lauantai 14. toukokuuta 2011

Sovitusnukke



Tämän kevään valinnaiskurssiksi valitsin mielenkiintoisen sovitusnukkekurssin, jossa siis tehdään omasta kropasta täysin käyttökelpoinen ja asiallinen sovitusnukke. Tietenkin siinä vähän muodot muuttuu ja tulee senttejä lisää, mutta onpahan kasvunvaraa ainakin joissain kohti kroppaa. Suurinpiirtein siitä kuitenkin tunnistaa itsensä. On ollut kummallista kokoajan halia ja käännellä ja tarkastella omaa torsoaan. Monta mukavaa työvaihetta projekti vaatii, mutta mikään niistä ei ollutkaan ylivoimaisen hankala tai pitkä. Ensin kaverit teippasivat vartaloni liimateipillä, joka sittemmin pois riisumisen jälkeen kovettui, ja kovetettiin vielä kahdella lakkakerroksella.


Sitten se kipsattiin kipsinauhalla sisältä kerran, odoteltiin kuivumista vuosokausi, kipsattiin toisen kerran ja odoteltiin taas.











Sen jälkeen nuken päälle ommeltiin vanu ja lopuksi se puettiin jo valmiiksi tehtyyn trikoopaitaan.


















Viimeisenä silauksena nukke nauhoitettiin ompelemalla käsin kapeaa satiininauhaa. Siinä pitikin olla tarkkana, että viivat osuvat suoraan ja oikeille kohdille. Nyt olen päässyt vaiheeseen, jossa odotellaan vain, että kiltit puupuolen opiskelijat tekevät meille puuosat valmiiksi ja saadaan kiinnitettyä ne kaulaan ja lantiolle, sekä tökättyä torso jalan päälle.

10 kommenttia:

  1. Oi, elämää täällä! Jotenkin tosi raadollisella tavalla kaunis tuo torso. Varsinkin tuossa kuvassa, missä se on ilmeisesti kipsattu tai jotain? Tuollainen vähän paperimainen pinta ja tosi hieno valo. Onpa sulla kaunis kroppa! : D
    Entä mikä tuon satiininauhoituksen syvin ajatus on?

    VastaaPoista
  2. Nauhoitus on sitä varten, että ainakin hienommat ompelijat käyttävät niitä apuna muotoillessaan vaatteita. Siinä näkyy selvästi sitten vyötärö, ylälantio, alalantio, keskietu ja -taka yms. niin ei tarvihe arvailla mittoja. Me vielä varmaan harjotellaan ainakin yksi pusero tekemään tuon päälle, niin minäkin ehkä opin niitä hienoja ompeluniksejä.

    VastaaPoista
  3. Toi on kyllä ihan mieletön jä mää tahon kans joskus kurssille tekeen oman. tosin kroppa kyllä muuttuu aina iän myötä ni kuinkahan kauan tommonen on käyttökelpoinen? Halvemmaksi kyllä varmaan ite tekemällä tulee tossa ku laskeskelin. Saat opettaa joskus :D Kyllä siitä ihan sinut tunnistaa, vaikka nukella näyttäs kyllä olevan enemmän senttejä ku sulla :P Oot rakas

    VastaaPoista
  4. Nii, no meillä on ainaki hyvä, kun on semmonen peruskokonen ja -mallinen kroppa, että kyllä sitä nukkea tulee tarvimaan tai kelpaa jollekki muulle, vaikka ite vähä kulahtaiski vuosien päästä. Tossa on mulla joka puolella noin pari senttiä ylimäärästä, joten kätevästi ei tarvi jättää mitään väljyysvaroja, ja kasvunvaraa on pari kiloa. Ja kyllä tuo tulee hyvin, hyvin paljon halvemmaksi tehdä ite kuin ostaa, eikö ne maksa monta sataa?

    VastaaPoista
  5. Maksaa joo jotain 200-300 euroa :S Mutta toisaalta ne on niitä säädettäviä hienouksia :D on vähä enemmän lihomisen varaa :P

    VastaaPoista
  6. Ilahduttavaa huomata, Jenni, että sinun naisesi ovat myöskin ihan samasta puusta veistettyjä kuin omani, kun kaikki vain huolehtivat, että kuinka paljon kestäisi pätviä(=nauttia elämästä), että nukke olisi sopiva!

    VastaaPoista
  7. Kerrassaan upea työn tulos!
    Itse sain ostettua erään ompelimon poistonuken... 45€
    Kävi tuuri :)
    Nukke on kovassa käytössä ja muutenkin hieno kappale sisustuksessa.

    VastaaPoista
  8. Kiitos, Harakka! Sulla on ollut hyvä tuuri. Tämä omani on nyt ollut kaksi vuotta lähinnä äitini neuletöissä käytössä, kun kokoaa neulepaidan osia. Siinäkin äärettömän kätevä!

    VastaaPoista
  9. Todella hieno! sitä vaan mietin että miten olet saanut tuon trikoopaidan jälkeen pinnan sileäksi? siinä näkyy vielä rosoinen pinta, mutta viimeisissä kuvissa ei enää.

    VastaaPoista