Virkkausinto

 Eräänä virkeänä lauantai-iltana päähäni pälkähti yrittää uudelleen värkätä virkattu matto. Edellistä yritin vuosi sitten muovisäkeistä leikatusta suikalekuteesta, mutta järkihän siinä lähti ja lisäksi en kyennyt etenemään ohjeen neljännettä kierrosta pidemmälle. Tuossa ystäväiseni kertoikin ihmetelleensä, miksen minä ole vielä näihin hurahtanut, vaikka joka paikassa virkattuja mattoja nykyään tyrkytetään -design-sisustusliikkeistä käsityöputiikkeihin. 

Tällä kertaa ohjeen kanssa ei ollut mitään ongelmia, materiaalin riittämättömyyden kanssa sen sijaan oli. Huoneittemme nurkissa pölyä keräävät matonkuteet joko pieninä kerinä tai vastaavasti purkaantuneina lieroina, pääteltyjen mattojen jämät kun tulee heiteltyä kissalle (kuten myöskin karkkipaperit ja muut hauskat roskat). Nämä pienet nykeröt eivät riittäneet alkuunkaan, tai ehkä juuri siihen, ja kun surullisen kehrääjän lelut olivat uhrautuneet emännän käsityöpuuskahdukseen, vaatehuoneen ylähyllyn laatikosta löytyi pari vuotta sitten samalla tekniikalla aloitettu, samoihin syihin topannut korin pohja. Niiden avulla pääsin 21-kierroksisen ohjeen kymmenennelle riville. Ehkä tämä oli taas kerran harjoituskappale, ja seuraavaan jopa riittää kuteet pidemmälle. Kolmas kerta toden sanokoon. 

PS. Kotona on kivaa!