sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Helmiä


Tajusinpas otsikkoa miettiessäni, että tässä helmikuussa on kyllä ollut ihan helmistä. Olen tutustunut pariinkin Helmi-mummoon, joista varsinkin toinen on sympaattisimmasta päästä koko joukossa, ja neulonut vaatekappaleen helmineuleella. Siitä tuonnempana, nyt pieniä sieviä kuulumisia siitä, mitä olen väkerrellyt tuolla mummolassa viime aikoina. Tämän viikon olin töissä yksinäni, työpaikkaohjaajani ollessa äkillisellä sairaslomalla, mutta tuopa ei meitä hidastanut. TOP-jakson aikana pitää suorittaa pari näyttötyötä, joista toinen, tuotteen valmistamisen näyttö, on jo hyvällä mallilla. Kudoin pari tyynynpäälliskangasta, joiden loimena käytin kalalankaa, mutta kuteena ohutta villalankaa kaksinkertaisena. Juuri noita värejä en olisi varmasti itse valinnut, mutta vanhat langat löytyivät kaapista, ja olivat sävyiltään ja ominaisuuksiltaan kuin luodut käyttötarkoitukseen, eli palvelukeskuksen aulan sohvaa koristamaan. Oli mukava opiskella vihdoin ihan käytännössä kuvikas-sidos, joka on siis tiivis sidos, jossa kudotaan kahdella tai useammalla värillä yhtäaikaa, ja kankaan kumpikin puoli on toisilleen vastakohdat.

Kokoajan ei tarvitsekaan jaksaa kutoa, joten voi välillä istahtaa porisemaan vanhusten kanssa ja opettelemaan vaikkapa uusi tekniikka. Tällä viikolla tuli kokeiltua koukkuamista ja neulakinttaan tekoa. En minä siitä kintasta saanut aikaan, mutta tulipahan maisteltua esimakua tekniikasta.




Kuvassa vihreät tilkut koukkuamista, harmaa-hailakka minipussukka neulakinttaan kärkeä, ystävänpäiväksi kokeiltu sydämenmallinen isoäidinneliö ja ihmeellinen virkkauskokeilu muoviruudukkoon.

























Värkkäillessäni ja leikkiessäni fanttilangalla, satuin solmineeksi hauskan otuksen. Se syntyi kahdesta langanpätkästä, joista toinen meni vasarasolmulle ja kuudelle pienelle solmulle, ja toisen solmin pari kertaa isosti ja kuudesti pienesti. Nämä osat harsin yhteen ja waláa!


Jännä nippelitieto: Fanttilangan tex-numero on 11111. (Siinä missä esimerkiksi tavallinen huopalanka on tex 143x3)

















Vahinkoja sattuu, monesti iloisesti yllättäviä moisia, niin myös keittiössä. Eilen pidin luokkatovereilleni illanistujaiset luonamme, ja tekemäni foccacia-leivän ja salaatin lisäksi tyttäret toivat mitä monimuotoisimpia herkkuja muassaan. Halvat herkut oli taattu täten myös sunnuntaiksi! Tänään sitten illan jäänteistä väänsin itselleni yllättävän mukavaksi osoittautuneen kasvissöpöskän, jonka ohjetta on ehkä liian hankala kirjoittaa ylös, joten tiivistetäänpä resepti näin: ripaus sitä sun tätä. Kikherneitä, paistettua riisiä, paahdettuja auringonkukansiemeniä, aurinkokuivattuja tomaatteja, kirsikkatomaatteja, limemehua, ja mitähänvielä, ja vähän muna-maitoa päälle.

Ovat nuo luokkakaverinikin aika helmiä.











PS. Lautanauha taitaa olla aika vaikeasti hahmotettavaa puuhaa suusanallisesti taikka kirjallisesti kuultuna, joten kaivelin asiasta enemmän kiinnostuneille videon nähtäväksi. Löytyi vaikka minkälaisia mielettömän monimutkaisia ja upeita versioita, mutta tämä oli lähinnä omia kokeilujani.

lauantai 12. helmikuuta 2011

Töitöi

Sainpas tehtyä toisenkin lautanauhan, josta tuli hieman monimutkaisempi, leveämpi ja pidempi. Sekä myöskin kivampi. Tarkoitin sen piristämään mustaa villakangastakkiani värikkäänä vyönä. Jostain artikkelista luin, että ensimmäinen lautanauha ei kyllä jää viimeiseksi, ja se oli aivan oikeassa. Näihinhän melkeinpä voisi koukuttua!
Kuvat ovat vasta tekovaiheesta, joten ei kyllä oikein kunnollista kuvaa saa lopputuloksesta. Täytynee kuvata joskus takin kanssa. Nauhan teosta sen verran, että tosiaan toinen pää loimesta kiinnitetään tukevasti koukkuun ja toinen pää sidotaan itsensä ympärille kiedottuun naruun. (Kuvassa naru sattuu olemaan penkissä kiinni kuvan oton ajan.) Loimilangat on pujotettu tässä tapauksessa neljäntoista nelikulmaisen laudan rei'istä, ja lautoja käännetään, jotta saadaan aikaan viriö, johon kudelanka pujotetaan. Hyvin yksinkertaista mutta ihmeellistä.






























Tässä myös kuvaa esimmäisestä poppanaliinastani sekä ripsiliinasta. Kumpikin on loimen loppuun kutaistuja pieniä jämätöitä, jotka menevät esimerkiksi palvelutalon arpajaisvoitoiksi. Ensimmäistä kertaa ripsiliinaa kutoessani olin alussa niin innoissani, että unohdin täysin tehdä siihen raitoja, enkä jaksanut purkaa, joten sijoitin ne sitten hienosti keskelle.


sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Adidas vs Novita



Tuli taas osteltua lankoja siis. Olen pienen ikäni alun saanut nauttia äitini käsityökaapeista, joten en ole kunnollisia omia varastojani ehtinyt kerryttää kuin reilun vuoden. En siis vielä ui kangastilkuissa ja lankasutturoissa, ja koetan välttyä siltä mahdollisimman kauan, tiedostaen kuitenkin ilmiön väistämättömyyden. Äitin kanssa poikkesimme Oulun Kärkkäiselle tuossa muuan päivä, jossa sitten sain ison tytön itkupotkuraivarin hypistellessäni valtavan ihastuttavia Dropsin lankoja. Oih ja voih, kuinka herkullisia sävyjä ja tuntuja! Poistuin liikkeestä neljä lankakerää rikkaampana. Äiti viisitoista. Koetan todella vältellä turhien materiaalien hamstraamista, mutta en voinut jostain käsittämättömästä syystä vastustaa näitä hassuja sini-puna-valkoisia 75% villalankoja, joita sai kolme kerää vajaalla kolmella eurolla. Ei ole siis hajuakaan, mitä niistä tulen tekemään, mutta hälläkös väliä.





Kuten näkyy, ostin myös kerällisen Novitan 'Puro' Batik -lankaa. Kummallista, kun tällä akryylilangalla ja villaisella, tavallisella Purolla ei ole muuta yhteistä, kuin väri, on lanka pitänyt nimetä samaksi. Kaippa Puro on jo niin hittituote, että nimellä yritetään kaupata muutkin. Noh, mukava lanka joka tapauksessa. Siitä päätin tehdä uuden kypäräpipon itselleni. Tajusin nimittäin eräänä päivänä vihanneeni mustaa, Adidaksen logolla varustettua kypärän alla pitämääni pipoa aina huomaamatta, että asia on korjattavissa -olenhan näppärä käsistäni. Enpäs tajunnut tietenkään hankkia pyöröpuikkoja, mutta malttamattomuuttani aloin kilistellä sukkapuikoilla. Kyllähän se juuri ja juuri onnistui, vaikkakin mallia tuli mietiskeltyä ja pipon raakiletta tuijoteltua enemmän kuin edistettyä. Jonkunlaisen sitten sain valmiiksi, ja kyllä se ihan toimiikin kohtuullisesti. Voi että teki mieli muokata se söpöksi myssyksi, mutta valitettavasti sellainen ei sovi kypärän alle.





















Kuvista näkee myös selvästi sen, miten eriltä tukkavärini näyttää saman päivän aikana päivänvalossa ja vessavalossa. Ei tiedä kumpaan luottaisi!


Minisukatkin tulivat valmiiksi. Niistä lopullinen kuva vielä tässä.



Tänään on tosiaan lauvantai, joten jaksoin tehdä oikein kunnon ruokaa. Pitkästä aikaa voi sanoa, että kokkasin kunnolla. Saimme nauttia tänään uunilohesta kasvisgratiinin kera. Reseptejä kaivelin naamakirjan Foodie.fm:stä ja soveltelin totta kai itsekseni mieluiseksi. Melkein kilon vonkaleen päälle sivelin oliiviöljy-valkosipuli-limemehu -sekoitusta. Kasviksiksi päätyi tällä kertaa munakoiso, kesäkurpitsa, puna- ja keltasipuleita, porkkana sekä pari pottua, ja kuullotettujen kasvisten päälle vuokaan lorottelin maito-creme bonjour-mausteseoksen ja päälle hieman juustoa.
Oli kuule hyvvää.

PS. Lisäsin tuohon tuommoiset likettämisnappulat, että jos ei jaksa vaivautua tai uskaltautua kommentoimaan, voipi tykätä tai olla sitten tykkäämäti.