keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Made in Bangladesh

Afrobic, sieltä kotiin hölkkäily sekä venyttelyt veivät melkein hengen, mutta eipä auta valittaa. Vielä on pakko kirjoittaa paatosmainen vuodatus.

Alustanpa tässä tarinaani hieman päivän tapahtumalla. Olen nääs jo hetken aikaa tarkastellut mustaa lemppari peruspaitaani jonka hankin vuosia sitten H&M:ltä, jotta kohta olisi eläköitymisen aika. Se on palvellut hyvin ja laatu on ollut yllättävän hyvä, mutta nyt kuitenkin urheasti palvellut rääsy alkaa menettää voimiaan, reikää ilmestyy ja kankaasta alkaa näkyä läpi. Siispä olen suunnitellut ostavani uuden moisen. Tänään em. liikkeessä jaeltiin "Tällä viikolla -20% kaikista tuotteista!!!" -lappusia ja päätin hyödyntää tarjouksen. Montaa paitaa pyörittelin, ja kun vihdoin löysin sopivan, pyörittelin vuorostaan sitä moneen kertaan arpoen, tarvitsenko/raskinko/tahdonko sitä. Kyllähän minulla noita paitoja on ja vanha vielä menettelee ja ja ja. Noh, kallis ystävättäreni vähän naljaili rääsyläiseksi reikäpaidaksi, niin rohkenin. Lopulliseksi hinnaksi jäi reilut 7 euroa.

Venyttelytuskan harhauttamiseksi katson aina samalla telekkaria, ja keskiviikkoisin vuorossa on ohjelma nimeltä Verta, hikeä ja T-paitoja. Juonena on, että muutama muotialalainen ja shoppaholiikki britti-nuori matkustaa Intiaan ottamaan selvää, mistä heijän vaatteensa oikein tulevat. Siellä he vierailevat haisevissa slummitehtaissa, kauhistelevat lapsityöläisiä ja raatavat puuvillapelloilla. Jos aikaisemmin päivällä ei ollut huono omatunto paidan ostamisesta, niin nyt on. Tekisi mieli repiä se ja tuikata tuleen -ei siksi etten arvostaisi pikku kätösten työtä, vaan itselleni kostaen.

Sitten, kun miettii, että mitä sitä nyt enää voi pitää päällänsä, kun pitää miettiä kaikkia tekijöitä ja osapuolia tasavertaisesti, niin taitaisi näillä pakkasilla vähän palella. Itse tehtyhän se on ehdotonta, mutta kun ne kangaskaupan kankaatkin on tehty just siellä, missä pippuri ja halpapuuvilla kasvaa. Pitänee siispä alkaa kutoa itse kankaat kotimaisista langoista ja ommella vaatteet sitten niistä. Tai jos ei jaksele aina nähdä moista vaivaa, nii kirpparille MARS!

4 kommenttia:

  1. Vaan mepä tässä pohdittiin että itse tekemällä tulee kyllä helposti tajuttoman kalliiksi jos aikoo kankaista asti itse tehdä. Ja värjääminen kuluttaa luontoa kanssa! (kasvivärit varmaan myös jonkin verran)

    Langat on ihan tajuttoman kalliita ja moinen on myös todella aikaavievää jotta saa aikaseksi edes sen yhden paidan ilman minkään sortin teollisuuskoneita. Vaan onpa kyllä jalo aate en minä muuta väitä.

    Minä lähinnä mietin että pidän sitten loppuun minkä ostan ja paikkaankin vielä jos vähän hihasta rispaantuu.

    VastaaPoista
  2. Jeps, mutta eiköhän meillä olisi täällä sen verran aikaa ja rahaa, että vaatteen tai kaksi vuodessa jaksaa puuhailla. Kunhan olisi sitä viitseliäisyyttäkin. Eihän siltä kulutukselta, intialaisten lasten ja maailman tappamiselta voi välttyä, joten reilua kauppaa peliin ja paikkaa perstaskuun :)

    VastaaPoista
  3. Aate on kyllä jalo, sen mieki sanon! Lisäksi tuossa Made In Bangladesh -jutussa on esitetty sellainenkin mitä luultavimmin paikkansa pitävä pointti, että jos H&M menisi pahasti boikottiin niin mitä tapahtuu niille ompeluhommissa työskenteleville lapsille, kun elantoa on jostain saatava? Kadulle viepi tie... Eli dilemma jatkuu.
    Mullaki on juuri ollu mielen päällä tämä musta peruspaita -kysymys, meinaa minunki lemppari viiden vuoden käytön jälkeen olla finaalissa. Ratkaisuksi löysin Eurokankaasta seitsemän euron hintaan suuren palan mustaa sopivan ohutta, sopivan paksua puuvillaa! Jopa myyjäkin sanoi, että tuntuupas yllättävän hyvältä käsiin, tulee hyviä peruspaitoja. Kangas riittäisi jopati neljään!
    Maksetaankos teillä muuten tv-lupaa? : D

    VastaaPoista
  4. Niimpä, sepä. Parempi tehdä 24/7 töitä ja ansaita olematonta palkkaa, kuin että koko perhe kuolee nälkään tai tulee kadulla tapetuksi. Pitäisi vaan kaikki kauppa kääntää reiluksi, mutta sehän ei kannata niin kauan kuin epäreilua ja halpaa tavaraa saa.

    Hyvä löytö moinen kangaspala! Olisin itekki ostanu paksumpaa ja laadukkaaamman tuntoista kangasta olevan paijan, vaan niitä oli vain hirveä pino kokoja XS ja XL, ja ihmeellisesti XS näytti aivan liian pieneltä minulle.

    Mitenkä viimeinen kysymys tähän liittyy, ehhe hee... Eilenpä juuri sai pelätä, uskaltaako ovesta lähteä ulos em. shoppailureissulle.

    VastaaPoista