Kuvataiteen lukiodiplomi

Käväsin tuossa kulttuuritalollamme nautiskelemassa kulttuurista, kun vihdoin pääsin näkemään Svartisen -tanssitaideteoksen, tai sanoisinko sekataideteoksen. Mieletön elämys oli kyllä se. Näytöksen nälkeen vielä ehdin pyörähtää talon näyttelytilassa, jossa sattui olemaan näytillä oululaisten kuvataiteen lukiodiplomityöt. Tuota aikaa edelleen kaihoisana muistelevana innostuin penkomaan tiedostojen syövereistä oman lukiodiplomityöni. On muuten aina hieman järkyttävää kaivella vanhoja kuvia esiin etenkin, kun kuvatiedostot on jäsennetty vuosittain, ja nämäkin kuvat löytyivät kansiosta nimeltä 2007. 

Tuolloin kauan, kauan sitten kuvataiteen lukiodiplomitöiden yhtenä valittavana aiheena oli pastissi. Jäljittelin sitten valokuvauksen kautta neljää maalausta. Malleina käytin paria ystävääni, ja viimeisessä esiinnyn itsekin.

Georges de La Tour

  Magdalene of the night light

 Andrew Whyet

 Christina’s world

    Akseli Gallen-Kallela

     Eksynyt (/Salasynnyttäjä)

 

  Johannes Vermeer

    The girl with a pearl earring

Tällä tavalla ne siellä aikoinaan koristivat samoja seiniä joilla nyt esittäytyy uudet nuoret lahjakkuudet.

Mattojen paukuttelua

Vihdoin valmistui kaksi tilausmattoa. Ontelokuteesta oli oikein mukavaa paukutella nämä matot, joista tulikin tosi sievät. Sidoksena oli simppelisti palttina ja siellä täällä kuvikkaalla syntyneitä ruutuja. Valmiit mitat ovat suurinpiirtein 80 x 180 cm ja 90 x 275 cm, vaikkei kyllä tullut mitattua valmiina, kun niin innoissaan heti luovutin ne tyytyväiselle omistajalleen. Ja ei kun seuraavan mattoloimen luontiin!

Tutkielma niisistä, kalalangasta sekä talviauringosta

Pala kangasta

Pikkuisen tuli tuossa kudottua kangasta. Näitä kolmea 380 cm x 100 cm kappaletta pidin rullalla puista poistosta päiden ompeluun asti, kunnes avasin rullat ja levautin luomahuoneen lattialle. Vasta sitten tajusin, kuinka hervottomasti sitä materiaalia olikin syntynyt. Seuraavaksi ne odottavat liisteröintiään. 

Tikkaat mukana kuvaamaan kurottelua varten. 

Pakkasta päin

                     

Olen tehnyt käsitöitä, jopa ihan vapaa-ajalla! Uudesta Menita-lankakaupasta haalimma jo kuukausi sitten kassillisen alelankaa, josta päätin tehdä supermuodikkaan kieppihuivin. Ajatus hieman karmaisi, mutta käytännöllisyys viehätti. Paksu, pehmoinen merinolanka, kaheksaisen bambupuikot, 3 oikein 3 nurin -juuri soppeli aivojennollauskäsityö tähän kiireehköön aikaan. Lankaa jäi vielä pipoon sekä tupsuun, ja vieläkin riittäisi johonkin.

Kuvassa esiintyy myös uusi rakkautein, Marimekon Aliina-takki. Kuinka voikaan toppatakki olla käytännöllinen ja kaunis ja mukava ja lämpöinen yhtäaikaa! Ihastuin siihen jo vuosi sitten sen tullessa mallistoon, ja tänä syksynä tämä kokoiseni yksilö löytyi roimalla alennuksella.

Kyllä nyt kelepaa, eikä -30 tunnu missään!

 

Reservihuovutuskokeilu

Opinnäytetyötäni varten kudoin villakankaan, johon harjoittelin muun muassa reservihuovutustekniikkaa. Joitakin mallitilkkuja olin päässyt hiplaamaan, mutta itse prosessista minulla oli vain suurpiirteinen kuva. Tietoa tekniikasta löytyy harmillisen vähän niin netistä kuin kirjastostakin, ja tähän mennessä ainoan reseptin tiedän löytyvän Maija Forssin kirjasta Värimenetelmät (Taideteollinen korkeakoulu. Jyväskylä:Gummerus Kirjapaino Oy 2000). Kokeilustani tuli ihmeellisen jännittävä.  

Jo kudontavaiheessa täytyy ottaa huomioon kankaan tiheys, sillä se vaikuttaa kankaan huopumiseen yhtä oleellisesti kuin huovutusaika ja -lämpötila. Siksi omakin kappaleeni on niin aaltoileva, koska jotkut osiot (merkitty keltaisilla väliviivoilla) ovat kudottu eri tiheyksillä ja sidoksilla. Villakankaasta peitetään osia tietynlaisella liisterillä, joko satunnaisesti tuputellen -kuten kuvissani mustat osiot- tai tarkasti rajaten, kuten kuvien raidoissa.

Kun liisteri kuivuu ja kovettuu alunan avulla, kankaan voi heittää kokonaisena pesukoneeseen huopumaan. Kun kangas on huopunut halutun määrän, kovettunut liisteri liuotetaan pois, ja näin peitetyt kohdat ovat jääneet huopumattomiksi. Huovan pinnasta tulee täten hauskan muhkuraista, ja halutessa peitetyiltä osilta läpikuultavaa. Itse yllätyin positiivisesti varsinkin väriraitojen hauskasta akvarellimaisesta pinnasta.

  Yksi syy tekniikkavalintaani oli toki kissa. Pinnassa näkyy hauskasti itse kudottu sidos, mutta koska suurin osa pinnasta on huovutettu, ei tarvitse peljätä kissan kynsien vetämiä lankajuoksuja ja purkaantumisia. Kehrähän ihastui huopaan välittömästi, ja nautiskeli olostaan pehmeällä peitteellä, samalla kauniisti keimaillen kameralle.

Väliaikatietoja

 Hyvää kuuluu, kiitos ihmettelemästä! Tekemistä riittää, mutta onneksi virtaakin. Oikia talavi iski vihdoin, ja piristää varmastikin jollain tavalla. Ensimmäinen viikko koulussa kuluvan vuoden puolella meni paperia tuijottaen lomapöhnissään, kunnes seuraavalla viikolla merkittiin opinnäytetyön valmistumisajankohta kalentereihimme, ja johan rupesi vipistä. Kotosalla tapahtuu tilausmattoja, ja töissäkin saapi käydä välillä tienaamassa. Muutama kuva tässä näin prosessin edistymisestä.