Reservihuovutuskokeilu

Opinnäytetyötäni varten kudoin villakankaan, johon harjoittelin muun muassa reservihuovutustekniikkaa. Joitakin mallitilkkuja olin päässyt hiplaamaan, mutta itse prosessista minulla oli vain suurpiirteinen kuva. Tietoa tekniikasta löytyy harmillisen vähän niin netistä kuin kirjastostakin, ja tähän mennessä ainoan reseptin tiedän löytyvän Maija Forssin kirjasta Värimenetelmät (Taideteollinen korkeakoulu. Jyväskylä:Gummerus Kirjapaino Oy 2000). Kokeilustani tuli ihmeellisen jännittävä.  

Jo kudontavaiheessa täytyy ottaa huomioon kankaan tiheys, sillä se vaikuttaa kankaan huopumiseen yhtä oleellisesti kuin huovutusaika ja -lämpötila. Siksi omakin kappaleeni on niin aaltoileva, koska jotkut osiot (merkitty keltaisilla väliviivoilla) ovat kudottu eri tiheyksillä ja sidoksilla. Villakankaasta peitetään osia tietynlaisella liisterillä, joko satunnaisesti tuputellen -kuten kuvissani mustat osiot- tai tarkasti rajaten, kuten kuvien raidoissa.

Kun liisteri kuivuu ja kovettuu alunan avulla, kankaan voi heittää kokonaisena pesukoneeseen huopumaan. Kun kangas on huopunut halutun määrän, kovettunut liisteri liuotetaan pois, ja näin peitetyt kohdat ovat jääneet huopumattomiksi. Huovan pinnasta tulee täten hauskan muhkuraista, ja halutessa peitetyiltä osilta läpikuultavaa. Itse yllätyin positiivisesti varsinkin väriraitojen hauskasta akvarellimaisesta pinnasta.

  Yksi syy tekniikkavalintaani oli toki kissa. Pinnassa näkyy hauskasti itse kudottu sidos, mutta koska suurin osa pinnasta on huovutettu, ei tarvitse peljätä kissan kynsien vetämiä lankajuoksuja ja purkaantumisia. Kehrähän ihastui huopaan välittömästi, ja nautiskeli olostaan pehmeällä peitteellä, samalla kauniisti keimaillen kameralle.