lauantai 12. helmikuuta 2011

Töitöi

Sainpas tehtyä toisenkin lautanauhan, josta tuli hieman monimutkaisempi, leveämpi ja pidempi. Sekä myöskin kivampi. Tarkoitin sen piristämään mustaa villakangastakkiani värikkäänä vyönä. Jostain artikkelista luin, että ensimmäinen lautanauha ei kyllä jää viimeiseksi, ja se oli aivan oikeassa. Näihinhän melkeinpä voisi koukuttua!
Kuvat ovat vasta tekovaiheesta, joten ei kyllä oikein kunnollista kuvaa saa lopputuloksesta. Täytynee kuvata joskus takin kanssa. Nauhan teosta sen verran, että tosiaan toinen pää loimesta kiinnitetään tukevasti koukkuun ja toinen pää sidotaan itsensä ympärille kiedottuun naruun. (Kuvassa naru sattuu olemaan penkissä kiinni kuvan oton ajan.) Loimilangat on pujotettu tässä tapauksessa neljäntoista nelikulmaisen laudan rei'istä, ja lautoja käännetään, jotta saadaan aikaan viriö, johon kudelanka pujotetaan. Hyvin yksinkertaista mutta ihmeellistä.






























Tässä myös kuvaa esimmäisestä poppanaliinastani sekä ripsiliinasta. Kumpikin on loimen loppuun kutaistuja pieniä jämätöitä, jotka menevät esimerkiksi palvelutalon arpajaisvoitoiksi. Ensimmäistä kertaa ripsiliinaa kutoessani olin alussa niin innoissani, että unohdin täysin tehdä siihen raitoja, enkä jaksanut purkaa, joten sijoitin ne sitten hienosti keskelle.


2 kommenttia:

  1. Saat joku päivä opettaa tuon lautanauhatekniikan kyllä mulle! Maikki Karistolta on muuten ilmestynyt kirja "Lautanauhat" (http://www.bookplus.fi/kirjat/karisto,_maikki/lautanauhat-9190221), tuli mieleen jos et ole vielä siitä tietoinen :)

    VastaaPoista
  2. Oo kiitti Nasu! Kivan näkönen ja yllättävän edullinen kirja! Voitais TOP-jakson jälkeen vähän miettiä, kuka on oppinu mitäkin pieniä kivoja taitoja, ja opetettais niitä sitte toisillemme esim. oppipaja-aikaan koululla.

    VastaaPoista