Töhryjä ja tyttäriä

Muutama viikko sitten koitti viimein se aika, että toteutin ensimmäisen neulegraffitini! Innoitus minuun iski nähtyäni Nukun tolpassa tietääkseni ensimmäisen moisen livenä, ja päätin vihdoin hieman vandalisoida itsekin. Noh, sen radikaalimpaa teosta en vielä toteuttanut, kuin neulotun pienen ruutuläpyskän veljeni liikkeen ovenkahvaan, jossa se on ilostuttavuutensa lisäksi myös käytännöllinen.
Ripustustilanne oli epäilemättä epäilyttävä, kun vielä pimeänä, viileänä iltana juoksin (iltalenkki tuli vedettyä samalla) kaupungin halkin ovelle, vilkuilin ympärilleni harsien teoksen kahvaan, ja juoksin pois. Ehkä uskallan tehdä näitä lisääkin. Omaa kaupunkiharhailuani ainakin piristäisi hirmuisesti tällaiset värikkäät yllärit.

Kuva:Joni


Viime vuoden puolella tuli painettua kankaita mieheni siskontyttärien jäljistä, ja kiitokseksi lapsosille lupasin tehdä kankaasta jotain heillekin. Nyt vihdoin sain tehtyä heille 3- ja 5-vuotis lahjaksi pienet (n. A4:n kokoiset) kassit värikkäästä harjoitustilkusta. Uutta ompelukonettakin tuli taas leikitettyä, ja kokeilin sankoihin tuollaista sievää koristeommelta. Jännän juhlapäivän hötäkässä kassien sisällöt, katuliidut ja karkkipatukat, kiinnostivat neitejä enempi, mutta eivätköhän kassit pääse käytössäkin kulumaan.


Toisesta synttäripirpanasta näpsäsin pari kuvaa, kun kävivät äitinsä kanssa kylässä tässä taannoin.

Sitä sun tätää

Pikkasen tässä kirpparilöytölällätystä: vanahat suomalaiset sievät ja hyvät korkkarit eurolla. Tunnustettava on, että ehkä ovat hitusesti puoli numeroa liika pienet, mutta kyllä niillä muutaman kymmentä metriä jaksaapi tallustaa, toivottavasti! Kesää odotellessa.




Eräänä kauniina päivänä väänsin taas massuntäytteeksemme häränsilimää. Muutaman kerran on tullut jo kyseistä nannaa tehtyä Pastanjauhajien reseptillä, mutta nyt tein hieman isomman satsin, johon tuli 400g jauhelihaa ja lisäksi 2dl tummaa soijarouhetta. Soijarouhe on itselleni uusi, mukava tuttavuus. Käytin sitä ensimmäistä kertaa pari viikkoa sitten moussakaan, josta tuli huippuherkullista. Siitä en ottanut kuvaa sen hyvin ällöttävän ulkomuodon takia, mutta olkaa hyvät ja kuvitelkaa sen taivaallinen maku.










Pientä teaseria tämän hetkisestä kouluprojektista. Uusi, mielenkiintoinen kurssi alkoi näin:

Kevättuuli

Äipän kangaskaappia siivoillessamme taannoin nappasin sieltä talteen Marimekon Maija Isolan 'Tuuli' -kankaan palasen. Verhoksi kai se on joskus ostettu, mutta jäänyt vuosiksi venymään. Venyttelin sitä omassakin laatikossani tovin, kunnes sain eilen aikaiseksi huolitella sen reunat ja nastoilla painettua parvekkeen ovien välin. Ei tarvinnut muuttaa kokoa ollenkaan, kun palanen oli kuin luotu ikkunan levyiseksi ja toimii ihanasti! Ei pimennä juur yhtään, mutta on hauska teos itsessään, ja toimii sekä päivänvalon tunkeutuessa sisälle, kuin iltahämärässäkin sisälampun valottamana.

Kutokaa itse kankaanne!

Työssäoppimisjakso loppui aprillipäivänä, ja nyt lomailen viikon ennen kouluun palaamista. Kymmenen viikkoa meni todellakin nopeaa, mutta suuremmilta tunnekuohuilta ja eroahdistuksilta olen säästynyt, odottaen jo innolla kouluun pääsyä. Kummassakin on ollut kyllä yhtä mukavaa touhuta, mutta luokkatovereita on ihana päästä taas näkemään päivittäin.

Esittelenpäs tässä valmiit näyttötyöni. Tuotteen valmistamisen näyttötyö -tyynykankaita olen jo vähän vilautellut, mutta valmiit tyynyt tulivat näyttämään tältä.




Materiaalinahan oli tosiaan kuteena Bockens Möbelåtta -huonekaluvillalanka ja loimena kalalanka. Villalanka tosiaan oli lojunut työpaikan kaapissa vuosikaudet, ja sattumalta sopivat ihan hyvin miljööseen, joten päätimme käyttää ne pois. Tarkkoja laskutoimituksia tuli tehdä, jotta oltiin varma, että langat riittävät, nimittäin eihän moisia enää myödä. Hienosti riitti matsku, vaikkakin olisi saanut kutistumista ottaa huomioon huolellisemmin. Kuvikas-sidos ja toisen puolen palttina tykkäsivät kovasti supistua, mutta tuli tyynyistä ihan hyvän kokoiset.












Ohjauksen näyttönä pidin askartelutunnin mummuille parina perjantaina. Ensimmäisellä kerralla pisteltiin styrox-levyihin huovutusneulalla villaa ja maalailtiin silkkiväreillä kuitupapereita. Seuraavaksi kerraksi sitten leikkelin papereista ainakin miljoona pientä lehteä, ja liimailin käpyjä tikkujen nokkaan, jotta saivat mummerot liimailla leikattuja terälehtiä niihin toisella kerralla. Esivalmisteluja oli tietenkin paljon enemmän kuin itse asiakkailla hommaa, vaan olivathan he mielissään pienestä tekemisestä ja kauniista, värikkäistä kukista. Oli minustakin ihana ihastella värikkyyttä kaikkien omannäköisissä kukissaan. Kummastakin näytöstä sain kiitettävän arvosanan. Kuvassa omatekemäni malliyksilö kukkakedosta.




Tommoisen laukun värkkäilin jossain vaiheessa huovan palasesta ja fanttilangasta huovutusneulalla. Aika kauhea ja epäkäytännöllinen väsky, mutta ihan hauska oli värkätä.

Viimepäivinä kokeilin erilaisia maton hapsujen solmimisvaihtoehtoja pikkuisia pätkiä.














Tuli työpaikkaohjaajan kanssa hihiteltyä tämmöiselle kudontaopin kirjalle vuodelta 1928. Kirjoitettaisiinpa vielä tänä päivänäkin noin juttelevaisesti ja neuvoen -melkein käskien, ja mikä parahinta, me-muodossa eikä kolkossa passiivissa! Noin suloinen nimi kirjailijallakin.