Siirtolapuutarhuritar

Jos vielä oli jollekin epäselvää, mikä olikaan lempparikuosini, se selvinnee viimeistään nyt. En ole vuoden aikana lainkaan kyllästynyt tuijottelemaan sekä nukkumattia odotellessa että aamuaurinkoon herätessä samaa kangasta, ja joka kerta sitä muille myydessäni huokailen kateudesta. Vihdoin tein siitä mekonkin itselleni, ja samalla kertaa vihdoin toteutin suunnitelmani valmistaa Surrur-kirjan minuuttimekko. Ohje on hurjan helppo, ja varmasti valmistukseen olisikin kulunut vain tuo luvattu minuutti, jos ei olisi joutunut odottamaan seuraavan päivän nappikikkareissua. 

Tykkään hirveästi siitä, miten etukappale sattuikin osumaan kuvion ja signatuurin kannalta  täydellisestä kohdasta. Helmaa ei siis tarvitse kääntää kun sen tähtää hulpioreunaan, ja hihansuut sekä pääntie kantataan nauhalla, joka jää niskaan rusetille solmittavaksi.

 Parille sankarittarelle on tullut askarreltua taas onnittelukortit Marimekon mainoksista. Myös omien juhlieni kutsukortit toteutin samoin, mutta ne lähtivät sukuloimaan ennen kuin ehtivät kameran eteen. 

Kangasvarastot alkavat uhkaavasti kasvaa, joten muutto vaatehuoneen ylähyllyn pahvilaatikosta olohuoneen arkkuun tuli ajankohtaiseksi. Kehrä auttoi, tottakai, tarkistamalla että maja oli sopiva arvokkaille tilkuillemme.