torstai 25. helmikuuta 2010

Pienen elämän suuria päätöksiä

Hassua! Mieleltäni olen pirteä, kehoni jumittaa alkavan flunssan kourissa, ja järki sen kun seisoo siinä välillä. Vaikka mitä kyllä siis jaksaisi puuhailla, mutta kroppa ja järki sanoo että eipä jaksakaan. Onpahan hyvä syy viivyttää suihkukaivon puhdistamista. Miksi lie jumissa, vaikka ihan vasta sen aukasin. Noh, aina olen haaveillut omasta kylpyammeesta, niin siinäpä se tulee sitten kätevästi, kun ei anna veden laskeutua välillä vaan kahlaa suihkuvesissään. Iu.

Koulussa jaksoin toki käydä. Pääsin sitomaan lointa ikat-värjäystä va
rten, mikä oli mukavaa puuhaa. Kamerahan tietenkin jäi kotiin, kun en tajunnut edessäni olevan jännän päivän. Onneksi opettaja oli saanut hankittua koululle ihanan uuden kameran (Canon eos 450D! Edellinen kamera oli jokin hirvittävän surkea vekotin), ja silläpä tietenkin leikin huoletta samalla töitä touhuillessani, kun ei mihinkään ole kiire. Eipä siis jäänyt tämäkään kertomus kuvamateriaalitta!

Edessäni on yksi elämäni vaikeimmista valinnoista: ensi vuoden vapaasti valittava kurssi. Seuraavista mitä mielenkiintoisimmista kursseista saa valita vain yhden! Huovutus, korutyöt, kultaus, paperinvalmistus, entisöinti, koristemaalaus, puuintarsia, kirjonta, lasten juhlavaatetus, sovitusnukke, värjäys ja kankaanmaalaus, sorvaus sekä vaatteita trikoosta. Huokaus. Pitänee arpoa valintani, koska minulle on ihan sama mille noista mielenkiintoisista kursseista päädyn, vahvistetut tietenkin mielenkiintoisiakin mielenkiintoisempia. Oikeasti meidän koulu on aika paras, kun miettii, että siellä saa harrastaa mitä haluaa (melkein, periaatteessa, pieniä rajoituksia lukuunottamatta...) ja saa siitä vielä opintotukea. Kansalaisopiston tai vastaavan käsityökursseille kun menee, saa maksaa itsensä kipeäksi opetuksesta ja tiloista. Olen jo alkanut haaveilla kunnon mattojen teosta. Sidoskin on jo valittuna. Kunpa saisin pian mahdollisuuden semmoisia paukutella! Kynsikkäät ovat olleet jo jonkun aikaa pitsireunuksia vaille valmiit, mutta aloin neuloa ukkoselleni paksua sini-harmaa -raidallista kaulahuivia, kun teki mieli tehdä välillä jotain vähän suurempaa kynssikkäiden näperryksen jälkeen. Ehkä joku päivä jaksan pitsit virkata ja ottaa kuvan.

4 kommenttia:

  1. Miksi pitää noin sitoa pakettiin lointa? Värjäys täh?
    Mitä ihmettä, miten saa valita vain yhden? Apua, sehän on ihan väärin ja huonosti ja epäreilua! Alat vain viivytellä, käy viidessä vuodessa tuo koulu :---D Ja sitten keinottelet itsellesi nuo kaikki loputkin kurssit!

    VastaaPoista
  2. Loimesta sidotaan osioita (langalla, muovilla, teipillä tai muulla) ja sitten kun loimi värjätään, nuo peitetyt osiot jää värjäytymättä ja alkuperäsen värisiksi. Tulee semmoinen kaunis liukuvärjäys.

    Viimiselle vuodelle saapi sitten valita jo kai kaksi, mutta ensi vuodelle nyt tosiaan vain yhden. Toki sitten, jos ja kun on lukujärjestyksessä tyhjää sopivasti, saa osallistua muillekin sopiville kursseille. Itseasiassahan minä ajattelin viihtyä yksikössämme n. 9 vuotta, että käyn nyt tekstiilipuolen, sitten vaatetus- ja sitten vielä puupuolen, että saan kokeilla kaikkea kunnolla :D Koru olisi nyt aika vahvoilla, koska ompelua kyllä saan reenattua kotona, kunhan vaan viitsin, mutta harvoin saa tilaisuutta kokeilla koruhommia kunnon vehkeillä. Miettimisaikaa on toki vielä kaksi viikkoa.

    VastaaPoista
  3. Mä oon aina halunnu opetella kultaamaan!
    Mistä sinne saa hakupapereita?!!

    VastaaPoista
  4. Yhteishaku alkaa maanantaina. www.haenyt.fi! ;) Oot kyllä melekonen sukumme mustalammas, jos et Pikisaaren koulua käy elämäs aikana.

    VastaaPoista