perjantai 28. tammikuuta 2011

Kotivärkkäilyt

Paria työtä olen kotosallakin kikkaillut ja kironnut, koska eihän sitä voi mennä ohjeiden mukaan ja matalamman aidan kautta. Nyt säälittävän vääntämisen jälkeen sain vihdoin mieheni iPadille pussukan valmiiksi. Luulisi moisen suoran putkilon olevan hyvin yksinkertainen, parin tunnin virkkaushomma, mutta ehei, aikaa projektiin vierähti se parisen kuukautta. Versioita syntyi ja purkaantui kolme taikka neliä kappaletta, ja lopullinenkaan ei kovin lähelle täydellisyyttä yltänyt. Tekniikkana oli siis virkkaus ja materiaalina kaksinkertainen seiskaveikka. Alkuperäinen suunnitelmani oli tehdä huipputyylikäs ja kätevä tasku, joka olisi kiinteänä laitteen takaosassa ja reunoilla, ja josta voisi etuläpän taittaa käytettäessä pois näytön edestä. Noh, lopputulos oli _naurettava_ enkä jaksanut kokeilla siistempää versiota, joten päätin tehdä tavallisen pussin. Toisesta versiosta tuli liian suuri, seuraavasta taasen liian pieni. Kaksinkertaisen, moneen kertaan puretun, kierteisen langan purkaminen yksin on pirullista hommaa, vaikka lankojen selvittelystä normaalisti ihan pidänkin. Onneksi koulusta löytyy aina auttavia käsiä, joten vein sen sinne purettavaksi kaverin kera. Kuviotakaan en meinanut keksiä, ja lopulta päädyin söhertämään harmaaseen pussukkaan "tetrispalikoita", joita en niitäkään jaksanut sommitella saatika vääntää useampaa. Lopullisessa versiossa siis käytin yksinkertaista lankaa, paitsi päissä, joissa kaksinkertaisuus vähän pehmittää kulmia enemmän. Jotta koneen ruutu ei varmasti vaurioituisi karheasta villasta, ompelin vuorin huppukankaasta.


Saatuani pussin valmiiksi, tahdoin kokeilla uudenlaisia sukkia. Koulussa seurasin, kun eräs teki tiimalasikantapäätä, kysäisin suurinpiirein suulliset ohjeet ja kokeilin itse. Sehän toimi yllätyksellisen hyvin! Vaikka tavallisesta kantapäästä pidänkin enemmän, oli silti mukava kokeilla uutta tekniikkaa. Kantalapuksi neulotaan siis tiimalasin mallinen lappu, jonka sivut ommellaan lopulta yhteen. Hyvin yksinkertaista palmikkoakin harjoittelin pitkästä aikaa jalkapöydälle, ja kärjen sivukavennuksien väliin jätin pari silmukkaa. Tämmöiset pienet, helposti jaloista pois potkittavat unisukat tulleepi.

3 kommenttia:

  1. Moi. Tiimalasikantapään pystyy myös tekemään niin ettei tuota ompelua tule. Googlaa ohje, ihan helppoa, ja mun mielestä paljon kivempi tehdä kuin se perinteinen kantalappu, kun ei tule silmukoiden poimimista. :)

    VastaaPoista
  2. Ahaa, kiitti Jenni! Tosiaan vaan sivusta utelin Johannalta, miten hän sen tekee, enkä kunnon ohjetta jaksanut penkoa. Pitää testailla taas :)

    VastaaPoista
  3. Hei sää sait sen kotelon valmiiksi! Tai hei ja hei, ku luin ton jo kolmanteen kertaan läpi :D Pisteitä sinnikkäästä yrittämisestä ku itellä ois varmaan palanu käämit enkä ois jaksanu loppuun asti vääntää. Hyvä tuli. Ja noi sukat on mun mielestä ihan huiput. Pistäsin itellekki tilaukseen jos se lanka ei ois nii hillittömän hintasta O.O¨ Oot rakas <3

    VastaaPoista