kun kudoin noin yhdeksänmetriseen pellavaloimeen seitsemän kaitaliinaa. Huomasin itseni kirotuksi, koska tämän työn aikana loimilankoja katkesi muistaakseni kymmenen. Tänään sain aloitettua näyttötyö-pellavaliinaa, ja 20 senttiä paukuteltuani huomasin jo yhden karanneen langan riippuvan irrallaan! Jos sama meno jatkuu pidemmällä, lankojen lisäksi napsuu poikki pinnanikin. Pitänee löysätä lointa ja otetta, niin kyllä siitä nätti tulee. Suunnittelemani värit vaikuttavat passaavan hyvin yksiin ja sidoskin toimii kutakuinkin kuten oli tarkoitus.

Pitää kutoa liina reippaasti valmiiksi, niin pääsen ikat-värjätyn loimen kimppuun! Värjäsin sen tänään, enkä malta odottaa huomista ja sitä kun avaan sidonnat. Värjäilin lankalettiä yksikseni, mutta seuranani oli uusin mielenkiintoinen Taito-lehti ja suomalaiset muusikot, kuten Ultramariini, Vuokko Hovatta sekä Värttinä. Ultramariini on yksi ehdottomista kevätlevyistäni, ja auringon paistaessa värjäämöön se loi taas ihanaa tunnelmaa. Ja vasta kesken homman huomasin, kuinka osuvan musiikkivalinnan olin vahingossa tehnyt, kun juuri väriliemessäni oli mariinia ja mustaa.

Kirjoittelin tuossa taannoin ohjelmasta nimeltä Verta, hikeä ja T-paitoja. Noh, eilen huomasin sen tilalla tulevan vastaava Verta, hikeä ja noutoruokaa. Ensin lopetin uusien vaatteiden ostamisen ja tyydyin Eevan asuun, vaan nytkö pitäisi lopettaa syöminenkin! Edellisessä brittinuoret raatoivat puuvillapelloillaa, nyt toiset mokomat hikoilevat riisipelloilla ja teurastavat kanoja. Tuli mielestäni hyvä pointti eräältä heistä, kun mietti, miten kyllä tulee ajateltua ruokamme takia kärsineitä eläimiä, mutta harvoin sen eteen raataneita ihmisiä.

Ruoasta puheen ollen, tekaisinpas maukkaan juustokakun lauantaina, kun kävi perhettä kylässä. Reseptin nappasin ensimmäisestä blogista, mikä tuli haulla vastaan, ja oli kyllä helppo pyöräytys, vaikka ensimmäiseni laatuaan olikin. Ravinnon saamisen takia meidän ei ainakaan tarvitse kovinkaan raataa, mutta sitäkin tehokkaammin saa raataa saadakseen sen kulumaan pois. Reeneihin siis mars, että joskus saavuttaa sen kisakunnon!

Lomamatkailua

Pyörähdinpäs tuossa reilun vuorokauden reissun Torniossa, ja pitihän sitä hieman piipahtaa ulkomaan puolellakin, että on minullakin kerrottavaa, kun kaverit tulee lomiltaan Italiasta ja Egyptistä. Ystävättärelläni oli tosin koko päivä lapsenlikkailutöitä, mutta minähän mielelläni lähdin mukaan leikkimään. Eipäs ehditty käydä kirppareilla eikä halpakenkäkaupassa, mutta IKEAssa toki kahdestikin. Sain vihdoin kaulimen! Tottahan niitä puisia moisia piti sitten vertailla tovi tarkasti, että sai kauneimmat kuviot. Keittiönpöytä sai myös päälleen nätin vakstuukin! Mukavaa, kun nykyään vahakankaat ovat aivan toista luokkaa kuin ennen vanhaan, ja tuntuvat ja näyttävät jopa kankaalta eivätkä muovilta. Nyt passaa kutsua perheet kahaville viikonloppuna.
Poistonurkkauksesta bongasimme kauniin huonekalun, joka oli semmoinen kahden kaposen ihmisen sohva/yhden leveämmän nojatuoli, johon yksiössä asuva ystäväni ihastui. Junani oli lähtevä klo 21.20, ja kahdeksan maissa päätimme käydä vielä katsomassa, oliko kapistus siellä vielä -jos olisi, se olisi sen merkki, että se pitää raahata kotiin. Ja sieltähän se löytyi! Vähän jäi Volvon takaluukku repsolleen vaan jätesäkillä ja tonttulakilla sidottuna pysyi hyvin kiinni kämpille asti. Reippaina tyttöinä raahasimme istuimen ylös, mööpleerasimme koko yksiön uusiksi ja hyvin ehdin vielä junaankin. Konduktöörittärellä oli tainnut olla jo pitkä reissu takana, kun meinasi huijata itseään sekä minua, että pääsisin perille vasta kuudelta aamulla. En nyt sentään Helsinkiin asti ollut menossa! Vaikka toki olisin mielelläni lähtenytkin, jos sillä vajaalla kympillä olisin päässyt niin kauas.

Maanantaina kaverin vaatteita korjaillessani sain jopa vihdoin vähän kokeiltua laina-Singeriäni, ja hyvinhän se lauloi! Tuntuu aluksi vain niin ärhäkältä vekottimelta, kun on tottunut ompelemaan uudella diginäyttöisellä Berninalla. Vähän pitää vielä totutella, ennen kuin uskallan ommella silkkimekkoni. Kynsikkäätkin sain vihdoin ja viimein valmiiksi, kun virkkasin söpöt pitsit reunoihin. Kotikin niille on jo tiedossa. Vähänhän ne on eripituiset, mutta eipä sitä käsissä huomaa.

Silk

Tällä viikolla pääsimmä värjäämään silkkiä! Kyseinen puuha oli mukavaa vaihtelua, koska siinä missä villan väriliemen lämpötilaa nostetaan tarkasti puolisen tuntia, värjätään vähän reilummasti (melkein mutta ei kuitenkaan aivan kiehuvassa vedessä), ja jähdytellään taas yhtä kauan, ja vielä huuhdellaan erilämpöisissä vesissä, silkkiä sen sijaan lillutellaan 5-10 minuuttia lämpimässä väriliemessä, jonka jälkeen se huuhdellaan kylmällä vedellä kunnes väriä ei enää lähde. Halutessaan voi vielä jälkeenpäin keittää saippua- ja etikkavedessä värin irtoamisen estämiseksi. Lisäksi silkki kuivaa hirmuisen nopeasti kuivauskaapissa, joten koulupäivän aikana ehtii siis värjätä monta kangasta useampaankin kertaan. Kahdessa päivässä tekasin kaksi huivia sekä hippimekkokankaan. Helteitä odotellen!

Se on nyt sitten viikon loma edessä. Pakkohan se näpertää kasaantuneita projekteja, ettei ehdi pukata kouluvieroitusoireita. Voisi pitkästä aikaa ommella, kun kerran sain vihdoin käyttööni isoavopin vanhan Singerin! Silkkimekossa ei paljoa ommeltavaa ole -sivusaumat, päänaukko ja helma, mutta taidan harjoitella turvallisempiin kankaisiin tuntemattoman koneen käyttöä, ennen kuin alan sitä syrttäilemään. Kaverin korjaustöitä ja sen semmoista siis puuhailen ensitöikseni joku päivä.

Syötiin kanaa

Väänsin aikas hyvää uunikanaa riisin kera! Talouskoulun reseptikansiosta löysin hedelmäisen aurabroilerin ohjeen, ja tein saman tyyppistä mutta aivan erilaista hyväätiä. Aurajuustoa en pistänyt sekaan, vaikka olisi varmaan sopinutkin. Ananastakin meinasin lisätä, mutta näin se oli kyllä aivan riittävä. Kätevä hyvä ohje, jota on helppo muunnella!

3x hunajamarinoitu broilerinfilee
2dl ruokakermaa
1-2 rkl mango-chuthenyta
chili, muskottipähkinä, sitruunapippuri, curry, oregano
cashew-pähkinöitä
persikkaa
persikanmehua

Uunissa 175-astetta n. 1h. Tarjoilin kanan basmatiriisin kera, jonka keitinveteen heitin chiliä, paprikajauhetta, currya sekä suolaa.

SnifSnif

Nuhanenäinen Nemppy ei ole juurikaan mitään uutta päässyt luomaan. Välillä on niistämisten välissä vähän kudottu Kehrän kanssa kaulaliinaa eteenpäin. Siitä tosin meinaa tulla aika runsas ja turhankin leveä, mutta onpahan lämmin... vaikka varmaankin valmistuu, kun ollaan jo reippaasti plussa-asteiden puolella. Sisällä muutaman päivän homehduttuani rohkenin ulos ja olin läkähtyä! Pidän kovasti rehellisestä pakkasesta, kun aurinko paistaa eikä tuule, ja sitten taas ihanasta kevätsäästä, mutta kukapa välittäisi näistä väli-ilmoista, kun taivaalta kaatuu räntää ja loskassa saa pelätä, missä kurvissa pyörä lentää alta.

Onneksi oli pitempi koulupäivä, jotta housut ehtivät välillä kuivahtaakin. 7 tuntia kutomossa vierähti sitä sun tätä puuhaillen. Ensin tein ikat-sidonnat loppuun, jonka jälkeen tekemisen puutteessa jatkoin taas hieman opettajan pujotustyökokeilua. Olen odotellut jo hyvän aikaa saavani vihdoin näyttötyöni langat, mutta posteljooni ei tuonut vieläkään mukavaa lankapakettia koululle, joten piti tyytyä siihen, mitä löytyi. Suunniteltuani homman uusiksi, loimen pääväri okra ja kuteen tummanruskea vaihtoivat paikkaa, ja oranssi muuttui paljon aikaisempaa tummemmaksi. Neljäs tarvittava väri, tummanvihreä, oli siis ainut, joka löytyi jo vanhoista langoista. Meinasin jo jalkaani tampata ja heittäytyä lattialle kitisemään, kun ei toimitus toimi, mutta tyydyin näihin, ja oikeastaan pidinkin loppujen lopuksi uudesta suunnitelmastani. Surkean laihan loimen (170g!) letitettyäni harjoittelimme typyjen kanssa vartin hierontaa, ja lähdimme tarpomaan loskaan.