torstai 18. maaliskuuta 2010

Jenni ja katkenneiden loimilankojen kirous

Tarinamme alkaa siitä, kun kudoin noin yhdeksänmetriseen pellavaloimeen seitsemän kaitaliinaa. Huomasin itseni kirotuksi, koska tämän työn aikana loimilankoja katkesi muistaakseni kymmenen. Tänään sain aloitettua näyttötyö-pellavaliinaa, ja 20 senttiä paukuteltuani huomasin jo yhden karanneen langan riippuvan irrallaan! Jos sama meno jatkuu pidemmällä, lankojen lisäksi napsuu poikki pinnanikin. Pitänee löysätä lointa ja otetta, niin kyllä siitä nätti tulee. Suunnittelemani värit vaikuttavat passaavan hyvin yksiin ja sidoskin toimii kutakuinkin kuten oli tarkoitus.

Pitää kutoa liina reippaasti valmiiksi, niin pääsen ikat-värjätyn loimen kimppuun! Värjäsin sen tänään, enkä malta odottaa huomista ja sitä kun avaan sidonnat. Värjäilin lankalettiä yksikseni, mutta seuranani oli uusin mielenkiintoinen Taito-lehti ja suomalaiset muusikot, kuten Ultramariini, Vuokko Hovatta sekä Värttinä. Ultramariini on yksi ehdottomista kevätlevyistäni, ja auringon paistaessa värjäämöön se loi taas ihanaa tunnelmaa. Ja vasta kesken homman huomasin, kuinka osuvan musiikkivalinnan olin vahingossa tehnyt, kun juuri väriliemessäni oli mariinia ja mustaa.

Kirjoittelin tuossa taannoin ohjelmasta nimeltä Verta, hikeä ja T-paitoja. Noh, eilen huomasin sen tilalla tulevan vastaava Verta, hikeä ja noutoruokaa. Ensin lopetin uusien vaatteiden ostamisen ja tyydyin Eevan asuun, vaan nytkö pitäisi lopettaa syöminenkin! Edellisessä brittinuoret raatoivat puuvillapelloillaa, nyt toiset mokomat hikoilevat riisipelloilla ja teurastavat kanoja. Tuli mielestäni hyvä pointti eräältä heistä, kun mietti, miten kyllä tulee ajateltua ruokamme takia kärsineitä eläimiä, mutta harvoin sen eteen raataneita ihmisiä.

Ruoasta puheen ollen, tekaisinpas maukkaan juustokakun lauantaina, kun kävi perhettä kylässä. Reseptin nappasin ensimmäisestä blogista, mikä tuli haulla vastaan, ja oli kyllä helppo pyöräytys, vaikka ensimmäiseni laatuaan olikin. Ravinnon saamisen takia meidän ei ainakaan tarvitse kovinkaan raataa, mutta sitäkin tehokkaammin saa raataa saadakseen sen kulumaan pois. Reeneihin siis mars, että joskus saavuttaa sen kisakunnon!

1 kommentti:

  1. Oooh, enpäs ole muistanut kuunnella Ultramariinia pitkään, pitkään aikaan. Vois ehkä taas joku päivä.
    Tosiaan, hyvä pointti tuo, että harvemmin tulee ajateltua niitä ihmisiä, jotka raataa sen ruoan eteen, joka meidän lautaselle mahdollisesti päätyy. Tiedä sitten mitä se kertoo meistä ihmisinä.
    (Omnomnom, juustokakku!)

    VastaaPoista