Voi mahdoton kun on tullut taas jumppailtua. Vieläkin keskiviikon afrobic-tunnin selkäjumista toipuillessa eilen piti vielä käydä Taiji-reeneissä ja sieltä suoraan neljäksi tunniksi tanssaamaan ja hulahuloimaan. Energiaa olisi riittänyt vielä toiseksi mokomaksi hetkoseksi, mutta peti ja lähenevä kouluaamu pakottivat jo rauhoittumaan. Nyt on sitten lanteet vanteesta mustelmilla. Siitäpä kekkasin itselleni mahdollisen uuden kesäharrastuksen, enkä nyt malta odottaa että pääsee puistoihin kokeilemaan!
Ilta oli niin hauska, ettei väsyttänyt vielä herätessänikään kahdeksaksi kouluun. Selkä-raukka ei päässyt vieläkään palautumaan, koska aloin vihdoin kutoa räsymattoa! En ymmärrä, miksi olen asiasta niin innoissani, vaan hauskaa se on sekin! Ensi viikolla, kun pari metriä paukuttaa lisää, niin saattaapi tuntua hieman harteissa. Matonkuteet kävin penkomassa mummun kellarista. Sieltä löytyi järkyttävä aarre: äiti-höppänä oli minulta salaa vienyt rakkaan Muumi-pussilakanani mummulle kuteiksi revittäväksi! Kauhistuin ja kaappasin sen takaisin itselleni. Nytpä se pääsee meidän eteisen lattialle tallattavaksi. Se lakana lienee jo antiikkia, ja jo pikku-Nemppy ihmetteli, miksi Muumi-lakanassa ei ole yhtään Muumia, vaan jos jonkinmoista muuta Muumilaakson asukkia. Kutoessa lehahtelee välillä hajuaistimiini mukava mummu-tuoksu =) Lakanoiden kuteiksi repiminen ja räsymaton paukuttelu on muuten hirmuisen rentouttavaa ja varmasti jollakin lailla (kohdallani olematonta mutta ehkä piilo-) stressiä lievittävää.
Voih, olisipa jo maanantai!
PS: Ystäväiseni, kannattaa huolestua ja alkaa pitää minua hieman silmällä. Viikko sitten ostin sinisen mekon, nyt teen sinistä mattoa ja eilen illalla oli käytössä pinkkiä luomiväriä ja pinkit korvikset... Taidan olla hieman sairas taikka muuten vain höperöitynyt ja värisilmäni muljahtanut paikoiltaan.
Älä siitä sinisyydestä ainakaan huolehdi, mieki tilapäisessä mielenhäiriössä maalasin ostamani peilin karmit siniseksi(mutta sellaiseksi tumman myrskymerensiniseksi) ja arvoin jopa sinisen tyynyn ostamista. Kyllä se on ohimenevää sorttia! Ja helmikuu aina piristää, jospa vain kevään tulo saa sinut intoilemaan!
VastaaPoistaSininen on kyllä mahtava väri vaan sinun kohdalla ehkä kuitenkin syytä toivoa että tuo on ohimenevää sorttia. Varsinkin sen pinkin suhteen o-O
VastaaPoistaEikä pidä luulla, että inhoaisin kyseisiä värejä. Kun minua tuntee, niin tietää, että ovat vain hieman epätavallista nähtävää päälläni ja saattaa järkyttyä syvästi. Maailman jokainen väri voi olla hyvinkin kaunis, kun vaan löytyy oikea sävy ja paikka, enkä vielä tiedä, onko se maailman kaunein paikka siniselle asustaa päälläni.
VastaaPoista