Kutokaa itse kankaanne!

Työssäoppimisjakso loppui aprillipäivänä, ja nyt lomailen viikon ennen kouluun palaamista. Kymmenen viikkoa meni todellakin nopeaa, mutta suuremmilta tunnekuohuilta ja eroahdistuksilta olen säästynyt, odottaen jo innolla kouluun pääsyä. Kummassakin on ollut kyllä yhtä mukavaa touhuta, mutta luokkatovereita on ihana päästä taas näkemään päivittäin.

Esittelenpäs tässä valmiit näyttötyöni. Tuotteen valmistamisen näyttötyö -tyynykankaita olen jo vähän vilautellut, mutta valmiit tyynyt tulivat näyttämään tältä.




Materiaalinahan oli tosiaan kuteena Bockens Möbelåtta -huonekaluvillalanka ja loimena kalalanka. Villalanka tosiaan oli lojunut työpaikan kaapissa vuosikaudet, ja sattumalta sopivat ihan hyvin miljööseen, joten päätimme käyttää ne pois. Tarkkoja laskutoimituksia tuli tehdä, jotta oltiin varma, että langat riittävät, nimittäin eihän moisia enää myödä. Hienosti riitti matsku, vaikkakin olisi saanut kutistumista ottaa huomioon huolellisemmin. Kuvikas-sidos ja toisen puolen palttina tykkäsivät kovasti supistua, mutta tuli tyynyistä ihan hyvän kokoiset.












Ohjauksen näyttönä pidin askartelutunnin mummuille parina perjantaina. Ensimmäisellä kerralla pisteltiin styrox-levyihin huovutusneulalla villaa ja maalailtiin silkkiväreillä kuitupapereita. Seuraavaksi kerraksi sitten leikkelin papereista ainakin miljoona pientä lehteä, ja liimailin käpyjä tikkujen nokkaan, jotta saivat mummerot liimailla leikattuja terälehtiä niihin toisella kerralla. Esivalmisteluja oli tietenkin paljon enemmän kuin itse asiakkailla hommaa, vaan olivathan he mielissään pienestä tekemisestä ja kauniista, värikkäistä kukista. Oli minustakin ihana ihastella värikkyyttä kaikkien omannäköisissä kukissaan. Kummastakin näytöstä sain kiitettävän arvosanan. Kuvassa omatekemäni malliyksilö kukkakedosta.




Tommoisen laukun värkkäilin jossain vaiheessa huovan palasesta ja fanttilangasta huovutusneulalla. Aika kauhea ja epäkäytännöllinen väsky, mutta ihan hauska oli värkätä.

Viimepäivinä kokeilin erilaisia maton hapsujen solmimisvaihtoehtoja pikkuisia pätkiä.














Tuli työpaikkaohjaajan kanssa hihiteltyä tämmöiselle kudontaopin kirjalle vuodelta 1928. Kirjoitettaisiinpa vielä tänä päivänäkin noin juttelevaisesti ja neuvoen -melkein käskien, ja mikä parahinta, me-muodossa eikä kolkossa passiivissa! Noin suloinen nimi kirjailijallakin.